eriparivillasukka

lomalla

2012-03-08T22:46:00.002+02:00

Hei vaan! Minä olen lomalla. Niin, lo-mal-la. Koska olen toistaiseksi ammatiltani kotiäiti, niin sehän tarkoittaa siis käytännössä sitä, että olen saanut vapaata lapsistani. Kauhistelkaa te lapsettomat (ja te täydelliset äidit) siellä vaan, mutta sanonpa vaan, että onhan tämä elämä harvinaisen mukavaa. Ei minulla mitään erityisiä lomasuunnitelmia ole, mutta päivällä (päiväunet!) näin unta riippukeinusta ja hiekkarannasta ja jostain oletettavasti alkoholipitoisesta vihreästä juomasta. Tosin heräsin palelemaan, koska viltti oli tipahtanut sohvalta, mutta ei nyt puututa siihen - lomafiilis on täydellinen.

Lapset lähtivät eilen, ja pistin elämän saman tien ranttaliksi. Kävin ostamassa kaupasta pakastepinaattikeittoa evääksi (lomallahan ei ruoanlaitosta ressata) ja söin sitä (no oikein valmistettuna tietty) olohuoneessa, sohvalla makoillen. Tosin sitten kaadoin keittoa pitkin sohvaa ja mattoa (ja muistin samalla, miksi lapsia kielletään syömästä muualla kuin keittiössä), mutta kuitenkin. Laitoin myös tv:n tosi isolle ihan vain siitä ilosta että saan tehdä niin, mutta sitten se kovaäänisyys alkoi ahdistamaan, joten väänsin volyymit takaisin kuiskaustasolle. Aamulla nukuin pitkään (no, puoli kahdeksaan) ja katsoin heti herättyäni McLeodsin tyttärien kolmatta kautta samalla neuloen sekä kahvia hörppien. Enkö olekin hurja? Aamupalaksi söin kaurakeksejä (kaurapuuro, kaurakeksi, mitä eroa?) ja lounaaksi muffinsseja. Sitten menin minne huvitti mennä ja tein sitä mitä huvitti tehdä. Voi että. Ja tätä iloa riittää sunnuntaihin asti (paitsi kaurakeksit loppunevat jo huomenna).

Eipä mulla muuta. Piti vain päästä leuhkimaan, toivottamaan hyvää hiihtolomaa kaikille niille, joille sellainen on, sekä toivottamaan myös hyvää naistenpäivää kaikille supernaisille Alicia Keysin avustuksella vielä kun tässä tätä naisten vuorokautta on hetkinen jäljellä. Niin että hyvää naistenpäivää!

muistikirja

2012-03-03T13:14:00.000+02:00

Outo lintu linnassa-blogissa käsiteltiin hiljattain muistiinpanoja, joten minäkin (minäminäminä!) haluan vilauttaa teille omiani (ja ehkä kysyä, onko tämä normaalia).

Minä teen neulemuistiinpanot tällaiseen kovakantiseen vihkoon:

Näyttää söpöltä. Näyttää sellaiselta kirjaselta, johon merkitään selkeitä muistiinpanoja järjestelmällisesti erivärisillä kynillä. Ja sehän minulla oli mielessä, kun tämän kaivelin jonkun halpiskaupan alekorista. Vaan kuinkas kävikään.

Onhan siellä neulemuistiinpanoja, on toki. Valitettavasti siellä on myös noin miljoona muuta asiaa, jotka pitää saada äkkiä kirjoitettua ylös, ja tämä neulevihko on aina käden ulottuvilla, joten muistettavat asiat kiertävät aina tämän vihkon kautta kalenteriin. Lopputulos on erittäin sekava. Jos joku on joskus miettinyt, miksei minulla ole ravelryn projektimuistiinpanoissa juurikaan koskaan mitään, niin se johtuu siitä, etten saa käsinkirjoittamasta tekstistäni selvää. Tai saan selvää, mutta en ymmärrä, mitä olen tarkoittanut.

Vihko sisältää myös runsaasti lasten taidetta. Siitä on myös aika useasti revitty palasia kauppalapuiksi.

Sieltä löytyy myös aakkoshaasteen ensimmäinen suunnitelma. Käsken oikeassa alareunassa itseäni siirtymään suunnitelmaan B, mutta hassua kyllä, en ole löytänyt sellaista. Olen myös ilmeisesti kaipaillut niittipyssyä ja laskenut elintasoindeksikorotuksia. (Tämä sivu siis viime syksyltä.)

Viimeisin sivu näyttää tältä. Neulemuistiinpanot on eilen kirjoitettu, ja sinne on jo nyt kertynyt muutama "ylimääräinenkin" asia. Ja eipä näytä hirveän selkeältä nuo kirjoitukset ja laskelmat. Yleisesti ottaen minun neulemuistiinpanoissani on aina ensinnäkin englantia ja suomea sekaisin ja toisekseen niin ihmeellisiä laskutoimituksia, että jälkikäteen saa pohtia ihan tosissaan kuinka moiseen lopputulokseen on päädytty.

Miten teillä muilla? Teettekö selkeitä ja jäsenneltyjä muistiinpanoja kauniilla kaunokirjoituksella? Vai kirjoitatteko kaiken suoraan ylös ravelryyn? Tai onko kukaan muu yhtä surkea muistiinpanojen kirjoittaja kuin minä? Vai tarvitseeko teidän yleensäkään edes tehdä muistiinpanoja?

Laitetaan yksi neulekuvakin, liittyen viimeisimpään muistikirjan sivuun. Huomatkaa uudet, syötävän suloiset silmukkamerkkini!

e niin kuin...

2012-02-24T13:22:00.001+02:00

Aiemmin en pitänyt keltaisesta. Se oli ärsyttävän tekopirteä väri, joka ahdistavalla tavalla symboloi reippautta ja raikkautta. Keltaiseen pukeutujat lähinnä ärsyttivät, koska hei, kuka nyt keltaisesta voi tykätä. Mutta hiljalleen, melkein huomaamattomasti, keltainen hiipi mieleeni ja alkoi näyttäytymään eräänlaisena voimavärinä. Nykyään keltaisesta tulee mieleeni elämänilo sekä positiivisuus, ja itse asiassa keltaista on ruvennut putkahtelemaan vaatekomeroonikin ihan kiitettävästi; ensialkuun sehän mätsää kivasti vastavärinsä violetin kanssa -ajatuksena, ja lopulta OOOOH KELTAISTA IHANAA PAKKO SAADA! -manialla.

Nyt vihdoin ja viimein sain myös neulottua jotain keltaista. Ja se keltaisen neulominen on ihan parasta väriterapiaa - seuraavaksi haluaisin neuloa Huldan takin keltaisena. Se olisi jotain niin täydellistä että melkein itkettää (siis itkettää sekä ajatus keltaisesta takista että hirveästä määrästä sileää neuletta). Tälle keväälle tuskin enää ehtii, mutta syksyksi (aina saa haaveilla, kirj. huom.).

Mutta tämä ei kuitenkaan ole takki, vaan huivi (kuten fiksuimmat ehkä jo huomasivat). Se on aakkoshaasteen E-projekti, Echo Flower Shawl, ja nimeän sen juuri nyt uudeksi suosikikseni, vaikkakin se on neulottu vähän miten sattuu. Tulostin ohjeen, mutta hukkasin suurimman osan sivuista saman tien, ja siihen ainoalle jäljelle olevalle sivulle esikoinen piirsi lankakerien kuvia. Koska läppärin avaaminen on toisinaan ihan mahdottoman iso homma, neuloin sitten vähän niin ja näin, enkä tajunnut esimerkiksi sitä, että kaikki kolme border chartia kuuluu neuloa saman kierroksen aikana. Huivin keskiosa ei näin ollen ole ihan sellainen kuin kuuluisi, mutta eipä se mitään, kuka sen muka huomaisi?

Joskus aiemminkin olen varmaan maininnut, että vihaan nyppyjen tekemistä, eikä mielipiteeni ole sen suhteen muuttunut. Mutta nyt ensimmäistä kertaa olen sitä mieltä, että nypyt olivat kaiken vaivan arvoisia. En myöskään vieläkään osaa pingottaa kunnolla, enkä oikeastaan edes jaksa - tämäkin huivi on pingotettu periaatteella no täs on nyt puoli tuntia ennen Hyviä ja huonoja uutisia, ihan hyvin ehtii, joten jos näyttää onnettomalta, se on sitä.

Mutta ei se mitään. Tämän kauniimmaksi ei keväthuivi muutu.

malli: Echo Flowers Shawl by Jenny Johnson Johnen

lanka: Pirkanmaan kotityö Ohut Pirkkalanka (109), tasan 1 vyyhti

puikot: 3,5 mm

ravelryssa: E: Echo Flower Shawl

fiilis: no mitäpä luulette? Sana, jota haen, alkaa i-kirjaimella ja loppuu a-kirjaimeen. Siinä välissä on h, a ja n.

faktoja

2012-02-20T10:31:00.002+02:00

Tunnustusta pukkaa (olen ihana, myönnän!). Tämän sain ihan parhaalta MurMeliinalta.

1) Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.
2) Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi.
3) Lahjoita tämä sama award 15 blogille/bloggaajalle.

Ja sitten niitä faktoja:

1. Juon liikaa kahvia. Ihan oikeasti liikaa. Aamu on pilalla, jos en saa pannullista kahvia tai jos maito on loppunut. Paras kahvi tulee omasta keittimestäni, kaikkien muiden kahvit maistuu tuubalta. Jopa kahviloidenkin, mutta kahviloissa saa aina parempia leivoksia kuin kotona.

2. Osaan ulkoa suurimman osan Autot- ja Autot 2-elokuvien repliikeistä (se on hyödyllinen taito 3,5-vuotiaan kanssa).

3. Rakastan kesää, mutta inhoan sitä, kun se on aina niin äkkiä ohi.

4. Vauvakuumeilen jatkuvasti. Ja siis nimenomaan vauvakuumeilen. Jos vauvat pysyisivät aina vauvoina, haluaisin niitä ainakin 16 lisää. Mutta kun ne ilmeisesti tuppaavat muuttumaan nahisteleviksi kauhukakaroiksi jossain välissä (kyllä, puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä), niin parempi jättää väliin. Ainakin toistaiseksi.

5. Tällä hetkellä pohdin tulevaisuuttani. Sosionomin tutkinto on kesken (siis ihan puoli vuotta olen käynyt, että-että...), mutta lähestyvä yhteishaku kuiskailee mulle hävyttömyyksiä. Mä olen tähän asti ollut varsin leppoisin mielin koulun suhteen, mutta nyt tässä pikkuhiljaa on tajunnut, että mähän olen hemmetti soikoon melkein 30 kun valmistun. Gulp.

6. Koska olen a) laiska ja b) kotiäiti, mun tärkeimmät kauneudenhoitotuotteet on BB-rasva ja kuivashampoo. Molemmat helpottavat elämää erittäin paljon.

7. Haluaisin vielä joskus kirjoittaa kirjan.

Noin. Siitä ei ole kauaakaan kun viimeksi jaoin tunnustuksia, joten jätän väliin jälleen. Halukkaat voivat napata mukaan. :)

Ja jottei tulisi pelkkä tekstipostaus, niin liitetään mukaan facebookissakin liikkuva neulonta-aiheinen kuva (jolle minä naureskelin aikani, mutta vakavoiduin sitten kun tajusin, että viimeinen kuva osuu harvinaisen oikeaan). Klikatkaa isommaksi!

BBF

2012-02-19T20:29:00.000+02:00

No niin. Jos tässä juurikin eilettäin kehuskelin auringonpaisteella, niin kostoksi tänään onkin sitten saatu lunta tupaan melkein ihan kirjaimellisestikin, ulkona on nimittäin tupruttanut koko päivän ja kolaamisen perusteella lunta on satanut noin 12 metriä. Kyllä siinä saa aurinko taas paistaa ihan kunnolla, mikäli nämä lumet joskus meinaavat sulaa. Toisaalta minusta tuntuu, että mä hoen tuota samaa joka talvi; nää lumet ei sula ikinä. Mutta sitten ei mene kuin hujaus, ja mä kuvailen sukkasia jo pihalla. (Miksi h*lvetissä mä jahkaan aina säästä?)

Vaikka en ole saanut aikaiseksi viime aikoina juurikaan mitään, olen silti yhä mukana aakkoshaasteessa. Sain vihdoin ja viimein valmiiksi B-projektin. Kyseessä on luultavasti Knit. Sock. Love. -opuksen helpoin sukkamalli, mutta mä sain silti kulutettua näiden kanssa aikaa reilut pari kuukautta, vaikka malli on kaunis, selkeä ja helposti muistettava.

Lankana on sitä mun lempparia, eli Merisockia. Ja (taas!) voidaan miettiä, kannattaako näin kirjavaan lankaan vääntää mitään palmikoita, mutta kyllä mä olen sitä mieltä, että olisin voinut valita huonomminkin. Värihän tässä langassa on niin ihana, että pieleen ei voi mennä missään tapauksessa.

malli: BBF socks (rav) by Cookie A.

lanka: Punta Yarns Merisock Space Dyed (SPD376) n. 80g

puikot: 2 mm bambut

ravelryssa: B: BBF

fiilis: tykkään tykkään tykkään! Näitä lisää!

tilaussukkia

2012-02-18T21:48:00.000+02:00

Aurinko on tullut takaisin. Tänäänkin se paistoi monta tuntia siniseltä taivaalta, melkein jopa lämmitti ja ikään kuin käski ryhdistäytymään, heräämään horroksesta. Minä pursuan taas ideoita - hyviä ja huonoja, toteuttamiskelpoisia sekä hylättäviä, mutta ei sen väliä. Ehkä tällä kertaa saan jotain toteutettuakin. Tai ehkä en, mutta ei sen väliä. Elämä on ihanaa joka tapauksessa.

Toistaiseksi olen saanut puikoilta pudotettua vain jotain pientä, raitavillasukkia erään tuttavan pienokaisille. Tytön sukissa on käytetty jämälankoja ja pojan sukissa Sisua, jota minulta löytyy noin miljoona kerää, kiitos Suskusen. Aion tehdä niistä paidan esikoiselle, sukkien kautta otin ensituntumaa lankaan. Tykkäsin kovasti.

efektilanka ja tunnustus

2012-02-06T12:48:00.001+02:00

Terveiset kehräyskurssilta! Tein sitä semmosta efektilankaa, niin kuin näkyy. Vähän vaatii treenausta joo.

Sain susamarialta tunnustusta, kiitos siitä. Blogini on vilahdellut myös muiden vastaavissa listauksissa, ja lukijamäärä on kasvanut viime aikoina mukavasti (tervetuloa kaikki uudet!).

Susamarian haasteen mukaan minun tulisi nyt listata 4-5 blogia, joilla on alle 200 lukijaa, katsotaanpas sellaisia, joille en ole vielä tunnustusta antanut.

Näin. Minä jatkan yhä pääkipuisena epämiellyttävien tekemisien välttelemistä, ja alan etsiskelemään itselleni värttinää (hakusessa siis aloittelijalle sopiva värttinä, saa vinkata mistä löytyis semmoinen, ööh, ihana).

mattohommia

2012-02-01T20:59:00.000+02:00

Vietimme hyytävää lauantaipäivää kaupungilla siskoni kanssa. Tuli todettua, että Molly on ihan mainio päähine shoppailureissulle, sisko löysi mut joka kaupasta ihan pipon värin perusteella (ja minä löysin siskoni hänen piponsa tupsun perusteella). Ja olihan se toki lämminkin. Olen muuttanut mieltäni sen liian räikeästä väristä, sehän onkin oikeestaan ihana.

Kävimme myös tsekkaamassa vastikään Ouluun avatun Menitan. Jos joku bongasi meidät, niin saattoi ehkä arvata, että siskoni astui ensimmäistä kertaa elämänsä aikana ihan oikeaan lankakauppaan. Hän ei neulo eikä virkkaa, mutta mä en silti ikinä ole nähnyt ketään niin innoissaan lankakaupassa. Hän hyppi ja pomppi ympäri kauppaa, kyseli joka toisesta langasta jotain ja yritti metsästää sopivaa lankaa, josta minä neuloisin hänelle kännykän (mikäli sitä miniläppärin kokoista galaxya voi kännykäksi enää sanoa) suojapussin. Minä kävin puolet ajasta yksinpuhelua, koska oletin siskon seisovan vieressäni, vaikka todellisuudessa hän oli ehtinyt hypätä jo toiselle puolelle kauppaa.

Lopulta poistuimme kaupasta. Sisko osti trikookudetta. Leopardikuosista. (Sen kummemmin siskoni tyyliin puuttumatta totean, että uskon hänen näyttävän muutaman kymmenen vuoden päästä tältä.) Minä virkkasin siitä hänelle maton.

Taas on niin luokattoman huonoja kuvia, mutta kai niistä nyt jotain selvää saa (esikoinen asetteli ankat poseeraamaan).

malli: omasta päästä

lanka: Hooked Zpagetti (koko rulla)

koukku: 9 mm

ravelryssa: miau!

fiilis: kiva pikaprojekti. Jostain syystä mulla soi päässä tämä aina kun näen maton.

---

Mä olen joskus edellisessä elämässä (siis alkusyksystä) ilmoittautunut kansalaisopiston kehräyskurssille. Silloin kun erosimme, päähäni mahtui hyvin rajallisesti asioita, ja kehrääminen ei ollut yksi niistä, joten enhän minä muistanut koko asiaa. Mutta arvatkaapa, hypinkö riemusta viime perjantaina, kun sain aiheeseen liittyvää postia? Viikonloppuna katsotaan, miten tytön käy.

Ai niin, mun piti sanoa, että mulla on neuleplääh. Mulla on neuleplääh. Noin. Ja nyt kun se on ilmoitettu täällä, niin se luultavasti poistuu ihan piakkoin. Ainakin niin on ennen käynyt. Päänsärky voisi myös poistua, kiitosta vaan.

sinisiä raitoja

2012-01-26T13:57:00.000+02:00

Neulomisaikani on vähentynyt. Kuopus on päättänyt, että hän on nyt tarpeeksi iso, eikä hänen näin ollen tarvitse nukkua enää päiväunia. Nyt pitäisi vielä saada hänet tajuamaan, että vaikka päiväunille ei tarvitsisikaan mennä, niin päivässä voisi silti olla yksi rauhallisempi hetki ihan äitiä varten. Esikoinen tietää sen, ja hän tuijottaa yleensä televisiota sohvalla viltin alla, mutta kuopus... no, hän juoksee ympäriinsä kiljuen ja huutaen "eieiei", kaatelee lelukoreja, vääntelee hellan levyjä päälle, hyppii keittiön pöydällä ja niin edespäin. Sanokaa tekin "hei" uhmaiälle.

Neulomisaikaa verottaa myös siivousinnostus (ei, luit ihan oikein, siinä todellakin lukee sii-vous-in-nos-tus). Olen totaalisen kyllästynyt siihen ainaiseen kaaokseen, mikä täällä vallitsee, ja nyt olen aloittanut roinan systemaattisen läpikäynnin. Roskiin/kierrätykseen on lähtenyt jo kolme jätesäkillistä tavaraa, ja vielä on paljon jäljellä. Haluan eroon kaikesta ylimääräisestä - haluan puhtaan pöydän (ja lisää kaappitilaa).

Olen mä silti jotain ehtinyt neuloa. Minulla on hihoja ja kaulusta vaille valmis villatakki, melkein valmiit polvisukat ja keltainen huivinalku. Suunnitteilla on vaikka mitä, itse asiassa niin paljon, että osasta on pakko luopua aikataulun rajoittaessa. Yksi valmistunut minijämälankaprojekti minulla on kuitenkin esittelyä vaille; pienet, koon 21 sukat, tuttavan yksivuotiaalle.

malli: perussukat

lanka: Novita 7 Veljestä

puikot: 3,5 mm

ravelryssa:blue stripes

tylsää harmaata

2012-01-19T13:47:00.001+02:00

Taas se sama tarina:

Joku siskoista hoksaa, että hän tarviikin villasukat. Koska en osaa enkä edes halua sanoa "ei", hihkaisen saman tien "minä voin tehdä!" ja sitten joudun kestämään päivittäistä tinkausta siitä, joko sukat on valmiina. Ja minä hymistelen aina tekopirteänä, koska en kehtaa myöntää, etten ole edes aloittanut.

Tällä kertaa sisko osti itse langankin, jotta voisi syyllistää minua paremmin. Ja tietenkin hän osti sen kaikista tylsimmän värisen, tummanharmaan, joka nyt ei ainakaan varsinaisesti lisännyt neulomisintoa. Mutta hiljaa hyvä tulee, näistähän tuli ihan nätit.

Malli löytyi Novitan Sukkalehdestä, ja näidenhän on, tuota, tarkoitus olla se joogasukka-malli, toki siis ihan suljettujen kärkien kanssa. Mutta mä hieman modasin näitä, vahingossa. Palmikossa mallikerta lyhentyi kuuden sijasta neljään kerrokseen, koska mä en jaksanut raahata ohjelehteä mukanani vaan luotin siihen, että muisti toimii. En tiedä, mikä ajatushäiriö mulle tuli (en muista), mutta siis oikeasti - luotin omaan muistiini! Kyllä, olen hullu, kertakaikkiaan hullu nainen. No joka tapauksessa, mitään vahinkoa ei nyt sinällään käynyt, ihan nätit ne on noinkin. Eikä kukaan huomaa (ei ainakaan sisko).

malli: l. kärki auki -sukat by Minna Metsänen (Novita Sukkalehti)

lanka: Novita Nalle (n. 90g)

puikot: 2,5 mm bambut

ravelryssä: gray

fiilis: boooooring.

Molly-myssy

2012-01-15T13:23:00.000+02:00

Vihaan pipobloggauksia. Mä en niin kestä omaa naamaani tässä ruudulla. Onneksi mulla on paljon hiuksia, joiden taakse maastoutua kuvissa. (Mistä se johtuu, että kameran läpi kuvattuna mua katsoo takaisin ihan erinäköinen ihminen kuin peilistä?)

Tämä pipo on aloitettu jouluaatonaattona ja muistaakseni se valmistui viikossa. Loput ajasta se on vain odotellut päättelemistä. Ei sillä, että olisin saamaton (luulitte kuitenkin!), vaan siksi, että ei ole ollut tarvetta. Eihän ole ollut edes kunnon pakkasia.

Tämä pipo oli kivaa neulottavaa. Vohvelipinta on ihana, ja se oli paljon mukavampaa tehdä kuin perussileä. Mielenkiinto pysyy paremmin yllä, kun pitää ihan vähän kuitenkin ajatella samalla. Palmikko on kaunis (tosin kuvissa pipo on aseteltu jokseenkin omituisesti päähän). Ainoa mutta tässä on se, että näin kalpean ihmisen naama ei välttämättä tykkää noin vahvasta väristä noin lähellä kasvoja. Näytän jokseenkin valjulta. Tosin; mä näytän arkena aina hieman nuutuneelta, joten mä voin sentään kohdistaa ihmisten huomion päähineeseen silmäpussien sijasta.

Lanka on viimeisestä sny-paketista, ihanaa ja lämmintä alpakkaa.

malli: Molly by Erin Ruth

lanka: Schachenmayr nomotta Alpaka Premium (n. 60g)

puikot: 3,5 mm (...ehkä. Pakko myöntää, että en ole ihan varma.)

ravelryssa: Molly

fiilis: Ihana. Käytännöllinen. Lämmin. Tykkään väristä, muttei ehkä se paras vaihtoehto.

c niin kuin huolimattomuus

2012-01-08T22:29:00.000+02:00

Minäpä kerron teille, mitä on huolimattomuus.

Se on sitä, että katkaiset kolme puikkoa yhden sukkaparin aikana ihan vain nojaamalla niitä vasten tai istumalla/astumalla niiden päälle.

Viime keväänä mainitsinkin, kuinka löysä käsialani ei tahtoni olla yhteistyökykyinen Heritage-langan kanssa ilman pikkiriikkisiä puikkoja. Ratkaisin ongelman ostamalla Lumoavasta langasta Knitpron neliskanttiset Cubicsit (2mm), ja rakastuin niihin välittömästi. Niillä oli aivan käsittämättömän hyvä neuloa! Jälki oli huomattavasti tiiviimpää kuin normaaleilla puikoilla, ja itse asiassa koko neulontatuntuma oli jotenkin "jämäkämpi", siis sillain hyvässä mielessä. Mutta minä tosiaan napsauttelin puolet kuuden satsista poikki. Vika ei missään nimessä ollut puikoissa, vaan niiden käyttäjässä, joka ei yhtään katso, mitä tekee, minne menee ja mihin neuleensa laskee.

Mutta eipä auta itkeä. Eikä edes kannata enää, kun tilasin jo uudet.

Huolimattomuutta on myös se, että käsinpesun sijaan nakkaakin sukat koneeseen pyörimään 60 asteeseen. Tosin lopputulos ei ollut niin paha kuin luulisi, onhan nuo nyt ihan kunnossa (jos ei lasketa kantapäähän ilmestynyttä reikää, mutta osaanhan mä parsia).

Joku voisi sanoa huolimattomuudeksi myös sitä, kun kuvaa sukat valoisaan aikaan, mutta illalla poistaa kaikki kuvat ennen kuin siirtää ne koneelle.

Mutta jos unohdetaan se huolimattomuus, niin mulla on kuulkaas aikasta ihkut unisukat. Jotka näyttää kuvissa taas vähän vähemmän ihkuilta (salama ei ole ihku, ei sitten yhtään). Malli on Ullasta, ja ihastuin näihin heti kun näin ensimmäisen kerran. Tehty koon XS mukaan, koska tiheys heitti ja reippaasti.

Nämä sukat ovat myös aakkoshaasteen C-sukat (ja joo, tiedän, että B tulee ennen A:ta, kukaan ei vaan ole neulonut mun B-projektia valmiiksi).

malli: Charlotta toinen by Raiku Räsänen

lanka: Cascade Heritage

puikot: 2 mm Knitpro Cubics

ravelryssa: C: Charlotta toinen

fiilis: Ihanat hyvän yön sukat! Täydelliset!

Lähiaikoina käyn blogia läpi, ja piilottelen niitä henkilökohtaisempia tekstejä. Ajatuksenani on "tulla ulos kaapista" tämän kanssa, ja kaikkien tuttujen ei ehkä tarvitse tietää ihan kaikkea.

vuosi projekteina

2011-12-31T12:50:00.002+02:00

- neljä päähinettä

- kymmenen huivia tai muuta kaulanlämmikettä

- kahdet lapaset

- viisi lasten yläosaa / mekkoa

- kasa muunlaisia projekteja

- 28 paria sukkia

Tuottoisa vuosi, etten sanoisi. Ainoa, mikä harmittaa, on se, ettei niitä neuletakkeja tai villapaitoja valmistunut sitten kuitenkaan kuin yksi. Mutta hei, huivikiintiö on ainakin vähän aikaa täynnä!

Parempaa uutta vuotta teille kaikille!

arvonta suoritettu!

2011-12-27T20:42:00.001+02:00

Voisin kirjoittaa tähän selostuksen siitä, miten arvonnasta tehdään mahdollisimman vaikeaa. Mutta en sitä tee, totean vain tyynesti, että random.org arpoi voittajiksi kommentoijat numeroilla 44 ja 15, ja painotan, että oli ihan täysin suunnitelmieni mukaista käyttää kyseistä arvontakonetta. Tai ainakin se oli se kolmas suunnitelma.

Joka tapauksessa, pitkän matikan lukeneena (tosin lyhyen kirjoittaneena) osasin laskea sen verran, että voittajiksi selvisivät Breezie ja Effi, onnea heille! Ottakaas tytöt minuun yhteyttä sähköpostitse (tiinaniit at gmail piste com), niin selvitellään palkintoasioita!

Arvonnassa kyselin teidän joululahjatoiveistanne, joten luonnollisesti nyt kerron, mitä neulomiseen liittyvää minä sain lahjaksi:

Monet teistä toivoivat Coastal Knits -neulekirjaa. Niin minäkin. Koska kärsivällisyys ei ole vahvin luonteenpiirteeni, ostin sen itse itselleni lahjaksi. Marraskuussa. Ennakkotilaamalla. Lahjaksi kuitenkin! Succablocci -pingottimet sain äidiltäni, tai itse asiassa taisin tilata ne omin nokkineni ja äiti tarjoutui ne maksamaan, vaikkei tajunnut yhtään, mitä olen ostanut.

ps. Ehkä olen tullut vanhaksi, mutta mun suosikkijoululahja oli uusi imuri! Ja se imuri näyttää vähän siltä, kuin se olisi lähdössä avaruuslennolle! Arvatkaa vaan, onko meillä yhtään pölypalloja täällä, kun mä olen imuroinut joulun jälkeen joka päivä noin 15 kertaa!

viimeinen paketti

2011-12-26T11:57:00.000+02:00

Joulukuun SNY-paketti saapui aatonaattona. Meillä oli sähköt poikki lähes koko illan, joten en saanut kuvattua pakettia kokonaisuudessaan, mutta tässäpä nämä, mitä siitä on jäljellä:

Paketista paljastui kaksi kerää Schachenmayrin Alpaka Premium -lankaa fuksian värisenä (joulukuun valo, sori), joka alkoi heti huutelemaan että heeeiiiii mä haluun, mä haluuuuun olla pipo. Nappasin kerät sitten aattoaamuna matkakassiin mukaan ja aloitin niistä Mollyn.

Paketista löytyi myös teetä ja lastenkirja. Näiden lisäksi siellä oli karkkia meille kaikille, minä sain maitosuklaata toffeetäytteellä (jonka väänsin naamaan jo aatonaattoiltana) ja lapset saivat lakritsat ja karkkilaatikot (jotka katosivat noin kolme sekuntia paketin avaamisen jälkeen. Niin, ja paketissa oli myös kirje, jonka arkistoin niin hyvään paikkaan, etten löytänyt sitä enää. Kirjeessä kuitenkin paljastui minun salainen neuleystäväni, ja hän oli Jenni. Kiitos Jenni kaikista paketeista, postikorteista ja kommenteista! Tämä oli minunkin ensimmäinen SNY-kierrokseni, enkä kyllä olisi voinut parempaa neuleystävää saada. Erityissuuret kiitokset vielä lastenkin puolesta - olisitpa nähnyt lasten ilmeet aina silloin, kun he huomasivat, että kerrankin äidin postipaketissa on jotain myös heille! Meillä luetaan paljon, joten kirjat ovat tähän osoitteeseen enemmän kuin tervetulleita.

Joulukuun paketista löytynyt kirja olikin varsin hupaisa tapaus. Se kertoo possusta, joka saa tädiltään joka vuosi lahjaksi kutittavia neuleita. :D

(Minä itse lähettelin pakettaja Suville.)

vähän ennen joulua

2011-12-21T20:45:00.001+02:00

Nämä päivät...

Nämä päivät on tehty riisipuurosta ja liian monesta joulutortusta. Ne on tehty esikoisen koristelemista pipareista. Nämä päivät maistuvat pähkinöille ja mustaherukoille.

Nämä päivät on tehty lumitöistä ja postilaatikosta löytyvistä joulukorteista. Ne on tehty pehmoisista langoista ja hyvästä seurasta, pitkistä puheluista, hersyvistä keskusteluista. Ne on tehty kynttilöistä ja lumihiutaleista sekä rapisevasta lahjapaperista.

Nämä päivät on tehty kanelin, hyasintin ja kuusen tuoksuista. Ne on tehty viime hetken yllätyslahjaostoksista sekä ylikierroksilla käyvistä lapsista, hiljaisuuteen kuiskatuista lahjatoiveista sekä jännityksestä.

Paljon on tehty.

Muun muassa nämä villasukat, jotka lähtivät postin mukana ystävälleni MurMeliinalle:

malli: perussukka

lanka: 7 veljestä (valkoinen, vaaleansininen ja ruskea)

puikot: 3 mm

ravelryssa: something little for christmas

Paljon on tehty, mutta paljon on vielä tekemättä.

Kolme yötä jäljellä. Se riittää kyllä.

siivouksen välttelyä

2011-12-19T12:58:00.000+02:00

Joulukuun yh-dek-säs-tois-ta. Viisi yötä jouluun. Äkkiä se tämänkin joulukuun ensimmäinen puolikas meni, vaikka itse taidankin olla omassa joulukalenterissa jossain itsenäisyyspäivän tienoilla. Sen siitä saa, kun ei osta suklaakalenteria.

Koska jouluun on niin vähän aikaan, minun pitäisi oikeastaan suorittaa joulusiivousta tälläkin hetkellä. Aloitin heti aamulla toteamalla, että hemmetin likainen pöytä, miks sitä kukaan ei ikinä pyyhi ja nykäisin pöytäliinan huis hemmettiin. Heti oli paljon freesimpi koko keittiö! Seuraavaksi poimin aterinlaatikosta likaisia lusikoita, koska kuopuksen mielestä aterimet täytyy syönnin jälkeen palauttaa sinne, mistä ne on otettukin. Sen jälkeen pohdiskelin kauan ja hartaasti, miten saisin mustikkasoppatahrat irti valkoisesta seinästä, ja päädyin tulokseen en mitenkään. Sitten aloin siivoamaan tasoja, mutta ensimmäiseksi käteeni osui kamera, ja ajattelin, että kuvaan nopeasti muutaman joululahjan, jotta saan ne paketoitua (onhan sekin siivoamista, tavallaan). Lopulta kuvailinkin sitten myös keskeneräisiä neuleita ja hups oho - kello olikin jo niin paljon, että kuopus piti viedä nukkumaan ja silloinhan ei voi siivota, koska esimerkiksi tiskitason pyyhkimisestä kuuluva ääni voi häiritä herkän lapsen unia. Mutta jos mä nyt tätä vauhtia jatkan tätä joulusiivousta, meillä saattaa olla ihan siistiä jouluun 2015 mennessä. Kelpaa mulle.

Tämä neuletakki menee lahjaksi siskontytölle, ja koska epäilen suuresti puolivuotiaan kykyä väijyä blogiani, niin uskallan esitellä tämän kuvien kanssa täällä jo nyt. Sisko taas puolestaan oli mukana valitsemassa mallia ja on nähnyt useaan otteeseen minun neulovan tätä, joten ei tämä varsinainen megapaljastus hänellekään ole.

Se on perusneuletakki elefanttiaiheisella kirjoneuleella. En ollut aikaisemmin neulonut kirjoneuletta tasona, enkä varmaan ihan heti tule uudestaan neulomaankaan. Vähän vaatii vielä treenausta pitää langat tarpeeksi löysällä, vaikka olenkin kyllä positiivisesti yllättynyt, että sain noinkin siistiä jälkeä aikaiseksi. Lanka on Dropsin Baby Merinoa, josta ei ole mitään pahaa sanottavaa - miellyttävän tuntoista ja pehmeää neuloa. Mallin ohjekin oli selkeä (tai no selkeni huomattavasti siinä vaiheessa, kun tajusin, että ei tätä neulotakaan ylhäältä alas) ja hyvin kirjoitettu.

malli: Ella Funt by Pamela Wynne

lanka: Garnstudio Drops Baby Merino vaaleanpunainen (27), 3 kerää ja pinkki (08), noin 10 g.

puikot: 3 mm

ravelryssa: Elephants for Ninni

fiilis: ihan kiva, muttei kuitenkaan niin ihana.

Nyt minä taidan mennä jatkamaan joulusiivoustani. Aloittanen pohtimalla, että pesisinkö kahvinkeittimen vai keittäisinkö lisää kahvia. Hmm.

ps. toivottavasti se henkilö, joka tuli vierailulle blogiini googlen kautta käyttämällä hakusanoja "hiomapaperi vessassa", löysi etsimänsä.

arvotaan!

2011-12-13T11:19:00.000+02:00

Koska tämä blogi täytti yhden vuoden jo alkusyksystä,

koska sadan postauksen rajapyykki on jo ylitetty,

koska teitä lukijoita on mahtava määrä,

koska te lukijat olette ihan parhaita jättämään kommentteja

ja koska minä olen ihan hemmetin hyvällä tuulella,

on hyvä aika järjestää arvonta.

Aikaa osallistua on joulupyhien loppuun asti, eli osallistumisaika loppuu maanantaina 26.12. klo 23.59.

Voit osallistua arvontaan jättämällä kommentin tämän postauksen kommenttiboksiin. Kerro kommentissasi mitä olet itse toivonut lahjaksi tänä vuonna.

(Yksi arpa per kommentoija.)

Palkinnot olkoot yllätyksiä (itse asiassa ne ovat minun päässänikin vielä suunnitteluasteella), mutta sen verran paljastan, että lankaa ja herkkuja olisi luvassa kahdelle onnettaren suosikille. Ja jos tarve vaatii, minä voin muuttaa langan joksikin hyödykkeeksi.

Onnea kaikille tasapuolisesti!

kun ei saa unta

2011-12-12T12:18:00.001+02:00

Resepti unettomuuteen:

Otetaan viisi kerää Dropsin Nepalia ja viiden millin puikot. Ladataan Saroyan -huivin ohje koneelle. Laitetaan The Killing -sarja pyörimään telkkariin.

No, ei tuo välttämättä auta saamaan unen päästä kiinni, mutta ainakin keskiyön unettomat tunnit voi viettää harvinaisen mukavasti.

Oli tarvetta kaulahuiville. Perushuivia ei kiinnostanut neuloa, mutta jonkinlainen pitkä lämmike oli saatava. Langan paksuus rajoitti mallin etsinnässä, mutta suht kivuttomasti löysin kuitenkin mallin, joka oli ikään kuin kaulahuivi lehtireunuksella.

Sitten vain neulottiin niin kauan kuin lankaa riitti. Pituutta huiville tuli vaatimattomat kaksi metriä ja neljäkymmentä senttiä. Se on juuri sopivasti. Kyllä lämmittää!

malli: Saroyan by Liz Abinante

lanka: Garnstudio Drops Nepal (tumma violetti 4399), 5 kerää

puikot: 5 mm

ravelryssa: Midnight´s Saroyan

fiilis: ihana on!

the neuletakki

2011-12-05T21:00:00.000+02:00

On se kuulkaas upea. Ei tietenkään kuvissa, koska sitten kuitenki otin ne itse. Kuvat on muuten muokattu läppärillä, joten mä en oikeastaan ole ihan itsekään varma, kuinka huonoja ne loppujen lopuksi on. Onneksi takin väri on musta, joten sitä ei voi pilata säätämällä liikoja.

"Hei, mä voin ottaa näillä jättikourilla vaikka kiinni tästä etureunasta!"

Lanka on Lumoavasta Langasta ostettu Dropsin Baby Alpaca. Lanka yllätti positiivisesti - ihanaa ja nopeaa neuloa! Vaikka tämä takki onkin neulottu 2,5 mm:n puikoilla, ei missään vaiheessa iskenyt epätoivoa siitä, että takki ei valmistu ikinä (toisaalta tässä mallissa tuo mallineulekin oli itsessään nopeahkoa neuloa). Ja lanka on niin pehmeä, ei edes yritä kutittaa. Ihan täydellinen tähän malliin. Ihan täydellinen minulle. Niih. Ihanaa.

"Miten h*lvetin lailla mä saan ton kauluksen kuvattua?! Ja onks noi mun kädet ihan oikeesti noin isot? Ja noin luiset? "

Mallista sen verran, että katsokaapas ravelryssa muiden projektimuistiinpanoja. Minä en katsonut, ja sen ansiosta ompelin käsin noin miljoona metriä.

"Kuvataan takaapäinkin, oho, toivottavasti kukaan ei huomaa kuinka rypyssä mun hame on. Ja oho, miks tää takki näyttää näin vinolta, vaikka ei se ees oo!"

Takki esiintyi muuten ensimmäistä kertaa julkisesti hautajaisissa. Niin, hautajaisissa. Että hei kuules elämä, haista paska. Alkaa jo riittää.

"Ja nyt mä taas vähän venytän näitä, voi että, oho, käsi jäi tonne alle, no ei se mitään, voin vaikka muokata itseni kädettömäksi. Oho, en osaa. No, ei se mitään."

malli: New York Cardigan by Erin Harper

lanka: Garnstudio Drops Baby Alpaca

puikot: 2,5 mm

ravelryssa: Suru puserossa

alpakkaperhonen

2011-12-01T12:11:00.001+02:00

Mitä saadaan, kun yhdistetään alati palelevat kädet, rakkaus alpakkaan, perhoskuviopakkomielle ja himo kirjoneulontaan?

No, lapaset.

Yllä olevassa kuvassa lapaset näyttävät aika onnettomilta. Ne ovatkin parhaimmillaan käytössä, kuten (ainakin omat) kirjoneuleprojektit yleensä. En edes saanut kovin pahoja virheitä aikaan tämän kanssa, mitä nyt toisessa peukalossa on kaksi silmukkaa enemmän, mutta sitähän ei huomaa kukaan muu kuin minä itse.

Mallia on muokattu kuvioiden osalta aika paljonkin. Alunperin tuollainen iso perhonen on tarkoitettu vain toisen käden "sisäosaan", ja ulkosyrjässä pitäisi olla hieman erilaista perhospitoista kirjoneuletta. Mutta minä rakastuin malliin nimen omaan tuon ison perhosen takia, joten tein sen molempiin lapasiin, toiseen peilikuvaksi. Toisella puolella on vinoruudukkoa.

Arvaattekin varmaan, että minä rakastan näitä.

malli: Flutter Butterfly Mittens (ravelry) by Mimi Hill

lanka: Garnstudio Drops Alpaca

puikot: 2,5 mm

ravelryssa: alpaca butterfly

Marraskuun sny-paketti

2011-11-28T20:12:00.001+02:00

Marraskuun SNY-paketti saapui jo perjantaina, mutta vasta äsken sain aikaiseksi kuvata sen. Kiitos salainen neuleystäväni, hieno paketti jälleen! :)

Paketti sisälsi siis kaksi kerää Novitan Rose mohairia kauniissa joulunpunaisessa värissä, bambusukkikset, muutama teepussi (joista osa on jo käytetty) sekä ihanan tuoksuisen sitruuna-lime-saippuan. Lisäksi oli tietysti kortti, joka nyt unohtui kuvasta.

Kiitos, sny!

ps. Neuletakki on valmis, nyt olisi vaan tarvetta kuvausassistentille.

A niin kuin...

2011-11-24T12:11:00.001+02:00

No tämä nyt ei ihan ole se neuletakki. Pidän sen kanssa luovaa taukoa (ts. välttelen sitä, koska sen valmistuminen edellyttäisi erittäin paljon käsinneulomista).

Tämä on kauluri. Ja se on ensimmäinen neule ravelryn Kahelit -ryhmän aakkoshaasteeseen. Haasteessa on siis tarkoitus neuloa erilaisia ohjeita aakkosjärjestyksessä, esimerkiksi lokakuussa A-kirjaimella alkava ohje, marraskuussa B-kirjaimella alkava ohje ja niin pois päin. Joku saattaa huomata, että olen hieman myöhässä, mutta minä menenkin taas omilla säännöilläni (ja sitä paitsi kirjaimellisesti ottaen en ole edes myöhässä, koska yhteen neuleeseen voi kuluttaa kaksi kuukautta).

Mutta niin, itse kaulurista sen verran, että tehkää kaikki tällainen. Suosittelen erittäin lämpimästi! Tämä minun neulomani meni kuopukselle, ja vaikka se aluksi näyttikin aika säälittävältä räpellykseltä, niin ensimmäinen käyttökerta paljasti sen oikeaksi aarteeksi. Aivan mahtava malli! Suojaa kaulaa hyvin ja tuo "helmaosa" venyy yli olkapäiden, lämmittää siis mainiosti. Jos olisin yhtään aikaansaavampi, niin tekisin tällaisen itsellenikin ja esikoiselle. Ehkäpä ensi talvena sitten.

malli: Ambitus

lanka: Garnstudio Drops Baby Merino

puikot: 3 mm

ravelryssa: A: Ambitus

joulusta ja pallosta

2011-11-17T20:32:00.001+02:00

Jos sinun mielestäsi on liian aikaista puhua joulusta, lopeta lukeminen n-y-t.

Joulu.

Kun sinä kuulet sanan "joulu" ensimmäisen kerran siinä syys-lokakuun tienoilla, mitä sinulle tulee mieleen?

Minun sisälläni läikähtää jotain lämmintä.

Sitten minä annan ajatusteni juosta, ja minä matkaan niiden mukana jonnekin kauas, ajassa taaksepäin, takaisin lapsuuden jouluihin.On ihmeellistä, minkälaisia pieniä yksityiskohtia ihminen voi muistaa jopa kymmenien vuosien jälkeen - siis jopa minä, joka en edes muista, mitä tein viime viikolla. Mutta minä muistan.
Muistan sen tunteen, kun vietin ensimmäistä jouluani koululaisena ja sain ripustaa itse tekemäni joulukoristeen kuuseen kunniapaikalle.
Muistan, kun söimme siskon kanssa aatonaattona salaa konvehteja kilokaupalla, ja saimme mahamme kipeiksi.
Muistan senkin erään aaton, jolloin minua jännitti joulupukki niin kovasti, että astiat eivät pysyneet kädessäni vaan rikoin lasin jos toisenkin.
Muistan lumilyhtykujan. Muistan aattoaamujen pulkkamäet. Muistan, kun yhtenä jouluna ei ollutkaan lunta. Muistan, kun laitoimme herätyskellon soimaan jo viideltä aamulta, että jouluaatto saapuisi nopeammin. Ja minä muistan senkin joulun, jolloin ei enää tuntunut samalta, mutta minä iloitsin nuorempien sisarusteni puolesta.

Muistan kaikki ne ihanat ja vähemmän ihanat (joulurauhan julistus ei välttämättä merkitse mitään viisihenkiselle lapsikatraalle) hetket perheeni parissa. Eli kun minulta kysytään, mitä minulle tulee mieleen sanasta "joulu", minä vastaan: perhe.

Olen aina pitänyt itseäni jouluihmisenä. Rakastan joulua, sen värejä, tuoksuja ja tunnetta. Viime vuosina olen tehnyt kaikkeni, että meidänkin perheemme joulu olisi samanlainen kuin lapsuudessani. Olen tavoitellut täydellisyyttä, mutta olen myös suuresti nauttinut siitä. Olen aloittanut joulun odottamisen jo marraskuun alussa, ja minulle onkin kehkeytynyt useita omia pieniä perinteitäni joulun käynnistämiseksi.

Mutta nyt jokin on toisin. Marraskuu on jo yli puolessavälissä. Minä olen kyllä ostanut joululehtiä, mutten ole jaksanut lukea niitä. En ole kuunnellut ensimäistäkään joululaulua (minun soittolistani on viime aikoina koostunut muutenkin lähinnä lauluista, joiden teema on joko "miesviha" tai "särkynyt sydän"). Minä olen kyllä hoitanut jo käytännön asioita - melkein kaikki lahjat on jo hankittu, joulukortit on suljettu punaiseen kirjekuoreen ja pudotettu postilaatikkoon ja ~~jouluvalotkin~~ tunnelmavalotkin ovat jo löytäneet paikkansa (tunnelmavalot muuttuvat jouluvaloiksi vasta ensimmäisenä adventtina), mutta kaikesta tästä puuttuu se kutkuttava fiilis. Minä olen ollut ajoissa siksi, koska minulla on suunnitelma.

Repivät ristiriitaisuudet ovat pitäneen minua hallinnassaan koko syksyn, enkä usko, että ne antavat periksi ihan heti. En jaksaisi koko joulua, mutta se tulee, halusin tai en. Joulu tulee joka tapauksessa. Mutta minä tiedän, että kukaan ei odota minun jaksavan yhtään mitään tänä jouluna, joten en katso tarpeelliseksi edes yrittää. Minun suunnitelmani on viettää täysin stressitön joulukuu. Jatkan elämistä päivän kerrallaan, glögiä siemaillen ja riisipuuroa keitellen. Yritän unohtaa sen tunteen, että jotain puuttuu, ja kerätä voimia tulevaa vuotta varten. Jouluaaton tullen me menemme sitten sinne, missä ne kaikki kauniit joulumuistoni ovat syntyneet, vanhempieni luo.

Mutta jotain jouluista minä olen saanut aikaan kuitenkin. Mainitsin joulupallot viime postauksessani, ja, no... pakkohan se oli testata. Ei tästä nyt mitenkään erityisen kaunis tullut (tai tuo mallikuvio ei miellytä omaa silmää), mutta minä taidan tehdä vielä muutaman, vähän pelkistetymmän. En mä tosin tiedä, mitä mä niillä palloilla teen, mutta kun oli niin kivaa. Tämän pallon omi muuten esikoinen.

Ohje löytyi täältä, ja suosittelen näiden neulomista kaikille erittäin lämpimästi. Supersöpö pikaprojekti, joskaan minäkään en ihan tunnissa selvinnyt tästä pallosta selvinnyt.

hengissä

2011-11-15T12:25:00.001+02:00

Olen hengissä. Tulin ilmoittamaan sen ihan vain siltä varalta, jos joku on ihmetellyt pitkää hiljaisuutta. Olen erittäin hengissä. Tosin kuumeessa (taas), ja voimia syö sekin, että lapsetkin ovat jälleen kipeitä. Olemme sairastaneet tänä syksynä enemmän kuin viimeisenä kolmena vuotena yhteensä.

Mutta olen minä neulonut. Hitaasti, mutta varmasti olen saamassa aikaan jotain upeaa. Tai ainakin vielä tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, että puikoilta tulee jotain täydellistä.
(Hitaus johtuu siitä, että koska en kykene ajattelemaan vieläkään kovin käytännöllisesti, päätin neuloa pitkän neuletakin mustasta langasta 2,5 mm:n puikoilla. Mutta luulenpa, että se on sen arvoista.)

Neuletakkia siis ensi kerralla. Mikäli se valmistuu tämän viikon aikana, kuten suunnittelin, ja mikäli onnistun saamaan siitä edes jonkinmoisia kuvia. Ja mikäli en ala neuloa joulupalloja.

pääasia

2011-10-20T21:15:00.000+03:00

Pääasia on se

että alan vihdoin ja viimein olla oma itseni.

Minä innostun asioista.

Minä neulon, ja minä nautin, kun näen, kuinka palmikko muotoutuu. Tai kuinka kirjoneuleesta alkaa hiljalleen muodostua selkeä kuva.

Minä leivon. Eilen tein omenapiirakkaa, ja minä nautin jokaisesta omenaviipaleesta, jonka sain asetella kauniisti piirakan päälle. Minä avasin uuninluukkua ennen valmistumista ihan vain sen takia, että saisin huumaantua ihanasta kanelin tuoksusta.

Minä tilasin lankaa, ja kun ne kotiutuivat, minä hypistelin ja silittelin niitä (joka nyt ei tietenkään välttämättä ole ihan normaalia).

Pääasia on myös myssy. Olen toistaiseksi palellut aamuisin, kun ilmeisesti jokaikinen aiemmin neulomani pipo päätti hajota viime keväänä. "Äiti sinun pitäisi tehdä pipo sinulle ettei palelisi niin kovasti", kehotti esikoinenkin. Ja jos kolmevuotias on sitä mieltä, niin ei voi kyllä pistää vastaan. Sitä paitsi hän jatkoi kehotustaan uhkailemalla, että pukki ei tuo lahjoja, jos ei pidä pipoa. Sitä riskiä ei passaa ottaa.

Mallia etsin kauan. Mikään ei oikein iskenyt, tai jos iski, ei ollut oikeanlaista lankaa. Sitten löysin, vahingossa, ihan ilmaisen ohjeen. Tein M-koon mukaan, joskin näin jälkiviisaana on hyvä sanoa, että S-kokokin olisi ollut ihan hyvä. Mutta kyllä tämä päässä pysyy, ainakin jos ei tuule kovin kauheasti.

Ja tuulen takia minulla onkin tarjota vain yksi säälittävä kuva, mutta uskokaa pois, tämä on parempi kuin yksikän niistä kolmestakymmenestä "myssy päässä myrskysäällä" -kuvasta, joita otin päivällä ulkona.

malli: Cascade Beret by Kimberly Porter (ravelry)

lanka: Lotte (Kauhavan Kangasaitta)

puikot: 3 mm

ravelryssa: Lotte Beret

lokakuun sny-paketti

2011-10-20T15:23:00.001+03:00

Lokakuun SNY-paketti saapui.

En minä osannut aluksi kuin tuijottaa sitä, pakettia meinaan. Muistan vähän liiankin elävästi, kun sain syyskuun pakettini. Silloin oli perjantai, ihan tavallinen perjantai. Illalla, kun lapset menivät nukkumaan, minä kuvasin paketin ja bloggasin siitä. Olin yksin kotona, koska mies oli lähtenyt korjaamaan kaverinsa autoa.

Myöhemmin selvisi, ettei se mies ihan siellä ollutkaan, missä sanoi olevansa.

Jälkeenpäin ajateltuna se tuntui todella säälittävältä. Hän sääti toisen kanssa ja minä hypistelin lankakerää kotona. Kiva.

Mutta joka tapauksessa päätin, että en todellakaan anna sen miehen pilata tätä iloa. Ihan sama, mitä tapahtui viime paketin aikoihin, tämä hetki on nyt. Keitin teetä ja avasimme paketin jälleen yhdessä lasten kanssa.

Ja nythän sieltä tuli myös lapsille jotain. :)

Kiitos sny! Esikoinen oli niin otettu Puput -kirjasta, että ihasteli sitä kauan ja hartaasti. Ja suklaat menivät saman tien, tietenkin, kuvassakin näkyy pieni käsi, joka yrittää tavoitella karkkipatukkaa. Ja meidänhän lapset on varsinaisia herkkumonstereita, kyllä meillä syödään karkkia, vaikka joku äiti voisi tähänkin sanansa sanoa.

Minulle paketissa oli "Kauneimmat Joulun käsityöt" -lehti sekä Nukkumatin "taikajuomaa", rauhoittavaa teetä siis. Minä olen jouluihminen ja rakastan kaikkea jouluista, joten tuo lehti oli ihan nappivalinta. Ensisilmäilyllä sieltä löytyi useampikin pieni toteuttamiskelpoinen projekti (vaan kuka taikoisi lisää tunteja vuorokauteen? Noh, ensi jouluksi viimeistään!). Ja rauhoittava tee nyt tulee tarpeeseen, usko pois.

Kiitos vielä kerran, salainen neuleystäväni. Ihana lukupaketti, ja vaikka yllättikin erilaisuudellaan viime pakettiin verrattuna, niin yllätys oli pelkästään positiivinen. :)

ps. Illalla pääasiaa (mikäli muistan blogata)!

ne on sukat

2011-10-13T13:40:00.000+03:00

Tein sukat. Sukat, joilla oli mitä mainioimmat edellytykset tulla all-the-time-lempparisukiksi.

Mahtava mallineule, joka tosin ei osoittautunutkaan niin haasteelliseksi kuin kuvittelin.

Ihanan pehmeä lanka täydellisen piristävässä, kauniissa turkoosissa värissä (joka ei muuten toistu oikean sävyisenä yhdessäkään kuvassa).

Täydellinen istuvuus, täysin oikea koko.

Joku ei silti nyt oikein iske. Ei kolahda.

Ehkä se, että olisi näistä saanut siistimänkin näköiset. Näissä näkyy hyvin, kuinka langankierrot on aina eri kokoiset. Toisessa sukassa on ehkä astetta löysempi käsiala.

Ja sain muuten jälleen kerran katkaistua yhden bambusukkiksen. Pitäisi ehkä luopua periaatteesta, jonka mukaan liian tiukkaan neulokseen auttaa väkivalta.

(Ja kuvissa näette myös jotain harvinaista, minulla on tavalliset sukat villasukkien alla! Ulkona vaan alkaa olla jo vähän liian viileä sukkakuvauksiin.)

Mutta no joo. Ihan kivat. Tää on aina niin tätä, kun mä oletan et nyt tulee laatua, niin en kuitenkaan ole tyytyväinen.

malli: Twisted Flower Sock by Cookie A. (kirjasta Knit. Sock. Love.)

lanka: Cascade Heritage Silk (5626)

puikot: 2 mm

ravelryssa: Twisted Flower Sock

lauantain projekti

2011-10-09T16:32:00.000+03:00

Ja niin vierähti viikonloppu.

Tämä olikin ensimmäinen lapsivapaa viikonloppuni koskaan. Pisin aika, minkä olen ollut erossa lapsista, on tätä ennen ollut yksi yö. Nyt öitä on takana kaksi, ja minulla on kauhea ikävä. Mutta kohta, ihan kohta, he tulevat.

Talo on ollut kamalan hiljainen ja kylmä ilman lapsia.

Mutta kyllä - minun täytyy myöntää, että tämä viikonloppu on myös ollut varsin mukava.

Olen syönyt ja nukkunut rauhassa. Itse asiassa olen nukkunut niin paljon, että olen luultavasti kuitannut aikaisemman elämäni univelat kokonaisuudessaan. Tästä on hyvä lähteä eteenpäin.

Vaikka aikaa olisi ollut, käsityörintamalla ei hirveästi ole edetty. Jotain pientä kuitenkin värkkäsin eilen lauantai-illan ratoksi.

malli: Minni-tossut by Johanna Yli-Muilu

lanka: Novita Isoveli ja reunuksessa Novita Nalle kaksinkertaisena

koukku: 4,5 mm

ravelryssa: saturday project

hyvä päivä

2011-09-30T12:35:00.002+03:00

Eilen oli ensimmäinen hyvä päivä.

Ymmärsin, että elämä ei lopu tähän.

Uskalsin vihdoin ajatella tulevaisuutta.

Eikä se ollut enää niin lohduton kuin vielä viime viikolla luulin.

En enää ajattele, että minun on pakko aloittaa alusta, vaan että minä saan aloittaa kaiken alusta.

Ja kaiken lisäksi uskon, että se voi olla ihan kivaa.

Päätin myös, että tästä lähtien ajattelen enemmän itseäni. Toki tärkeysjärjestyslistallani lapset tulevat yhä ensimmäisinä, mutta sen jälkeen tulen minä. Koska minä ansaitsen sen.

Siispä aloitin jälleen neulomaan unisukkia itselleni, vaikka oikeastaan lapset tarvitsisivat saapassukkia. Mutta kun minä haluan neuloa nyt unisukkia. Unisukkia ihanasta langasta, ja semmoisella ohjeella, jonka kanssa ei ehdi hirveästi miettimään mitään ylimääräisiä murheita.

Niin. Sitä minä haluan.

(Lankana Cascaden Heritage Silk ja ohje Cookie A.:lta.)

Kiitos kaikille kommentoineille, olette tärkeitä! <3

Lovely blog !

2011-09-18T15:39:00.004+03:00

Pinni piristi syysflunssaista päivääni ja antoi minulle tunnustuksen, kiitos!

(Pinnillä on muuten kaunis IhmeMaa -blogi, käykää tutustumassa mikäli ette ole ennen käyneet.)

Tunnuksen saajan täytyy kertoa viisi suosikkiasiaa, joten tässäpä nämä:

Lempiruoka: No se kotiruoka. Makaroonilaatikko, kalakeitto, pottumuusi ja lihapullakastike... kyllähän näitä riittää, minä en ole ruoan suhteen yhtään ranttu.

Lempimakeiseni: Suklaa. Perussuklaa, tumma suklaa, valkoinen suklaa... pähkinät, rusinat plus muu sälä tekee suklaasta vielä parempaa.

Lempiluettavani: Olen koukuttunut dekkareihin nyt pahasti. En uskalla katsoa mitään kauhuohjelmia tai pahemman luokan jännitystä sisältäviä juttuja telkkarista, joten minä luen niitä kirjoina.

Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: sohvalla löhöten ja jotain mielenkiintoista ohjelmaa katsoen. Ja kyllä, syksyn ajan minä katson BB:tä.

Lempielokuvani: The Holiday ja Rakkautta vain. Ihanimmat hömpät ikinä.

Tunnustus kuuluu jakaa eteenpäin viidelle blogille. Minä annan tämän tällä kertaa seuraaville:

Mureke

ihan ensimmäinen paketti

2011-09-16T21:09:00.000+03:00

Maanantaina sain postikortin Salaiselta neuleystävältäni, joka lupasi postittaa syyskuun pakettini tällä viikolla. Järki sanoi, että pakettia saa odotella aikaisintaan loppuviikosta, mutta silti mä olen koko viikon juossut postilaatikolle pää kolmantena jalkana. Ihan varalta! Ei silleen et ois jännittänyt tai mitään. Ainakaan paljon.

Tänään se paketti tulikin sitten. Ihana, ihana paketti! (Ja sanon yhä sitkeästi "ihana", vaikka avomiehenkin mielestä mä ylikäytän sitä eikä sillä ole enää mitään merkitystä. Mutta kun kaikki on niin ihanaa!)

Siellä oli yksi kerä tuommoista, hmm, lämpimän violetin tai purppuran väristä (kuva vääristää pahasti) Katian Peru -lankaa, ihanan paksua ja muhkeaa, teetä (jota en ehtinyt vielä maistamaan, mutta joka tuoksui taivaalliselle), pähkinä-rusina-suklaata (nam!), kaksi violetti kynttilää, lautasliinoja (jotka on niin mua!) sekä snyyn itse neuloma pieni lapasavaimenperä.

Kiitos Sny! Tämä paketti oli täydellinen, vaikka minä ensikertalaisena en oikein "osannut" täyttää sitä ilmoittautumiskaavaketta (tai siis olisi ollut paljon enemmänkin kertomista, mutta en älynnyt silloin täyttöhetkellä). Tuo minilapanen on niin suloinen! Ja tuommoista paksua lankaa minulla olikin tarkoitus ostaa ensi kuussa, nytpä ei enää tarvitsekaan kun sain sitä jo täydellisen värisenä. Niin minun näköiseni paketti että enempää ei voisi olla! Kiitos, kiitos, ja vielä kerran kiitos, minä jään innolla odottelemaan lokakuun pakettia. :)

ihana vaihto

2011-09-12T21:30:00.000+03:00

Jokunen aika sitten Suskunen ehdotti vaihtoa. Minä neulon hänelle villasukat ja hän ompelee minulle jotain. Taisipa hän mainita muun muassa sellaisetkin taikasanat kuin seitsemän veljestä ja jämälangat, joten ei minun hirveän kauan tarvinut miettiä. Pitkien neuvottelujen jälkeen päädyttiin siihen lopputulokseen, että Susku saa ryttysukat ja minä projektipussin.

Suskunen osaa kyllä itsekin neuloa, mutta hän ei pidä villasukkien tekemisestä, koska niitä pitää tehdä kaksi. Siispä minä näppäränä tyttönä omaksuin jostain syystä tämän asenteen ja rupesin vääntämään kahta sukkaa yhtä aikaa. Ja voi että oli hidasta! Toinen "ongelma" oli siinä, että minulla ei oikeastaan ollut mitään mallia, minkä mukaan tehdä, ja se jostain syystä ahdisti ihan hirveästi. Mietin koko ajan että entä jos nää ei ookkaan hyvät. Kantapään jälkeen nakkasin pyöröpuikot jorpakkoon (no okei, en heittänyt, mutta olisin halunnut) ja neuloin sukat loppuun yksi kerrallaan sukkapuikoilla. Meni ehkä neljä tuntia. Ja kyllä, pääsi muutama kirosana kun tajusin, että nuo olisi sukkapuikoilla valmistunut tyyliin neljässä päivässä. Nyt näissä meni kaksi viikkoa. Eikä nämä ole edes Sukkasato-sukkia, kun joku ei malttanut odottaa syyskuun alkuun asti.

Varsin näissä sukissa on joustinta, jotta ne voi nätisti vetää ryttyyn.

Jalkateräosa on ihan perussukkaa. Näissä on muuten pohjekavennuksetkin, joita Suskunen ei (LUOJAN KIITOS) kuvannut. Oli aika epäsiistin näköset. Ja langat on jämälankoja, paitsi että tuon sinisen varastin kaveriltani. Tuntui, että Suskuselle ei voi tehdä sukkia ilman jonkin sortin sinistä. :D

malli: oma

lanka: Novita 7veljestä

puikot: 3 mm

ravelryssa: raitaset

Mitäs minä sitten loppupeleissä sain?

Kauneimmat projektipussin...

...ja yllärinä vielä ehkä maailman siisteimmän kangaskassin. (Rakastan kangaskasseja, ja minulla on niitä noin miljoona, mutta tämä on varmasti kaikista ihanin.)

Kiitos Suskunen ♥

(Ne, jotka eivät ole vielä tutustuneet Suskusen Mureke -blogiin, niin kipin kapin sinne! Vaihdosta löytyy asiaa täältä ja täältä.)

Kaikki kuvat (c) Suskunen

Rusetti

2011-09-08T20:41:00.000+03:00

Minusta tuntuu, että minä neulon ihan koko ajan, mutta en siltikään saa mitään valmiiksi. Tämäkin onnettoman pienikokoinen myssykkä on ollut kesken melkein kuukauden.

"Inspiraatio" tuli tästä hatusta, mutta nurja ei innostanut eikä tuollainen rusettikaan oikein iskenyt. Itse asiassa tein varmaan kuusi eri variaatiota tuosta rusetista, ja tuo paikalleen päätynytkin on vähän silleen no laitetaan ny tää ku en muutakaan keksi. Mutta olkoot.

Lankana on Garnstudion Baby Merinoa, joka jäi yli pikkuprinsessan nutusta. Tykkään tästä langasta kovin, erittäin mukavaa neulottavaa ja pehmeän tuntoista. Suunnitelmissa olisi tälle kuvissakin poseeraavalle neidille tehdä villatakki samasta langasta, mutta katsotaan, jääkö vain suunnitteluasteelle. Ensin pitäisi kai selvitä kaikista keskeneräisistä.

malli: hatusta, paitsi rusetti tehty tällä ohjeella

lanka: Garnstudio Drops Baby Merino

puikot: 3 mm

ravelryssa: pretty thing

---

välipalana: marjaruutuja MeNaisten ohjeella, marjoina punaviinimarjoja. Aivan k ä s i t t ä m ä t t ö m ä n hyvää!

Sukkasadon aloitus

2011-09-03T20:37:00.001+03:00

Ensimmäiset sukat neulottu ja jo lahjoitettu uusille omistajilleen.

Ensimmäisenä lasten sukat (koko 23) vihreästä ja valkoisesta seiskaveikasta kummitytölle (jonka lempiväri on vihriäinen)...

...ja toinen pari kummitytön pikkusiskolle. Nämä on kokoa vauva ja toivon, että ovat sopivat. Lankana on tosi kauan lipaston pohjalla marinoitunutta Wool neliraitaa.

Lohtulankojen lisäksi minun viikkoani on muuten piristänyt mm. postimies, joka toi minulle eilen arpajaisvoittoni - Neuleaddiktio -blogin Helin värjäämää ihanan väristä lankaa. Tämä lanka on nyt sitä parjaamaani Tico-ticoa, mutta tämä ei kyllä ole läheskään niin karheaa kuin ne minun keräni (mitkä on siis ostettu silloin heti, kun Tico-Tico kauppoihin ilmestyi). Sukat tästä tulee, kunhan mieleinen malli tulee vastaan.

lohtulankaa

2011-08-28T12:17:00.000+03:00

Elämäni ensimmäiset lohtulangat.

Ja sitten vain toivotaan parempaa viikkoa.

lankaimu ja vaihtosukat

2011-08-26T12:17:00.000+03:00

Joku voi muistaa, että tein vuodenvaihteessa lupauksen pienentää lankavarastoani (ja ne jotka ei muista, voi käydä kurkkimassa täältä, mutta ei saa sitten mainita sanallakaan niistä muista lupauksista). Ja minä voin nyt ilokseni todeta, että se lupaus piti!

Varsinaisesta lankalaihdutuksesta ei ehkä voi puhua, koska en hankkiutunut langoista eroon hiljalleen ja päättäväisesti. Lankaimu (vrt rasvaimu) olisi ehkä parempi, minä nimittäin iskin eilen suurinpiirtein kahden kilon edestä lankoja muovipussiin ja kiikutin siskolle, joka puolestaan on tänä aamuna vienyt ne koululleen. Langat otettiin kuulemma ilolla vastaan, vaikka joukossa olin esimerkiksi Novita Palmaa ja erittäin epäilyttävän väristä puuvillaa. On kyllä niin win - win -tilanne kun voi vaan olla, koululaiset saivat erilaisia materiaaleja projekteihinsa ja minä sain lisää tilaa ja hyvän omantunnon ostaa lisää lankaa.

Luovan käsityöhaasteen toiset sukat ovat valmistuneet ja saapuneet jo perillekin. Kyseessä on ihan perussukat seiskaveikasta, kun lämpimiä sukkia toivottiin. Nämä lähtivät pohjoiseen Niinalle, joka muuten osaa tehdä aivan ihania koruja, katsokaa vaikka!

malli: perussukka

lanka: Novita 7Veljestä

puikot: 3mm

raverlyssa: Niinalle

minijämyjä

2011-08-24T20:57:00.000+03:00

Sukkasato alkaa ensi viikolla. Täällä eriparivillasukka -blogissahan siihen valmistaudutaan neulomalla sukkia. Mutta minkäs teet - kun sukatuttaa, silloin sukatuttaa. Jos en neulo nyt, niin ensi kuussa ei välttämättä tule neulottua ollenkaan.

Olen neulonut seitsemän (7!) paria lastensukkia lähiaikoina, joista kuusi paria ehdin postittaa, ennen kuin tajusin, että niitähän olisi voinut ihan valokuvata. Vaikka toisaalta kun kuvien laatu on tämmöinen, niin ehkä ihan hyvä. Kameralla on jotain ongelmia, pitäisi jaksaa tutkia paremmin.

Käytin jämälankoja, ja kaikki sukkaparit olivat erilaisia. Poikien sukissa oli vihreää ja sinistä, tyttöjen sukissa pinkkiä ja vaaleanpunaista, ja molempiin tungin vaihtelevasti ruskeaa, harmaata ja valkoista. Kivoja ja ihanan värisiä pikkuprojekteja. Vielä olisi yhdet sukat tekemättä, mutta täytyy odotella pikkuisen jalan mittaa.

Mitähän muuta piti kertomani... täällä on sairasteltu taas hieman flunssaa, joka on hieman verottanut neulomista, mutta pahin on jo ohitse. Siskolle kaavailemani huivi lähti purkuun, kun sisko päätti, että hän haluaa sittenkin syntymäpäivälahjakseen nämä sukat, ja olisi varmasti repinyt ne jalastani, jos olisi tarvinnut. Olivat oikeastaan jopa hieman isot siskolle, muttei kuulemma haittaa. Huiviahan olisi voinut toki jatkaa, mutta kun loppui se lanka ja kaikkea, ja hieman epäilytti, osaisinko edes käyttää sitä. Eiköhän sillekin langalle jotain muuta käyttöä keksitä.

Bones

2011-08-16T11:47:00.000+03:00

Bones on paitsi näiden sukkien mallin nimi, niin myös suosikkiohjelmani. Olen tänä kesänä katsellut ensimmäiset viisi tuotantokautta sarjasta, joten nimellisesti nämä sukat sopivat minulle kuin, öh, sukat jalkaan. Mutta vain nimellisesti siis.

Minusta näissä ei nyt malli ja lanka kohtaa yhtään, tai siis tuo Fabel tuollaisena ihmevärjättynä ei miellytä minua yhtään (paitsi perussukissa). Jos ihan totta puhutaan, niin kyllä minä sitä vähän aavistelinkin, mutta oli silti ihan pakko kokeilla.

Mutta näitä oli kyllä mukava neuloa, joten tämmöiset samanmoiset yksivärisestä langasta (mieluiten keltaisesta) pääsee to do -listalle.

malli: Bones by Jenni Österman (Neulekirjasta)

lanka: Garnstudio Drops Fabel

puikot: 2mm

ravelryssa: Temperance Brennan

ps. Booth on ihana.

sunshine award

2011-08-14T09:48:00.000+03:00

Sain tunnustuksen susamarialta (jonka blogissa on muuten ihania neuleita, katsokaas vaikka nämä perhostunikat), kiitos!

Tunnustuksen saaneen kuuluu kiittää tunnustuksen antanutta, vastata kymmeneen kysymykseen, jakaa tunnustusta eteenpäin kymmeneen ihanaan blogiin sekä tiedottaa ko. blogeja asiasta.

Tässä tulevat kysymykset ja vastaukset niihin:

1. Suosikkiväri: Violetti. (Ja pinkki ja vihreä ja keltainen jajaja)
2. Suosikkieläin: kissa
3. Suosikkinumero: 32
4. Suosikki alkoholiton juoma: normi perus tee

5. Facebook vai Twitter? Facebook
6. Intohimosi: No neulominen. Ja leipominen.

7. Saada vai antaa lahja? ehdottomasti antaa lahja. :)
8. Suosikkikuvio: ööh, ympyrä, kai.
9. Suosikkiviikonpäivä: lauantai tai sunnuntai, riippuu tilanteesta.
10. Suosikkikukka: tulppaani

Tämähän pitäis jakaa nyt eteenpäin, mutta kun sunnuntaiaamukoomassani en osaa ajatella järjevästi enkä varsinkaan pystyisi päättämään vain/jopa kymmentä suosikkiblogiani, niin taidan skipata. Ens kerralla sitte, ööh.

tervetuloa syksy

2011-08-09T22:08:00.000+03:00

Eilinen päivä vihjaisi, että syksy ei ole kaukana.

Satoi vettä koko päivän, ja mittarin lämpölukema pysytteli niin alhaalla, että minä laitoin villasukat jalkaan - muistaakseni ensi kertaa sitten toukokuun.

Tänään ei villasukkia enää tarvinnut, ja säämieskin kertoi televisiossa sään lämpenevän loppuviikoksi. Minua myös informoitiin siitä tosiseikasta, että elokuu on ihan oikeasti toiseksi lämpimin kuukausi Suomen leveysasteilla, kesäkuun on tilastollisesti viileämpi. Ei kesä ole vielä ohi, ei ihan vielä.

Vaikka kovasti haluaisin takertua "elokuu on kesäkuu" -fraasiin, niin mieli kaipailee jo syksyä.

Sateisia iltoja. Villasukkia. Kuralätäkköjä. Kynttilöitä. Viltin alla neulomista. Kaulahuiveja. Syksyn värejä. Villapaitoja. Teetä. Pakkasöitä.

Aloitin syksyn odottamisen neulomalla huivin niitä kirpeitä syysaamuja lämmittämään. Virolaisesta villasta, että varmasti ei palele.

Lanka on ostettu hetken mielijohteesta eräältä raveltajalta, joka tyhjensi stashiaan. Tuo kaikista vaaleimman vihreä väri (joka ei suostu näyttäytymään yhdessäkään kuvassa täydellisenä) lumosi minut.

malli: Petunia by KristaK

lanka: Aade Lõng artistic 8/2

puikot: 3 mm

ravelryssa: syys

prinsessalle

2011-08-08T20:09:00.000+03:00

Täditettävä sai nimen sunnuntaina. Sen kunniaksi neuloin lahjaksi jotain pientä, sellaista yrittää-olla-seitkytsenttistä-mutta-ei-ole-pientä.

malli: omasta päästä (kun eihän mulle mikkää kelpaa!)

lanka: Garnstudio Drops Baby Merino

puikot: 3mm

ravelryprojekti: prinsessalle

---

day 29 - a song from your childhood

loppuraportti

2011-08-08T15:37:00.000+03:00

Viimeinenkin ajallaan valmistunut kyh-projekti viimein kuvattu:

malli: oma

lanka: Novita Miami

koukku: 3,5mm

ravelryprojekti: äitii titta syö minun kooortiiit!

Kaiken kaikkiaan koko hullutuksessahan kävi näin (koko lista kopioitu ravelrysta, linkit vievät myös sinne):

green flow 1.6. valmis 20.7.
Baby Bootees 1.6. valmis 2.6.
Temperance Brennan 2.6.
Fabel animal 3.6.
little yellow basket valmis 4.6.
Waffle Knit Dishcloth 5.6. valmis 18.6.
Chinese Waves Dishcloth 5.6. valmis 14.6.
Puolukka 8.6. valmis 25.7.
Lace Ribbon Scarf 8.6.
camera cozy 9.6. valmis 9.6.
äitii titta syö minun kooortiiit 11.6. valmis 30.7.
happy birthday sister! 12.6.
hot stuff 13.6. valmis 13.6.
my first 13.6. valmis 14.6.
cupcake for birthday 13.6. valmis 13.6.
hearts 13.6. valmis 13.6.
summer blues 15.6. valmis 6.7.
camera cozy II 25.6. valmis 24.7.
Jämyt II 17.6.
baby squares II 24.6. valmis 31.7.
more bootees! 17.6. valmis 31.7.
jämyt I 17.6. valmis 24.7.
yellow ! 17.6. valmis 10.7.
baby squares II 24.6. valmis 31.7.
Grandmother´s Favorite 17.6. valmis 19.6.

Eli 25 projektista valmistui 20, eli aika paljon ja ihan kivasti.

Keskeneräisistä sen verran, että Puro Batikista aloitettu huivi on purettu. Veikkailin jo aloitusvaiheessa, että se saattaa ufoutua, ja, no, niin. Parempi siis purkaa.

Bones-sukat ovat edelleen kesken. Itse asiassa se ensimmäinenkin sukka on kesken, mutta kyllä minulla on vakaa aikomus tehdä ne valmiiksi. Jossain välissä.

Fabel-eläin on kesken, mutta sekin valmistunee aikanaa.

Toisen seiskaveikkajämälankasukat on siinä vaiheessa, mihin aloitusurakan jälkeen jätin ne. Niitä on neulottu kaksi riviä. Mutta nekin on neulottava valmiiksi, mies tarvii villasukkia.

Siskon huivi onkin sitte ainoa projekti, jolle on hyvä tekosyy, miksi se on kesken - lanka nimittäin loppui. Eikä Kärkkäisellä ollut lisää. Enkä tajunnut ostaa sitä lankakaupasta. Enkä halua tilata verkkokaupasta yhden kerän takia. (Mä puhuin tekosyystä.)

---

day 26 - a song that you can play on an instrument

(Eikä naureskella siellä koneidenne ääressä! Mä osaan soittaa tän sekä nokkahuilulla (kiitos, ala-asteen musiikinopettaja) että lasten xylofonilla, ettäs tiiätte!)

lisää neliöitä

2011-08-03T10:19:00.000+03:00

Muistatteko, kun tein tämän siskolleni? Ilmeisesti tein jotakin oikein ja nätisti, koska sisko pyysi samaa sarjaa olevia tyynynpäällisiä. Mikäpäs siinä.

Samanlaisia neliöitä, 16 kappaletta per tyyny. Toinen puoli on yhtä isoa, värikästä neliötä. Kiinnitys napeilla. Koko on 40 cm x 40 cm, mutta olisi ehkä silti voinut olla aavistuksen pienempi. Mutta hyvin kelpaavat näinkin.

Ja tällä kertaa olin fiksumpi. Kaikki langat pääteltiin sitä mukaan, kun niitä tuli.

Oikein mainio kesäprojekti.

KYH#20 & KYH#24

malli: oma

koukku: 3,5mm

lanka: Novita Miami

ravelryprojekti: baby squares II

---

day 24 - a song that you want to play at your funeral

eläinpuistossa

2011-07-31T20:16:00.000+03:00

Aamulla me pakkasimme lapset autoon ja lähdimme kohti Ranuaa. Sympaattisesta eläinpuistosta on muodostunut meille jo jonkinlainen kesäperinne, sillä olemme käyneet siellä joka kesä esikoisen syntymän jälkeen. Tänään kuopuskin pääsi mukaan ensimmäisen kerran.

Noin sadan kilometrin ajon jälkeen käytiin seuraava keskustelu:

minä: Laitoitko sen varavaatepussin muuten takakonttiin?

mies: Joo.

minä: Joo no hyvä ku siel on vaipat ja kaikki et tarvii varmaa vaihtaa heti perillä.

muutama kilometri eteenpäin

mies: Niin minkälainen se vaatepussi olikaan?

minä: Semmonen sininen kangaskassi.

mies: Ai. Ei se sitten ole mukana.

minä: #sensuroitu#

Mutta toisaalta, eihän se ole reissu eikä mikään, jos mikään ei unohdu. Tai jos autossa ei ole vähintään +40 astetta lämmintä. Tai jos takapenkkiläiset ei tappele. Tai jos kuopus ei kakkaa autossa keskellä ei-mitään. Tai jos ei muka hermoja yhtään kiristäis.

Silti näistä reissuista nauttii.

Kaikkein parasta on nähdä iloisia lapsia.

Lapsia, joiden mielestä keltaiset pikkuankat ovat maailman upein juttu.

Lapsia, jotka tärisevät jännityksestä nähdessään maskottijääkarhun.

Kato äiti, kato, kato tuota! Isi mikä tuo on? Äiti vaaaau, näetkö?

Nyt minun täytyy ottaa neula ja lankaa. Kaksi kyh-projektia on ilman nappeja, ja tänään on viimeinen heinäkuuta.

sweet!

2011-07-30T20:29:00.002+03:00

Mureke-Suskunen antoi tunnustusta.

Tunnustuksen saajan kuuluu kertoa lempiväri, -ruoka ja -paikka,

jossa haluaisi käydä.

Lempivärini:

No sehän on violetti. Tai pinkki. Tai vaaleenpunainen. Tai no kyllähän keltainenkin on ihana. Ja vihree. Turkoosi. Valkoinen. Niin ja harmaa. Niin. No jos on pakko valita vain yksi, niin violetti.

Lempiruokaani:

Makaroonilaatikko! Ja lohikeitto! (Olen kotiruoan ystävä henkeen ja vereen.)

Paikka, jossa haluaisin käydä:

Minä haluaisin kaupunkilomalle jonnekin. Wien olisi taatusti ihana.

Tunnustus tulee jakaa kolmelle eteenpäin.

Minä haluaisin taas jakaa tämän melkein kaikille. Mutta jos pysytään käsityöblogeissa, niin ainakin nämä seuraavat blogit ansaitsevat määritelmän "sweet":

Aprikoosia villaa

Poimintoja kätteni töistä

Villaviidakko

Kiitti Susku!

---

day 22 - a song that you listen to when you´re sad

aina ei voi voittaa

2011-07-28T12:37:00.000+03:00

Tiedättekös, minulla ei tule onnistumaan KYH ihan niin kuin olisi pitänyt. Voisin vedota siihen, että yhdestä projektista loppui lanka kesken, mutta vaikka minulla olisikin ollut riittävästi lankaa, en silti olisi onnistunut saamaan kaikkia valmiiksi ennen kuun loppua. Päätin kyllä sitkeästi yrittää, mutta kun nyt sitten vielä päätin, että neulon jotain ristiäislahjaksi siskoni tyttärelle, niin aika ei yksinkertaisesti riitää.

Mutta ei se mitään. Väittäisin, että KYHin perimmäinen tarkoitus on pitää hauskaa eikä stressata aloituksista ja valmistumisista. Minulla onkin ollut erittäin mukava heinäkuu, kun ei todellakaan ole tarvinut miettiä mitään uusia projekteja. Sen kun on vaan neulonut menemään! Ja olen minä kuitenkin saanut aika paljon tehtyä, ja tässä kunhan innostun, saan vielä jotain valmiiksikin, sillä muutama projekti on ihan hilkkua vaille valmis. Olen ihan tyytyväinen saldooni ja siihen, että ylipäätään osallistuin koko hullutukseen, mutta ensi vuonna mietin kyllä kaksi kertaa (tai ehkä ensi vuonna neulon 25 tiskirättiä).

Ja koska postaus on orpo ilman kuvaa, niin tässä alla todiste siitä, että parissa minuutissakin ehtii ostaa lankaa. Oli hirveä kiire hakemaan lapsia, ja tarkoitus oli ostaa vain tuota Baby Merinoa, mutta mutta... (ja tiedän, että tässä ei ole edes paljoa lankaa normineulojan kriteereillä, mutta kun minä olen oppinut ostamaan lankaa nykyään harkitusti. Harvemmin enää tulee ostettua mitään muuta, mitä alunperin suunnittelin.)

(Langat ovat muuten Lumoavasta Langasta, jossa on muuttoale käynnissä!)

---

day 20 - a song that you listen to when you’re angry

(Silloin, kun minä olen vihainen, minä menen lenkille, ja silloin kuunnellaan jumputusta.)

8, 22 & 25

2011-07-25T13:26:00.000+03:00

Kauan kaapissa marinoitunut Nalle Marjaretken punainen versio on odottanut oikeaa hetkeä muuttua sukkapariksi. Se hetki oli löytyi kesäyön hulluttelusta. Malli on perussukkaa ylhäältä alas, eli tutusti ja turvallisesti. Nämä menevät äidille.

KYH#8

malli: oma perussukka

lanka: Novita Nalle Marjaretki

puikot: 2,5mm

ravelryprojekti: Puolukka

Haaliin kasaan seiskaveikan jämiä ja hurjana tyttönä aloitin niistä sukat varpaista ylöspäin. Nämä oli tarkoitus antaa siskolle, mutta näistä tuli niin minun näköiset, etten raaski. Kuten ~~joku tarkkasilmäinen~~ joku, jolla on silmät päässä, voi huomata, kantapään kohdalla meni pasmat ja raidat sekaisin. muttei se mitään, koska sama virhe on kummassakin sukassa. Jotain hyötyä kahden sukan neulomisesta yhtä aikaa.

KYH#22

malli: oma perussukka

lanka: Novita 7 Veljestä

puikot: 3mm

ravelryprojekti: Jämyt I

Sisko tilasi omalle kameralleen suojapussukan. Hävyttömän iso nappi ja turhan iso läppä, mut hei, se on siskolle.

KYH#25

malli: oma

lanka: Novita Miami

koukku: 3,5mm

ravelryprojekti: camera cozy II

---

day 19 - a song from your favorite album

virta vie

2011-07-21T15:13:00.000+03:00

Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille! Lankahankintalista kasvoi oikein mukavasti. :)

Neuloin uudet, ihanat sukat. Itselleni. Vaikka kuvista ei näe palmikkoa kovinkaan selvästi, voin vakuuttaa, että nämä ovat oikein mainiot. Tämän hetken suosikkisukkani (vaikka ajankohta onkin hieman huono polvivillasukille).

Neuloin nämä kärjestä ylöspäin. Minulla oli muistikuvia, joiden mukaan se on kamalaa.

Ei se sitten ollutkaan.

Taas näitä "mikset voinut kokeilla aikaisemmin" -juttuja. Samaten kuin palmikonkierrot ilman palmikkopuikkoa - ei yhtään niin paha juttu kuin muistelin.

Näitä tehdessäni opin lappualoituksen, mikä oli ihan mielenkiintoinen, mutta tuskin tulen käyttämään sitä kovin usein. Opettelin myös purkamaan palmikkoa ilman, että puran samalla koko muun työn.

Tai no itse asiassa opettelin sitä kolme kertaa. Mutta nyt ainakin osaan!

malli: Virta by Kristel Nyberg (kirjasta Punokset puikoille)

lanka: Novita Nalle (itse kool aid-värjätty)

puikot: 2,5 mm

ravelryprojekti: green flow

---

day 14 - a song that no one would expect you to love

hyvin pyyhkii!

2011-07-14T21:06:00.000+03:00

Minä kuulin ensimmäisen kerran neulotuista tiskirätistä muutama vuosi sitten, kun niitä alkoi ilmestyä blogeihin. Hymähtelin ja nyökkäilin fiksusti, varsin ekologista ja varmasti hyvä lahjaidea, mutta ehei, meille ei kyllä tällaisia tule. Eihän nämä voi toimia yhtä hyvin kuin kaupasta ostetut, ei millään, näähän purkautuu ja ties mitä. (Purkautumisepäily kertonee jotain silloisista neulomistaidoistani.)

Ajan kuluessa rupesin lämpenemään neulotuille luutuille ja jossain takaraivossa jyskytti, että minunkin pitäisi tehdä sellainen, ihan vain vaikka kokeilun takia. Ei mitään voi tyrmätä pelkkien olettamusten perusteella. Mutta epäilin luutuja yhä, sillä kuten on ehkä saattanut käydä ilmi, olen huoleton ja laiska. Toisin sanoen ~~aika~~ ~~vähän~~ todella huono siivoaja. Meidän pöytähän on yleensä sellaisessa kunnossa, että tekisi mieli ottaa suoraan hiomapaperi käteen, kun luultavasti se ei muulla puhdistu.

KYH#16

malli: Waffle Knit Dishcloth by Debbie Andriulli

lanka: Novita Bambu

puikot: 3mm

ravelryprojekti: waffle knit dishcloth

KYH-tempauksen projekteja miettiessäni päätin, että nyt on aika. Itse neulottujen tiskirättien aika. Ja jotta en tyrmäisi koko ideaa yhden huonosta lankavalinnasta kärsivän liinan takia, kelpuutin listalleni kolme eri mallia eri langoista. Novitan Luxus Cotton oli itsestään selvä valinta, koska olin jemmaillut nurkissa pyöriviä keriä jo parin vuoden ajan nimenomaa tiskiluutuja varten, ja ilmeisesti moni luutuneuloja suosii juuri luonnonvalkoista Luxus Cottonia. Toiseksi valitsin Novitan Bambun, koska sitäkin olin kuullut kehuttavan tiskirättien yhteydessä. Kolmanneksi valitsin Novitan Puro Batikin, ihan vain sen takia, kun sitä nyt sattui olemaan.

KYH#7

malli: Chinese Waves Dishcloth

lanka: Novita Luxus Cotton

puikot: 3,5mm

ravelryprojekti: chinese waves dishcloth

Oli muuten omituisen ristiriitainen tunne, kun kokeilin ensimmäisen kerran pyyhkiä pöytää itseneulotulla liinalla. Tai siis, hirveä vaiva neuloa, ja sitten mä pyyhin sillä pöydän!? Mutta joka tapauksessa - nämä kaikki kolme liinaa yllättivät minut positiivisesti, vaikkakin ei ihan niin kuin olin ajatellut. Kaikilla pyyhkii hyvin, mutta Puro Batikista en aio tehdä enempää liinoja, ja tämä ainoakin saa mennä pölyrätiksi.

Luxus Cotton taas - en tykkää. En osaa sanoa miksen. Liian paksua? Tuntui, että tämä lanka alkoi haisemaan paaaljon muita nopeammin. Miehen mielipidettä kysellessäni tämä sanoi, että Luxus Cotton on paras hänen mielestään. (Mutten ota huomioon sellaisen mielipidettä, joka ei siivoa säännöllisesti.)

Bambu taas oli aivan mahtava. Paljon parempi kuin entiset, kaupasta ostetut. Melkein täydellinen.

Testasin kaikkia luutuja useamman viikon ajan, ja ne kävivät pesussa useampaan eri otteeseen.

KYH#25

malli: Grandmother´s Favorite

lanka: Novita Puro Batik

puikot: 3,5mm

ravelryprojekti: Grandmother´s Favorite

Minua kiinnostaisi nyt kovasti tietää, mitkä ovat teidän suosikkitiskirättilankoja?

Ja mitä hemmettiä minä taion noista jäljellä olevista kolmesta Luxus Cotton -kerästä?

---

day 11 - a song from your favorite band

kesän väri

2011-07-12T20:26:00.001+03:00

Piti saada matto.

Sellainen kokoa "vaatekomero". Pieni siis, ja mielellään värikäs.

Keltainen tai vihreä.

Kirjokkaan kauppaan oli ilmestynyt trikookudetta mielettömän ihanissa väreissä.

Kesäkuussa, osana KYHiä, aloitin keltaisesta trikookuteesta maton. Ohjeen löysin aika on taikaa -blogista.

(Huomatkaa tyypillinen vuokra-asuntolattia...)

Ohjeen nimi on "Juhannusruusu".

Ja olisi siitä aikamoinen juhannuskukka tullutkin, jos en olisi juhannusaattona katkaissut koukkua.

Niin tai näin, heinäkuun ruusuksi siitä tuli oikein nätti, vaikka kuteen uhatessa loppua kesken jouduin soveltamaan vähän ohjetta. Eikä tuo reunuskaan ole niin tasaisen kaareva kuin oli tarkoitus. Silti.

En nyt raskisikaan sulkea sitä komeroon. Ehkä se päätyy vessaan, ainakin kesän ajaksi, sillä kesän kaunein väri on keltainen.

KYH#23

malli: Juhannusruusu

lanka: keltainen trikookude

koukku: 6mm

ravelryprojekti: yellow !

---

day 09 - a song that you can dance to

(Tätä kappaletta tanssin aikoinani Wanhojen tansseissa, ja koreografia on hyvässä muistissa vieläkin.)

summer blues

2011-07-07T12:48:00.001+03:00

Ensimmäinen isompi KYH-projekti valmistui.

Minä olen marissut löysästä käsialastani. Siitä, että pitää olla hävyttömän pienet puikot aina. Jopa huiveissa. Minä en nimittäin pidä hirveän ilmavista huiveista. Neuloin tämän Harunin kaksinkertaisella Teetee Elegantilla 3,5mm puikoilla, ja rakastan sen jälkeä. Täydellinen.

Nyt otin vain yksinkertaisen langan, mutta vain puoli millimetriä pienemmän puikot. Ehkä oppisin pitämään ilmavuudesta.

Tämän huivin kanssa oli yhtä vuoristorataa. Alussa oli hyvä fiilis, muutaman kerroksen jälkeen tuli semmoinen olo, että tämä pitäisi purkaa nyt. Budding lacen aikana näytti hyvältä. Sitten tuli nyppyjä ja muutenkin alkoi näyttää siltä, että eiiih, ei tämä ole minun juttu. Päätellessä ketutti, olin varma, että huivista tulee kamala.

Pingottaessani mieli kuitenkin muuttui. Hitto, tämähän on hieno! Ja hieno se on yhä, vaikka olin näemmä pingottanutkin vähän väärin (olisi varmaan pitänyt katsella vähän kuvia ennen neulaamista).

Vähän harmittaa nuo kuvat. Ei niistä hirveästi saa selvää, mutta kun yksin kuvaa, niin ei auta. Klikkailkaa isommaksi niin selkenevät hieman.

Malli on Swallowtail Lace Shawl, jonka valitsin siksi, koska se oli a) ihana, b) ilmainen ja c) en tajunnut, että siinä on pirusti nyppyjä. Silti ihan mukavaa neulottavaa. Mutta hieman isompi huivi olisi ehkä ollut parempi, mutten minä sellaisia ehtinyt miettimään kun piti miettiä, vihaanko vai rakastanko tätä huivia.

malli: Swallowtail Lace Shawl by Evelyn Clark

lanka: Teetee Elegant

puikot: 3mm

ravelryprojekti: summer blues

muuta: KYH#17

---

day 08 - a song that you know all the words to

helteistä

2011-06-29T21:05:00.001+03:00

Aamulla hytisin pihalla ja ihmettelin. Joka paikassa oli toitotettu jälleen helteestä, ja minä olin valmistautunut tällä kertaa. En aikonut valittaa. Aioin nauttia näistä helteistä. Mutta aamulla oli kylmä tuuli.

Jouduin hämmentyneenä toteamaan, että tämä ei ole kesämekkoaamu, ja hipsin sisälle vaihtamaan vaatteet ja neuleen. Pitkää housua ja alpakkahuivia kehiin.

"Äiti kato, äiti kato, tää kukka sataa lunta!"

Iltapäivällä kylmä tuuli oli muuttunut hiustenkuivaimen maksimilämpöpuhalluksen kaltaiseksi. Tuli se helle sittenkin, vaikka vähän ehkä jo ehdin toivoa, että maantieteellisen sijaintimme ansiosta saisimme vielä nauttia viileästä (ts. normaalista) kesä-ilmasta vielä tämän päivän.

Huivi jäi sisälle. Vaihdoin puuvilla-akryyli-lankaan ja virkkuukoukkuun.

Ensimmäiset 15 minuuttia oli ihan mukavaa. Sen jälkeen kädet hikosivat niin paljon, että jätin käsityön suosiolla odottamaan ja menin takapihatutkimusretkelle lasten kanssa.

Tuttuja värejä?

Kyhäily seisahtunee jälleen helteiden ajaksi. Tulee kiireinen heinäkuu.

---

day 07 - a song that reminds you of a certain event

kyhäilyä osa 3

2011-06-27T09:09:00.000+03:00

Takana on ihana viikonloppu. Oli juhannusaatto, sateeton, ja juhannuspäivä, aurinkoinen, ja sunnuntaina tuli jopa hiki. Hyvää seuraa, hyvää ruokaa ja ihan paras tunnelma. Juhannusaatoksi sattui myös vuosipäivämme, joka on myös kihlajaispäivämme. Tähän kaikkeen lisätään vielä muutaman päivän ikäinen siskontyttö. Tästä on vaikea pistää paremmaksi.

Nauroimme ja juhlimme siihen malliin, että kamera unohtui. Mutta ei se mitään, saatte tarvittavan informaation kirjallisena. Eli loput KYH-aloitukset. Minulla oli 25 aloitusta jo 17. päivä, mutta sain "tilaustöitä", joten piti hieman säätää ja purkaa ja vaidella aloitusten paikkoja. Mutta lopulta lista näyttää tältä:

KYH#18: kamerasuojus siskolle. Sisko näki minun kamerasuojukseni ja pyysi itselleen samanlaista.

KYH#19: Jämälankasukat seiskaveikasta miehelle.

KYH#20: Tyynynpäällinen. Sisko (lisääntynyt siskoni, eri sisko kuin se, joka pyysi suojusta) pyysi tyynynpäällisiä lastenhuoneeseensa.

KYH#21: Vauvan tossut violetista Opalista.

KYH#22: Jämälankasukat seiskaveikasta itselleni.

KYH#23: virkattu matto trikookuteesta.

KYH#24: Tyynynpäällinen (samanlainen kuin KYH#209

KYH#25: Tiskirätti Puro Batikista.

(Minun pitäisi varmaan kehittää joku tunniste siskoille. Minulla on siis kolme siskoa, joita kaikkia kutsun tylsästi siskoiksi. Eli siis jos joku on miettinyt, teenkö tosiaan niin paljon hommia yhdelle siskolle, niin en.)

Siinäpä ne aloitukset. Taitaa tulla neulomisen täytteinen heinäkuu.

Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!

---

day 06 - a song that reminds you of somewhere

lahjontaa

2011-06-20T13:21:00.000+03:00

Vanhenin viime viikolla. En niin paljon, että jaksaisin ikäkriiseillä, varsinkin kun olen jotenkin kuvitellut koko alkuvuoden, että täytän 25. Toukokuun lopulla pohdin asiaa hieman tarkemmin ja hoksasin, että kyllä nämä nyt silti vasta 24. syntymäpäiväni ovat. Ilmeisesti vuosissa on helppoa seota, kun eihän sen jälkeen, kun täyttää 20, ole enää mitään odottamista. (Toisaalta minä olin jo lukion ykkösvuonna aivan sekaisin, kirjastokorttia hakiessani iski totaalinen blackout iän suhteen - ei mitään muistikuvia.)

Onkohan tämä nyt sitten aikuistumisen merkki vai mitenkä, kun minusta alkaa tuntumaan, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä mukavampaa elämä on?

Tosin mun kolmekymppisiin on vielä kuusi vuotta. Ehkä mieli muuttuu siihen mennessä. :D

Joka tapauksessa, lahjoin itseäni, koska olen elänyt erittäin mukavat 24 vuotta.

Silmukkamerkkejä Ingenjoorilta

Projektipussi Koukuttajan Etsy-shopista.

Tänään taas ei neulotuta. Ulkona sataa taas, mutta me muutimme lasten kanssa harmaan sadepäivän pullantuoksuiseksi (ja luultavasti myös mahakipuiseksi, ainakin esikoinen veti aika annoksen taikinaa napaansa sillä välin, kun puhuin puhelimessa). Tämä on ollut harvinaisen hyvä maanantai tähän asti. Toivotaan, että pysyy samanlaisena koko päivän.

Onnellista alkanutta viikkoa teille kaikille!

---

day 05 - a song that reminds you of someone

kyhäilyä osa 2

2011-06-15T21:27:00.000+03:00

No nyt tulee aika paljon kuvia. Jos minulta kysytään, niin tämä neuleiden kuvaus ja bloggaus kävis melkein yhdestä projektista... mutta kun ei kysytä, ja ehkä parempi niin. Joka tapauksessa.

KYH#8

Villasukat, mallia perus, ja nämä neulon äidille. Lanka on Nallen Marjaretkeä.

KYH#9

Huivi. Siis ihan semmoinen suorakaiteen muotoinen. Lankana on Novitan Puro Batik, ja tämän projektin aloitin lähinnä sen takia, että jotain tälle langalle nyt pitäisi keksiä. Minulla on vähän sellainen tunne, että tämä saattaa jäädä ufoileen, mutta katsotaas nyt.

KYH#10

Kymmenes projekti onkin valmis. Kameralle pieni suojapussi (mies tosin protestoi väriä vastaan, ei muka tykkää violetista, hä?).

malli: oma

lanka: Novita Miami

koukku: 3,5mm

ravelryprojekti: camera cozy

KYH#11

¨'

No joo. Esikoiselle tuli postissa Nalle Puh -lehden näytenumero, jonka mukana oli pieniä pelikortteja. Koska pojalla on koko ajan kamala huoli siitä, saako pikkusisko kortit käsiinsä, niin äiti ajatteli (KYHiin hieman tympääntyneenä) virkata niille pienen pussi, paino sanalla PIENEN. Siitä huolimatta tämä ei ole edes valmis vielä...

KYH#12

Dropsin Alpacoista tulee huivi. Tämä menee lahjaksi, joten ollaan nyt hieman salamyhkäisiä.

KYH#13

Unohdin kuvata tämän, joten ensi kerralla sitten. Virkattu patalappu tämä nyt kuitenkin on.

KYH#14

Minä olen aina halunnut kokeilla pitsiliinan virkkausta, mutta jostain syystä vasta nyt sain aikaiseksi. Tämä on pieni liina ja hyvä niin, en tiedä, riittäisikö minulla kärsivällisyys ja hermot yhtään isompaan. Ja voisin varmaan opetella pingottelemaan näitäkin paremmin... mutta ihan kiva tästä tuli.

malli: 84. Virkattu pikkuliina ja pitsikori by Minna Metsänen (Novita kesä 2010)

lanka: Novita Virkkauslanka

koukku: 1,5 mm

ravelryprojekti: my first

KYH#15

Muffinssi, kuppikakku, leivos, cupcake, mikä tämä nyt onkaan. Laitan tämän kiinni onnittelukorttiin.

malli: oma

lanka: Novita minikerät

koukku: 2,5 mm

ravelryprojekti: cupcake for birthday

KYH#16

Öööh, kyllä, nämä ovat 16. KYH-projektini. Koolla tai työn määrällä ei kyllä voi kerskailla. :D Nämäkin ajattelin laittaa onnittelukorttiin, semmoiseen "ihanaa teille tuli vauva" -tyyliseen.

malli: Love Hearts by June Gilbank

lanka: Novita minikerät

koukku: 2,5 mm

ravelryprojekti: hearts

KYH#17

Toinenkin huivi! Sinisestä langasta!

Että mukana ollaan yhä KYHissä ja aloituksissa on pysytty matkassa. Viimeinen keskeneräisten KYHien raportti sitten juhannuksen tienoilla.

---

day 04 - a song that makes you sad

(Ei tämä biisi itsessään, vaan ne muistot, mitä tähän liittyy.)

edit: Teksti ei asetu. Syyttäkäämme Bloggeria.

piristystä

2011-06-11T10:21:00.001+03:00

Posti toi tullessaan piristystä eiliseen päivään. Satuin nimittäin kerrankin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja siitä palkintona liinu heitti minua kortilla. Kortin mukana tuli yli-ihana pieni maatuska, joka pääsi koristamaan sinistä kauppakassiani. Kiitos Liinu!

---

(Skippaan kakkospäivän biisihaasteesta, koska "least favorite song" on aika hankala valita.)

day 03 - a song that makes you happy

helle

2011-06-10T12:54:00.000+03:00

Minä olen niitä ihmisiä, jotka osaavat valittaa asiasta kuin asiasta. Mikään ei koskaan ole hyvä tai hyvin, aina on jotain, mistä marista. Nyt varoitankin niitä ihmisiä, joita säästä valittaminen ärsyttää - älkää lukeko seuraavaa kappaletta. Tai lukekaa, mutta omalla vastuulla.

Tänään on neljäs (4!) päivä, kun mittari näyttää varjossa vähintään +29 (en halua enkä uskalla katsoa aurinkoiselle puolelle). Sisälämpötila on +30, eikä tämä mökki viilene, vaikka koko tuuletinarsenaali on otettu käyttöön. Alkaa olla jo hieman liian lämmin jopa tällaiselle vilukissalle. Lapset eivät enää halua ulkoilla takapihalla, koska siellä on liian kuuma. Liian kuuma jopa oleskella vesialtaassa. Meidän takapiha on erittäin suojaisa, siihen ei pääse tuulemaan ollenkaan, ja aurinko retkottaa siihen käytännössä koko päivän, eli lopputulos on kamala. Eli jos halutaan olla ulkona, täytyy mennä jonnekin muualle. Ja koska olen ajokortiton, se tarkoittaa sitä, että lapset tupliin ja pukkaamaan (esikoinen kävelee, jos viitsii). Ja sehän vasta mukavaa on. Jos omaan hikeen voisi hukkua, olisin kuollut jo monta kertaa. Tiedättekö muuten, että sellaisella kilometrin mittaisella matkalla voi palaa? Ja jos joku kysyy teiltä, että mikä on pieni, punainen ja takaperin liikkuva, niin vastaus ei suinkaan ole rapu, vaan se on meidän kuopus, joka treenaa takaperinkävelyä. (Mutta tässä kohtaa myönnän, että punaisuus on ihan omaa syytäni. Kyllä se olin ihan minä itse, joka unohdin laittaa rasvaa.)

Kaiken huippuna nämä (lisää tähän väliin pahin kirosana, jonka tiedät) ötökät. Hyttyset ja mäkäräiset ovat inhottavia jo sinällään, mutta minua on puraissut kintusta joku toistaiseksi tuntematon öppinen. Nilkassa on jumalattoman iso puremajälki, ja luultavasti sen ansiosta nilkan alapuolelta puolet jalasta on punainen, turvonnut ja kipeä. Että antibioottia naamaan vaan, on se kiva kun on kesä!

Jottei menisi ihan marinaksi, muutama sananen KYHeistä: olen pysynyt toistaiseksi aikataulussa, nythän on 10. päivä ja minulla on kymmenen projektia aloitettuna. Yksi valmistunutkin, mutta katsotaan sitä sitten kuvien kera. Viime päivinä olen ollut vaipumassa epätoivoon koko hullutuksen kanssa, mutta nyt taas tuntuu, että hyvin luistaa. Helteestä ja ötököistä huolimatta.

Vaikka olenkin päättänyt, että tämä blogi on ensisijaisesti käsitöitä varten, ajattelin silti ottaa osaa biisihaasteeseen, jonka bongasin Pilvitarhan pajasta. Musiikki on minulle tärkeää ja mp3-soitin on yksi arvokkaimmista tavaroistani (en pärjäisi ilman), ja minä usein neulonkin musiikkia kuunnellessa, joten seuraavien postauksien lopussa on aina joku biisintynkänen haasteeseen liittyen.

Nii joo, ja sitä paitsi mun musiikkimaku on kiistämättömän täydellinen.

Day 01 - your favourite song

day 01 - your favorite song
day 02 - your least favorite song
day 03 - a song that makes you happy
day 04 - a song that makes you sad
day 05 - a song that reminds you of someone
day 06 - a song that reminds you of somewhere
day 07 - a song that reminds you of a certain event
day 08 - a song that you know all the words to
day 09 - a song that you can dance to
day 10 - a song that makes you fall asleep
day 11 - a song from your favorite band
day 12 - a song from a band you hate
day 13 - a song that is a guilty pleasure
day 14 - a song that no one would expect you to love
day 15 - a song that describes you
day 16 - a song that you used to love but now hate
day 17 - a song that you hear often on the radio
day 18 - a song that you wish you heard on the radio
day 19 - a song from your favorite album
day 20 - a song that you listen to when you’re angry
day 21 - a song that you listen to when you’re happy
day 22 - a song that you listen to when you’re sad
day 23 - a song that you want to play at your wedding
day 24 - a song that you want to play at your funeral
day 25 - a song that makes you laugh
day 26 - a song that you can play on an instrument
day 27 - a song that you wish you could play
day 28 - a song that makes you feel guilty
day 29 - a song from your childhood
day 30 - your favorite song at this time last year

kyhäilyä osa 1

2011-06-06T12:55:00.000+03:00

Ensimmäiset seitsemän KYH-projektiani:

KYH#1

Näistä tulee sukat. Toivottavasti. Olen erittäin paljon mukavuusalueeni ulkopuolella, minä teen mieluiten yhden sukan kerrallaan ylhäältä alaspäin. Tässä on nyt kaksi sukkaa alhaalta ylöspäin. Saa nähdä, kuinka käy kärsivällisyyteni kanssa.

KYH#2

Nämä ovatkin jo valmiit. Miniset vauvantossut Hedera-sukkien jäämistä. Nämä on todellakin kokoa newborn, mahtunevat jalkaan ensimmäiset kaksi viikkoa. Mutta ei se mitään, aina voi tehdä toiset. Ja kolmannet.

malli: Saartje´s Bootees by Saartje de Bruijn

lanka: Cascade Heritage

puikot: 2mm

ravelryprojekti: Baby Bootees

KYH#3

Sukat, yllätys. Superkivat neuloa. Nelosprojektia aloittaessani kiroilin, koska olisin halunnut tehdä näitä. Kiroilen myös nyt, koska haluaisin tehdä näitä, enkä istua koneella.

KYH#4

Kuvassa on jonkinsorttisen eläimen takapuoli. Lanka loppui kesken ennen aikojaan, joten katsotaan, kuinka tämän kanssa edetään.

KYH#5

Viidentenä aloituksena ja toisena lopetuksena pieni keltainen virkattu kori. Näitähän nyt tarvii aina.

malli: oma

lanka: trikookude

koukku: 6mm

ravelryprojekti: little yellow basket

KYH#6

Tiskirätti vaaleanpunaisesta Novitan Bambusta. Mun ensimmäinen tiskirätti ikinä koskaan, mutta siitä lisää, kunhan nämä joskus valmistuvat.

KYH#7

Tiskirätti Novitan Luxus Cottonista.

Kyhäily on yllättävän vaikeaa. Tai ainakin stressaavaa. Minä luulin, ettei minua paljon hetkauttaisi keskeneräiset työt, mutta ei se ihan niinkään ole. Toisaalta olen kyllä tyytyväinen, että tässäkin on nyt tullut aloiteltua paljon sellaisia töitä, joita on suunnitellut jo pidemmän aikaa. Ja kyllä minä uskon, että ne valmistuvatkin joskus - heinäkuun loppuun mennessä tai sitten ei.

toukokuun viimeinen

2011-05-31T12:23:00.000+03:00

Muutamaan päivään en ole neulonut enkä virkannut. Aika on mennyt KYH-suunnitelmissa, ja nyt alan olla valmis. Minulla on lista, mitä tehdä - tosin listasta voi poiketa, ja aika varmasti poikkeankin. Mutta parempi olla jotain paperilla, ettei iske paniikki. Sukkia olisi tulossa useampi pari, pannulappuja, tiskirättejä ja ehkä jopa yksi huivi, jos saan hommattua langan jostain. Muuten aion käyttää vain omaa lankavarastoani, uusia en varmasti osta ennen kuin se pienenee edes hieman.

Koukut ja puikot on inventoitu, ja puolet virkkuukoukuista on jossain hukassa. Puikkoja ostin lisää, koska esimerkiksi 2,5 mm:n puikkoja ei olisi riittänyt kuin kahden sukan aloitukseen. Ostin muuten bambupuikkoja - taas. Tämä ei siis tosiaankaan ole ensimmäinen kerta, ja tiedän, että niillä on parempi neuloa kuin perusnovitoilla, mutta kun minulla on taipumus hajottaa bambuiset istumalla niiden päälle. Katsotaan kuinka kauan nämä kestävät, joko olisin oppinut, ettei neuleprojekteja välttämättä tarvitsisi säilyttää sohvalla.

Huomenna aloitamme!

harmaa on päivän väri

2011-05-28T21:09:00.000+03:00

Tämä lauantai

oli niitä päiviä

kun kaikki menee pieleen.

Kaikki tietävät sen tunteen,

kun odottaa jotain kovasti

- ja sitten kaikki menee pieleen.

puuro palaa pohjaan - reissut peruuntuu - tottakai sataa myös vettä - jääkaappi on tyhjä - patterit on loppu - kello on väärässä ajassa - vessasta palaa valo - tupakat loppuu - en löydä avaimia mistään - oikeastaan kaikki muukin on hukassa - miksei kukaan vastaa puhelimeen - selkään sattuu - koko ajan väsyttää

Harmaa on päivän väri, niin sukkien, sään kuin olotilankin puolesta.

Pohjaväri loppui kesken, tietenkin, joten tein kärjet pinkillä. Kärjet tehtiin tiimalasikantapään mallilla, joka oli minulle upouusi tekniikka, mutta onnistui ihan hyvin. Silmukoinnista tuli turhan tiukkaa, mutta se ei vaikuta olennaisesti. Myös kirjoneuleosio meni ehkä aavistuksen verran liian tiukaksi, muttei niin paljon että jaksaisin marista.

Kaiken kaikkiaan, nämä oli ihan nätit sukat ennen kuin kävin niiden kimppuun neulalla. Kirjonta on eskaritasoa.

Onneksi lahkeet voi vetää kuvion päälle.

malli: Suomalainen Mysteerisukka (ravelry) by Jenni Österman

lanka: Novita Nalle ja Opal Uni (violetti)

puikot: 2,5mm

ravelryprojekti: Mysteerisukka

ei toimi

2011-05-23T12:54:00.000+03:00

Minusta oli ihan kamalan kivaa, kun Novita ilmoitti tuovansa markkinoille ohuen sukkalangan, Tico ticon, koska käytännössä se tarkoitti minusta kohtuuhintaista plus helposti saatavilla olevaa lankaa niihin kivoimpiin sukkaohjeisiin. Mutta mites sitten kävikään?

Minä olen aina suhtautunut Novitan lankoihin... no, maltillisesti. Minusta ne ovat ihan käyttökelpoisia, ja olen testannut varmaan kaikkia peruslangoista uutuuksiin. Ne ovat suhteellisen edullisia ja niitä tosiaan saa jopa lähikaupasta, joten kun tarvitsen lankaa pikaisesti, minä ostan Novitaa. Olen tainnut aiemmin mainitakin, että minusta Nalle on sukkalankojen parhaimmistoa hinta - laatu -suhteensa takia. Siksi minä odotin aika paljon Tico ticolta.

Mutta ääh! Kamalampaa lankaa saa hakea! Minä en tule yhtään toimeen Tico ticon kanssa. Minua ärsyttää sen "likainen" liukuväri. Lanka on niin ohuen karheaa, että sitä on tympeä neuloa. Olen aloittanut Ticosta ainakin kolmet sukkaparit, mutta aina olen purkanut. Ei, ei ja ei. Nyt testasin, miten lanka toimii huivina. Huonosti. Valitsin liian pienet puikotkin, ja syytän siitäkin asiasta lankaa, koska asian huomattuani en enää jaksanut purkaa, vaan halusin vain eroon langasta. No, lankaa meni yksi kerällinen, mutta jäljellä on yhä yksi kerä sitä violetimpaa versiota.

Et tää ei ny vaan yksinkertasesti toimi mulla.

Huivi menee lahjakoriin odottelemaan, joskos sille omistaja joskus löytyisi.

malli: Multnomah (ravelry) by Kate Elsa

lanka: Novita Tico Tico

puikot: 3mm

ravelryprojekti: multnomah

ilmoitusasioita

2011-05-21T20:12:00.000+03:00

Minä ilmoittauduin parin päivän pohdiskelun jälkeen Kesäyön hullutuksiin. Ideanahan tässä on siis aloittaa kesäkuun 1. päivästä lähtien juhannukseen asti joka päivä uusi projekti, eli jos homma sujuu kuten on tarkoitus, pitäisi juhannuspäivänä olla 25 projektia kesken. Sitten kaikki pitäisi neuloa valmiiksi heinäkuun loppuun mennessä.
Minä kuulun niihin ihmisiin, joita keskeneräisten määrä ei stressaa. Toisaalta kuulun myös niihin ihmisiin, jotka ovat hanakoita purkamaan. Eli 25 projektin aloittaminen ei takuulla tule olemaan minulle ongelma, mutta se loppuunsaattaminen voi olla hieman hankalaa. Siitä huolimatta odotan innolla kesäkuuta, tämän tempauksen olettaisi tekevän hyvää minun henkilökohtaiselle to do -listalleni ainakin niiden pienien projektien osalta.

Ja jos joku ei vielä tiedä, Suomen ensimmäinen neuleromaani on ilmestynyt! Romaanin "myyntitapa" on aivan mieletön, sillä saadaksesi oman kappaleesi sinun täytyy tehdä jotain hyvää. Aivan ihana idea! Minä itse asiassa olenkin jo omat pienet hyvät tekoni tehnyt ja äsken latasin tiedoston koneelleni. :)

muistutus

2011-05-16T12:05:00.000+03:00

Ihan vain muistutuksena itselleni:

Kun katsoo huippujännittävää jääkiekon MM-finaalia, ei ehkä kannata neuloa samalla. Kädet hikoavat hillittömästi. Kun tulee maali, kaavio unohtuu ja virheitä tapahtuu. Tuulettaa voi niinkin kovaa, että puikot lentävät. Jos tulee pettymyksiä, se on se lankakerä kun lentää seinään.

Minä tajusin luopua neuleesta vasta kolmannen erän puolivälin jälkeen. Tänä aamuna jouduin purkuhommiin, mutta ei sen väliä. Onhan Suomi sentään maailmanmestari!

perhostunika

2011-05-10T12:31:00.000+03:00

Ei, mysteerisukat eivät ole edenneet yhtään. Se johtuu siitä, että minä innostuin jälleen jostain muusta. Aloitin projektin, josta tiesin, että siitä tulee ihana. Neuloin malttamattomana niin paljon kuin kerkesin ja toivoin, että valmista olisi mahdollisimman pian. En olisi millään malttanut odottaa!

Ja tässä se on:

Tämän tunikan kaikki ihanuus ei välity kuvista. Se pitäisi nähdä livenä, pienin askelin ympäriinsä tepastelevan aurinkoisen taaperon päällä.

Silloin näkisitte myös erittäin tyytyväisen äidin. Tämä pieni vaatekappale on ehkä yksi parhaimmista töistä, mitä olen ikinä neulonut. Nappivalinta. Tykkään niin paljon!

(Kuvat on taas epäselviä, ja taustalla on kamala sotku, mutta ei anneta sen häiritä!)

Paidan malli on mainio. Minusta tuo olisi ollut nätti jo yksivärisenä tunikana, mutta kun valitsin tämän projektin nimenomaan edustan perhoskuvion takia, niin pitihän sekin tehdä. Se on muuten tehty silmukoita jäljentäen neulalla, ei neulottu. Pohdiskelin kyllä ensin, että neuloisin sen, mutta eipähän ainakaan tarvinnut sitten miettiä langanjuoksutuksia eikä liian kireää kirjoneulotta. Silmukoiden jäljentäminen on muuten yllättävän mukavaa puuhaa, vaikkakin suhteellisen hidasta. Minulla meni kolme iltaa tuossa perhosessa, mutta hei - hermot ei menneet kertaakaan! Ja täytyy kyllä sen verran myöntää, että aika kaukana tuo minun silmukointi on vielä täydellisyydestä, mutta ei se haittaa! Kyllähän siitä nyt näkee, että mitä kuva esittää. ;)

Lankana on minulle uusi tuttavuus, SandnesGarnin Mandarin Petit. Valitsin sen lähinnä sen takia, että se on konepestävä, mikä on erittäin tärkeä asia tunikan käyttäjän kannalta. Neiti kun ei ole sieltä siisteimmästä päästä. Mutta oikein mukavaa neulottavaa, ja pehmeän tuntuista!

Minä voisin neuloa näitä lisää vaikka kuinka monta. Itse asiassa suunnittelin jo vastaavaa talveksi, lämpimämmästä langasta ja pitkillä hihoilla. Saa tosin nähdä, saanko aikaiseksi, mutta ainahan voi haaveilla.

ohje: White Butterfly by Ewelina Murach (ravelry)

lanka: SandnesGarn Mandarin Petit

puikot: 2,5mm

ravelryprojekti: butterfly

raitakassi

2011-05-08T10:22:00.001+03:00

Jotain melkein valmista:

Tai no siinä mielessä tämä kassi on jo kokonaan valmis, että siihen ei tarvitse enää koukulla tökkiä. Vuori puuttuu, mutta ompelukoneeni on lainassa siskolla, joten ehkä ensi viikolla. Tai sitä seuraavalla. Minulla on ollut viimeisen kuukauden ajan huikeita suunnitelmia ompelukoneen suhteen, mutta en ole saanut mitään aikaiseksi. Miten ylivoimaiselta voi tuntua jo pelkkä ajatus siitä, että kone pitäisi ensin hakea kaapista, sitten nostaa pöydälle, vaihtaa langat... itse asiassa en ole saanut lyhennettyä edes verhoja, joihin laitoin nuppineulatkin kiinni ennen pääsiäistä. Ja siis ei ompelukone ole ollut siskolla lainassa kuin muutaman päivän.

Mutta palatakseni itse asiaan. Koska yliarvioin vauvan peiton langanmenekin reippaasti, minulle jäi muutama kerä Novita Miamia pyörimään jalkoihin. Idea kassista oli muhinut päässä jo tovin, mutta tarkkoja suunnitelmia ei ollut. Lopulta tämä kassi alkoi muotoutumaan virkatessa - alun pylväskerroksen jälkeen päätin, että raitaa sen olla pitää, ja isoäidin neliöistä tutulla kuviolla. Valmissangatkin olivat mietinnässä, mutta lopulta päädyin virkkaamaan nekin. Olen tosi tyytyväinen tähän, vaikka aluksi ajattelinkin, ettei tämä ole yhtään minun "tyyliseni". Sen vuoren kun tosiaan jaksaisi vielä ommella, niin kassi pääsisi käyttöönkin ihan kunnolla.

malli: omasta päästä

lanka: Novita Miami

koukku: 3,5mm

ravelryprojekti: summer bag

---

Olen saanut tunnustuksen ihanaiselta Aporialta. Koska kyseessä on sama tunnustus (The Gorgeous Blogger) kuin aiemmin Maikilta saamani, jätän nyt vastaamatta kysymyksiin enkä myöskään jaa tunnustusta eteenpäin. Siitä huolimatta kiitän ja kumarran, ja suosittelen kaikkia tutustumaan Aporian mainioon Hitsin pitsit -blogiin. Itsehän olen eilisillasta asti kuolannut tässä postauksessa esiintyvää koria ja kironnut sitä, etten itse osaa korinpudontaa.

ps. Lumoavan langan blogissa arvotaan!

pps. Aurinkoista äitienpäivää kaikille äiti-ihmisille!

sukanalku ja paavo

2011-04-30T13:25:00.000+03:00

Kaikkialla neulotaan näemmä Suomalaista mysteerisukkaa (ravelry), joten minäki! Tosin katsotaanpa nyt mitä tästä tulee, tulostimesta loppui muste ihan pahimmoilleen, joten en saanut ohjetta ulos koneesta. Fiksuna tyttönä näppäsin kännykän kameralla kuvan kaaviosta ja tuijottelin sitten eilisillan älyttömän pieniä ruutuja älyttömän pieneltä näytöltä. En suosittele kenellekkään. Mutta hei - sentään jaksoin neuloa! Kevätväsymysneulomistaukoni on siis ohi. Kestihän sitä jopa, öö, kokonaisen viikon.

Lankana Novitan Nalle.

Käväisimme aamulla Haukiputaalla, ja minä kävin hakemassa Ilosta puuvillalankaa kuopuksen tunikaa varten. Tiskin päällä oli esillä maailman ihanimpia puiccomittoja, joita olen katsellut netistäkin, mutten ole raskinut tilata. Minulla on jo ennestään yksi puikkomitta, mutta kun se on ruma ja ruman muotoinen (neliö) ja ruman sininen, mutta on kyllä toisaalta ajanut asiansa. Pohdiskelin hetken, ja kysyin asiaa esikoiseltani, joka ilmoitti, että kyllä, äiti ostaa sellaisen. Siis (melkein) kolmevuotiaan miehen kanssa on paljon mukavampi asioida lankakaupassa kuin 28-vuotiaan kanssa! Paavo päätyi siis kauppakassiin. Ja puikkomittojakaan ei kai voi olla koskaan liikaa?

Hauskaa vappua kaikille!

keväthuivi

2011-04-26T21:58:00.000+03:00

Pidän neulomistaukoa. En suunniteltua - en vaan yksinkertaisesti jaksa tarttua puikkoihin. Pitkät kevätpäivät tuntuvat vievän minulta kaiken energian, vaikka kuulemma lisääntyvän valon tulisi nostaa myös vireystasoa. Ei toimi. Neuleinnostusta on myös väliaikaisesti syönyt vanhin ja rakkain harrastukseni, eli lukeminen. Yhtä varmasti kuin keväällä haluaa vaihtaa puikot koukkuihin, sitä haluaa lukea dekkareita. Tai ainakin minä haluan. Ja sitten ne hemmetin salapoliisijännärit koukuttavat ja vaativat lukemaan niin paljon kuin mahdollista.

No, joka tapauksessa, jotain valmistakin. Uhkailin joskus aiemmin uudella Harunilla, joten tässäpä se.

Joo, mä tiedän, että se on aika lailla ja tasan tarkkaan saman värinen kuin Annikseni. Mutta kun tää on mun lemppariväri. Siis oikeasti. Lanka on kuitenkin eri. Minun kokemukseni huivilangoista ovat aika rajoittuneet, joten ei ehkä kannata ottaa kovin vakavasti kun sanon, että TeeTee Elegant on paras huivilanka ikinä! Aivan ihanaa neulottavaa! Tätä huivia oli niin mukava neuloa juurikin langan ansiosta. Tuntui siltä, että se neuloutuu itsestään. Tosin neuloin kaksinkertaisella langalla, koska olisin muuten joutunut taas käyttämään hävyttömän pieniä puikkoja. Mutta ei se mitään, kaksinkerroin hauskempaa.

Edellinen Harunini oli pieni ja sileä, tämä on nyt iso ja pitsilehdin varusteltu, ja tämä on suosikkini, ehdottomasti. En keksi tästä yhtään pahaa sanottavaa. Paitsi toki voisin kitistä taas pingotuksesta, mutta eihän se ole huivin syy. Ja sekään ei ole huivin syy, että kameran mielestä yhdeksän aikaan illalla ei muka ole tarpeeksi valoisaa kuvata. Pah.

malli: Haruni (ravelry) by Emily Ross

lanka: TeeTee Elegant

puikot: 3,5mm

ravelryprojekti: Haruni II

Hedera

2011-04-10T21:14:00.000+03:00

Vuoden ensimmäiset ulkona kuvatut sukat!

Sain vihdoin ja viimein valmiiksi ensimmäiset sukat ihanasta Knit. Sock. Love. -kirjasta.

Näistä tuli ihan kivat.

Malli on Hedera. Mukavat neuloa, mallikuvio oli superhelppo muistettava. Minulla oli näitä sukkia neuloessani välissä aina useamman viikon taukoja, ja silti mallikuviota oli helppo jatkaa. Ohjeet olivat selkeät ja toimivat, ja kokovaihtoehtoja oli enemmän kuin kaksi (omat sukkani ovat kokoa M). Perus-Cookiet siis!

Ainoa asia, mikä tökki, oli lanka. Tai langan vaatimat puikot. Lankana on Cascaden Heritagea, ja ennakkoon katselin ravelrysta, että ihmiset käyttävät tämän langan kanssa 2,25-2,75mm puikkoja. Koska olen löyhäkäsialaisempi kuin muut, kokeilin ensin kakkosen puikkoja. Joustin näytti epäilyttävältä jo muutaman sentin jälkeen. Neuloin sitkeästi kymmenisen senttiä, mutta sitten oli pakko luovuttaa. Jos joustinta vähän venytti, se näytti pitsiltä. Nice.

Piti sitten ihan erikseen suunnata puikko-ostoksille. Olisin halunnut kokeilla 1,75mm puikkoja, mutta siis eihän sellaisia silloin löydy mistään kun niitä tarvitsisi. Ostin puolentoista millin puikot. Jälki oli huomattavasti parempaa, mutta neulominen oli tuskastuttavaa. Tuntui, ettei homma etene yhtään, vaikka kuinka tikuttelisi. Minun päättelyneulanikin on paksumpi kuin 1,5mm.

Kun ensimmäinen sukka valmistui, ei kylläkään enää ketuttanut yhtään niin paljoa. Kai kaikkeen tottuu. Langasta ei valittamista - pehmeää neulottavaa, ei solmuja, suhteellisen edullista. Mutta jostain syystä minä odotin näiltä sukilta paljon enemmän. En kyllä tiedä, miten itse neulotuilta sukilta voi mitään ylipäänsä odottaa, mutta ei nämä nyt nappaa.

(Minä muuten luin tämän koko blogin lävitse yksi kaunis ja hiljainen päivä. Jäi sellainen vaikutelma, että mielestäni kaikki on ihanaa ja tykkään aivan kaikesta. No, nyt sitten ei niin tykätä. Vähäsen kumminkin.)

malli: Hedera by Cookie A. (Knitty / Knit. Sock. Love.)

lanka: Cascade Yarns Heritage

puikot: 1,5mm

ravelryprojekti: hedera

lintuja

2011-04-09T13:05:00.000+03:00

Askasteluideoiden puutteessa pesin viikon alussa muutaman viilipurkin ja pistin esikoisen lätkimään niihin(kin) vähän sormivärejä. Uhmaikäisen mielestä tasan kaksi maalattua astiaa oli hyvä, sen enempää heidän korkeutensa ei suostunut värittämään. No, laitoin niihinkin silti rairuohoa kasvamaan, jos niille jotakin keksisi.

Virkkasin kahdelle viilipurkille lopulta asut seiskaveikasta. Mutta ne näytti niin tylsiltä vieläkin.

Sitten silmiin osui Suskusen neuloma pipo, ja eritoten se lintu siinä. Ohje löytyi Novitasta (kesä 2011), joten ei muuta kuin jämälankoja etsimään.

Valmis! Eikä enää yhtään niin tylsiä. :)

malli: oma (lintu Novitasta)

lanka: Novita 7 Veljestä (norm. + koolattuja)

koukut: 3,5mm sekä 2,5mm

ravelryprojekti: birds for Easter

lapset ja langat

2011-04-08T21:42:00.000+03:00

...eli lista asioista, jotka minun tulee ottaa huomioon neuloessani.

- Ajankäyttö

Lapset päiväunilla- ja lapset leikkivät kiltisti ja sovussa keskenään - hetket kuuluvat kategoriaan hyvä aika neuloa. Noita hetkiä on tosin päivän aikana korkeintaan muutama, sillä esikoinen ei nuku enää päiväunia ja lasten lempileikkejä tuntuvat olevan "töks-töks" (eli toisten tökkiminen) sekä "hiuksi-pois" (eli hiuksista repiminen). Joka tapauksessa, olen oppinut käyttämään kaiken ylimääräisen hiljaisen ajan hyödykseni ja neulon nykyään mm. aamupuuron keittelemisen lomassa. Nyrkkisääntö on se, että jos haluat istua sohvalle rauhassa neulomaan, ei varmasti onnistu. Jos neulot seisaallaan vähän piilossa, voi onnistuakin.

- Lapsille neulominen

Lapsille neulominen on ihan parasta. Villatakin valmistumisessa ei menee montaa viikkoa, toisin kuin jos neuloisin itselleni (ja katkerana sivuhuomautuksena voisin mainita, että 80-senttisen neuletakin purkaminen ei tunnu läheskään niin kamalalta kuin koon 36 purkaminen atomeiksi...). Villasukkapari valmistuu parhaimmillaan illassa. Lapsille neuloessa voi käyttää mitä väriä tahansa, koska ~~lapsi ei intä~~ taapero ei intä vastaan. ~~Lapselle~~ Vauvalle voi myös neuloa hatun, jossa on törkeän kokoinen tupsu, eikä se sano, että se ei suostu pitämään sitä.

Tässä kohdassa on vain se valitettava tosiseikka, että vauvat kasvaa. Esikoinen käyttää jo koon 104cm vaatteita, ja kuopuskin kasvaa vauhdilla. Aloin jo pohtimaan, että itsekkös tässä pitää alkaa vielä sikiämään lisää, jotta saisi neuloa minivaatteita, mutta onneksi sisko ottikin homman hoitaakseen.

- Lankojen säilytys

Jos jollekin on jäänyt epäselväksi, olen hieman hajamielinen. En myöskään ole kovin järjestelmällinen, ainakaan siivouksen suhteen. Niinpä meillä on lankaa aina vähän vaikka missä - keittiön pöydällä, mikron päällä, tietokonepöydällä, makuuhuoneessa... mutta sen lisäksi, että minä itse levittelen lankoja ympäriinsä, lapset tekevät myös osansa. Olohuoneen pöydän päällä on keskeneräisten kori, ja samaisen pöydän alla on iso kori, jossa on lankoja. Ja tottakai ne kiinnostavat lapsia. Kuopuksella alkaa oikein silmät kiilumaan, kun hän näkee lankakeriä. Varmaan siksi, että hän tietää jossain syvällä sisimmässään, että niihin ei saisi koskea. Mutta kun ne ovat niin kivoja! Niitä on kiva maistella, tunnustella ja katsella, ja kaikista kivointa on heitellä niitä niin, että kerät alkavat purkautua. Ja esikoinen haluaa kovasti liittää langat leikkeihinsä - olen aika monesti löytänyt lankakerän, johon on sidottu kiinni legoukko, ja vielä useammin lankaa on näkynyt rekkojen lastina sekä hinausköytenä.

Siivoaminen ei kyllä ikinä ole tylsää. Ai hei, mullon tällastaki lankaa, en muistanutkaan.

- Oheistarvikkeiden säilytys

Mittanauha. Katoamistilastojen ykkönen. Esikoinen leikkii sillä kuopuksen kanssa neuvolaa, eli ~~mittaa~~ yrittää mitata kuopuksen päänympärystä. Toisaalta mittanauha on sellainen esine, joka on joka tapauksessa hukassa, oli siihen lapset koskeneet tai ei, että sinällään ei ole niin väliksi.

Silmukkamerkit. Jos erehdyt jättämään niitä esille, ne katoavat saman tien. Ovat niin kauniita kuulemma. Sopivat nätisti koristamaan leikkiautejen peräkoukkuja.

Tulostetut ohjepaperit. Katoavat mystisesti, ja sitten yhtäkkiä ne vain ilmestyvät jostain väritettyinä versioina. "Kato äiti, piilsin tähän sinun tälkiään juttuun puuhapeten ja isin pösön. Ja pökäleen."

Pingotusalusta. Minulla on sellainen patjantapainen pieni alusta. Lasten mielestä se ei ole pingotusalusta, vaan jonkinlainen törmäyksen pehmentämiseen tarkoitettu suoja.

Ja viimeisenä tärkein kohta: älä ikinä, ikinä, ikinä jätä saksia, lankavyyhtiä ja lasta samaan huoneeseen ilman valvontaa.

Siinä on mun merisock kerimisen jälkeen.

Mutta. Näistä vahingoista voin silti syyttää vain itseäni. Itsepä olen niin huoleton ja hajamielinen, että jätän kaiken lasten ulottuville. Kyllähän ne lapsia kiinnostaa - onhan ne sentään mun lapsia!

Kuinka kiinnostuneita langasta ovat muiden lapsellisten neulojien jälkeläiset?

ÄÄÄH

2011-04-07T12:47:00.001+03:00

Vaikka kevät koukuttaakin, niin on täällä myös neulottu.

Löysin nimittäin vihdoin ja viimein mieleiseni villatakkimallin. Se tosin vaati paypal-tiliä, mutta avasin sitten senkin. Eipä tarvitse enää jahkailla että tarvitsenko sitä vai en ("klik-klik-klik-mihinlapsilisäthävisi-klik -uhkakuva ei toteutunut). Aloin neulomaan Ysolda Teaguen Vine Yoke Cardigania viime kuun lopulla, ja se edistyikin erittäin joutuisasti. Eilen sain toisen hihan valmiiksi ja aloitin viimeistä etukappaletta (tämä neulotaan siis poikittain).

Vähän ajan päästä aloin miettimään, kuinka neule näyttää hieman oudolta. Ihan kuin ensimmäinen etukappale olisi liian suuri. Tarkistin asian, ja, no, itku meinasi tulla.

Ohje käskee neuloa 44 more right front rows. Minä olin neulonut melkein 70 kerrosta.

En ymmärrä, mitä olen sählännyt!? Voi että minua ketuttaa, neule oli niin lähellä valmistumista, mutta nappien valitsemisen sijaan joudunkin purkamaan lähes koko työn. ÄÄÄÄÄÄ-MÄ-EN-KESTÄ.

Lähden kokoamaan itseäni sekä hajottamaan neuletta. Moro.

ps. ulkoasu muuttunee lähiakoina enemmän tai vähemmän, luutavasti enemmän.

kevät

2011-04-05T20:27:00.001+03:00

Kevät on täällä!

Tiedän, koska bongasin tänään suurin piirtein kaikki kevään tunnusmerkit.

Eli:

- näin nurmikkoa (hyvin märkää sellaista, mutta kyllä, lumen keskellä oli hyvin selvästi nurmikkoa)

- ulkona pystyi käyttämään Facebook mobilea ilman, että sormet olisivat kohmettuneet seuraavaksi kahdeksaksi tunniksi

- laitoin lapsille tänään kevättamineet ulos - ensimmäistä kertaa tälle vuodelle

- postin hakeminen on etupihan loskap*skasohjorapakon takia mahdotonta ilman kumivenettä

- jokivartta pitkin leikkipuistoon menevä kävelytie oli aivan sula (siellä ei ollut edes rapakkoja esikoisen harmiksi)

- takapihan "terassilaudoitus" on jo lumivapaa, joka tarkoittaa siis sitä, että niin halutessani voisin aloittaa terassikauden

- olen suunnitellut vappumenyytä mielessäni koko päivän (mikä pääsiäinen?)

- minun tekee mieli virkata koko ajan

Viimeistä kohtaa voisin hieman valaista. Monessa blogissa on viime kuukausien ajan kerrottu, kuinka keväällä tekee aina mieli tarttua koukkuun puikkojen sijasta. Olen hymähdellyt moisille väitteille itsekseni, sillä minuunhan ei toki tuollaiset luonnon kierrot vaikuta. Aioin lymyillä puikkojen takana kesään asti, ja sitten ehkä voisin kertoa, kuinka kesällä on kivaa virkata.

Vaan kuinkas kävikään.

Minähän aloitin kuopuksen synttärimekolla, jatkoin palapeitolla ja nyt tein pipon. Tiedän - ei kuulosta mitenkään hurjalta määrältä, mutta kun tavallisesti en tunne virkkuukoukkua omakseni sillä tavalla kuin puikkoja. Olen ehdottomasti aina ollut sitä mieltä, että varmasti mielummin neulon entä virkkaan. Mutta siis minä virkkasin pipon! Kaikkien niiden neulottujen pipojen jälkeen. Minulla on ravelryn jonossa miljoona ihanaa pipoa, mutta minä mielummin virkkaan peruspipon.

Eli kai se täytyy antaa periksi.

Kevät koukuttaa.

ohje: arkipäivän paras pipo (101 ideaa -lehti 1/2011)

lanka: Novita 7veljestä

koukku: 3,5mm

ravelryprojekti: blue spring

kirjoneuletta ja raitaa

2011-03-25T12:58:00.000+02:00

Ensi kerralla pidemmät ja leveämmät korvaläpät, sekä astetta isompi koko.

Värit ovat - yllätys, yllätys - suosikkini. Pirteä pipo, väsynyt malli.

Yksityiskohdat ja ihanat värit.

malli: 48 pusero ja korvalappumyssy (Moda 5/2005)

lanka: jämälankoja, ainakin nallea ja opalia

puikot: 2,5mm

ravelryprojekti: we need more colors