tänään en jaksa

Olisi kerrottavaa, paljonkin. Olemattoman keskittymiskyvyn ja suunnattoman väsymyksen takia tarjoan teille silti vain pelkkää kuvasaastetta edellisen postauksen jälkeisestä ajasta. En vain yksinkertaisesti jaksa alkaa analysoimaan, millaista oli neuloa ties minkälaista projektia. Tosin, ei sillä, että olisin niin ennenkän tehnyt. Joka tapauksessa.

Värit tuovat kuulemma iloa elämään.

Minijämäprojekti:

 

Eli penaali. Sulkemismekanismina erittäin onnettomasti ommeltu tarranauha.

Raverlyprojekti: striped pencil case



Hieman nahistuneet tulppaanit, kauniita silti.

Huivilankaa, tosin ei tämä pääsekään sellaiseen projektiin kuin oli tarkoitus. No, eiköhän tälle käyttöä löydy.

Meillä opeteltiin pensselin käyttöä. Esikoinen ei ole ollut yhtään innostunut vesiväreistä, mutta Lampista sudittiin erittäin tarkasti.

Sukkalankaa. Yllättäen sinistä.

Jotain, minkä piti olla kissa. (Tulee mieleen eräs yläasteen käsityötunti, jolloin ommeltiin pientä nallea. Ompelin pääkappaleen väärinpäin ja tadaa! - minullapa olikin lehmä.)

Ravelryprojekti: creature

Tätä kirjaa nyt yksinkertaisesti vaan voinut olla ostamatta. Lähes jokainen sukkaohje on toteuttamisen arvoinen!

Mies pyysi kelkan väreihin mätsäävät sukat. Ja kun sukat olivat valmiit, mies pyysi vielä nätisti, joskos niihin saisi vielä jotenkin kelkan nimet. Ensimmäisen kerran eläessäni jäljensin silmukoita! Ja jos joku ei vielä ole hoksannut, vihaan neulaa, joten luonnollisesti vihasin myös tehdä näitä sukkia ja vihaan myös lopputulosta. Nämä on rumat, sanoi mies mitä sanoi.

ravelryprojekti: ockelbo

Lisää sukkalankaa. Kamera ei osannut kuvata tätä väriä, oikeasti tämä on sellainen supertumma luumu.

Niin joo, ja Revontuli on valmis. Minulla vain ei oikein ole paikkaa, missä pingottaa sitä kunnolla. 

Ravelryprojekti: Revontuli

...ja parasta tässä päivässä:

muutamat sukat

malli: Junasukat by Kerttu Latvala (ohje täällä)

lanka: Gjestal Maija

puikot: 2,5mm

malli: oma, perussukat

lanka: Novita Nalle (itse koolattua)

puikot: 2,5mm

Tyhmänä en älynnyt sitten mennä ulos nakkeleen sukkia hankeen silloin, kun vielä oli valoisaa. Värit päin honkia siis. Ai niin ja omille lapsillehan nämä sukat on. Ylemmät tytölle, alemmat pojalle, jos joku miettii.

Ei mul muuta ny.



Raidallista

Miten vaikeaa on kuvata puolivuotiasta?

Neiti, tänään tasan 6kk vanha, ei pysy hetkeäkään paikallaan. Hän ei ryömi eikä konttaa, mutta pyörii ja kääntyilee, heluttaa jalkoja ja vispaa käsiä tauotta. Yritä siinä sitten kuvata villahaalaria mallin päällä.

Tämän haalarin ohje on Modasta (2/2010). Tai yrittää olla, sillä loppua kohden sekosi joko ohje tai neuloja. Käytin Novitan Nallea, jotka koolasin(!) parisen viikkoa sitten, mutta joista en sitten tykännytkään. Tasaisempaakin väriä on nähty. En ollut varma kahden erisävyisen punaisen yhteensopivuudesta, ja en oikeastaan ole vieläkään.

 Kaiken lisäksi haalarista tuli liian pieni, koska lanka loppui sitten kuitenkin kesken. Tai liian pieni talveksi, nyt se olisi sopiva. Ainakin jotenkuten.

Jännä sinällään, lahkeet ovat ylipitkät. (Ja tätä mitoituksen epäsopusuhtaisuutta pidän ehkä vähän enemmän neulojan entä ohjeen mokana.)

(Ei kannata tutkia tausta kovin tarkkaa. Siellä saattaa ehkä olla jonkinmoinen kaaos tai ehkäpä mallin isoveli ilkosillaan.)

Tämä haalari menee nyt kai sitten varastoon odottamaan käyttäjää. Harmittaa, koska tämä oli kumminki aika ihana. En kuitenkaan jaksa alkaa purkamaan ja neulomaan tai edes värjäämään uutta erää, joten olkoot.

Ohje: 32. Raitahaalarit (Moda 2/2010)

Lanka: Novita Nalle (värjätty)

Puikot: 2,5mm

---

Yksi pari sukkia jälleen päätelty, nämäkin puolivuosikkaalle.

Vispaa, vispaa.

Ohje: perus, omasta päästä

Lanka: Novita Wool

Puikot: 2,5mm

aina on sen verran aikaa

Muutamme.

Käytännössä meillä lojuu pahvilaatikoita joka nurkassa, mutta tavaraa on yhä pitkin poikin. Jostain kumman syystä laskeskelin, että jos varaan yhden kokonaisen viikon pakkaukseen, niin se riittää.

Ei muuten riitä.

En ottanut nimittäin huomioon kahta tekijää. Ensinnäkin, taapero ja vauva eivät ole kovin kummoisia pakkauskavereita. Taapero on enemmän innostuneempi laatikoiden purkamisesta kuin pakkaamisesta ja vauva tahtoisi vain naama painomusteessa syödä sanomalehtiä. Mutta kyllä se pakkaaminen silti joten kuten onnistuu.

Toinen (vakavampi) häiriötekijä olen minä itse. Minä olen nimittäin sellainen, että kun hoksaan haluavani tehdä jotain, minun on sitten myös saatava tehdä se heti. HETI. Samantien. Sunnuntaina minä sitten hoksasin, että haluan värjätä lankavarastoni vaaleita lankoja. HETI. No, koska asumme täällä hevonjeerassa (vielä huomiseen asti!), lankojen värjääminen HETI ei onnistunut. Nettikauppaan sen sijaan pääsi heti, ja tilasin täältä Kool-aid -pusseja.

Minä odottelin pusseja eiliseen asti. Minä kihisin jännityksestä. En saanut unta, koska haaveilin uusista langoistani. Ylimääräisen ajan pyörin netissä katselemassa kuvia koolatuista(!) langoista ja lukemalla ohjeita (yksi parhaista ohjeista löytyi muuten Ilulta). En oikeastaan edes muista, milloin oisin viimeksi innostunut näin paljon jostain.

Eilen mies vei tomerat pakkausapulaiseni anoppilaan, jotta saisin pakata rauhassa. Katselin ikkunasta kun auton takavaot katosivat näkyvistä. Sen jälkeen kattila äkkiä tulelle ja langat likoamaan. Naurattaa ajatella koko värjäysoperaatiota, kyttäsin paniikinomaisesti ikkunaa koko ajan peläten, että mies tulee saman tien takaisin ja yllättää minut keittelemästä lankoja. Kehittelin päässäni mahtavaa puolustautumispuhetta siltä varalta, että joudun teoistani tilille - ihan kuin tekisin jotain tosi rikollista! Sydän tykyttäen kaatelin jauheita kattilaan, värjäsin, sekoitin, nostelin lankoja, huuhtelin... olin saada sydänkohtauksen kun puhelin soi.

Punainen lanka on ensimmäinen kokeiluerä. Tarkoitus oli vain katsoa, kuinka väri kiinnittyy ja kuinka näkyvää jälkeä saa aikaiseksi. Pohjalanka oli luonnonvalkoista seiskaveikkaa, ja juomaseos oli nimeltään tropical punch.

Oranssi-keltainen taas on juuri sitä mitä halusin, ellei enemmänkin. Sitä lankaa, jonka takia vietin unettomia öitä, siitäkin huolimatta, että pohjalanka oli vaalean beigeä nallea. Keltainen pää on kastettu mango-pussin sisältöön ja oranssi luonnollisesti orangeen.

(Koska meillä ei kukaan ikinä tajua hoitaa nettiliittymän siirtoa ajoissa, saamme laajakaistan toimimaan uudessa asunnossamme vasta ensi viikon lopulla. Tai, jos yhtään Soneran miehiä tunnen, niin ei välttämättä vielä silloinkaan. Pakollista bloggaustaukoa pukkaa siis.)

 

(Bloggerilla jotain ongelmia kuvieni kanssa. Pahoitteluni. Klikkaamalla kuvaa näkyy parempana.)