N niin kuin Norskit

 Nämä lapaset vilahtivatkin keskeneräisinä jo neulontanurkka-postauksessa. Kesken nämä olivatkin aika kauan, koska kaavion tuijottaminen on tuntunut viime aikoina liian tuskaiselta hommalta. Nyt, kun tässä taas on sairaslomailtu, päätin todistaa itselleni, että kyllä minä oikeasti yhä osaan neuloa muutakin kuin sileää tai ainaoikeaa.

Ohje on Ullasta. Hyvin selkeä, ja kirjoneule on oli sopivan helppo tälle päälle. Sen verran poikkesin ohjeesta, että tein peukalokiilan paremman istuvuuden takia. Hienosti teinkin. Tuli sellaiset peukalot, että ne voisi luokitella sarjaan "mitä h*lvettiä?". Ovat eripariset ja toisessa on kavenneltu vähän mitä sattuu ja missä sattuu.   Syytän korvatulehdusta, joka on aiheuttanut infernaalisen kivun toiseen korvaani. Yritä siinä sitten pysyä perillä silmukoista, kun tuntuu, että joku yrittää sulloa dynamiittipötköä korvaan. Empatiani kaikille korvakierrelapsille. On muuten ihan äärettömän ärsyttävää mennä tämän ikäisenä terveyskeskukseen vinkumaan korvan takia. Vaikka sairastan korvatulehduksen säännöllisesti joka vuosi, niin silti mua ei koskaan kukaan usko, ja saan kuulla joka kerta pitkän sepustuksen siitä, että yleensä aikuisten korvakivut johtuvat pumpulipuikoista tai likaisista korvista tai tähtien asennoista tai kuukauden kierrosta. Mutta kyllä se on silti ehkä on sen arvoista, koska kaikkein parasta on aina nähdä se lääkärisedän tai -tädin reaktio siinä vaiheessa, kun ne katsoo mun korvaan. "Oho, täällähän on oikeasti tulehdus! Ja paha sellainen!" No shit Sherlock! Pumpulipuikonko sä luulit sieltä löytäväsi?

Lapsillakin on muuten korvatulehdukset, mutta nuo viekkaat pikku ketaleet onnistuvat tälläkin kertaa sairastamaan sen oireettomana. Epäreilua. (Tosin mielummin näin päin. Onhan se suoraan sieltä pimeimmästä paikasta, kun lasta sattuu.)

Nämä lapaset saavat toivottavasti kodin äitini luota, sillä hän oli tumppuja vailla. En vain hoksannut ajatella sitä(kään), että äidin käsi on omaani hieman leveämpi, joten toivottavasti nämä vain mahtuvat hänelle.

Ja mä meinaan tosiaan yhä räpiköidä aakkoshaasteen läpi, joten nämä saavat kunnian olla N-projekti.

malli: Norskit by Mira Saarentaus

lanka: Novita 7 Veljestä (valkea ja kanerva)

puikot: 3 mm sukkikset

ravelryssa: N: Norskit

fiilis: Mukavat ja nopeat (tai no nopeat, jos sattuu sille tuulelle) neuloa. Kauniit ja luultavasti lämpimätkin lapaset. :)

helmiä ja timantteja

 Yksi aamu minä istuin joka-aamuiseen tapaani kahvikupin kanssa koneen ääressä ja tykkäilin facebookissa kaikista mahdollista asioista. Eksyin neulontaryhmään, jossa klikkailin hieman lisää kauniiden kuvien kohdalla. Sitten, kuten tavallista, suljin koneen ja unohdin kaikki.

Hetken päästä tuli viesti: "ihan voisit meillekki tehä tommosen boleron". Lähettäjänä oli sisko. Oli kytännyt minifeedistä tykkäämisiäni ja bongannut neulotun lapsen boleron. On muuten tosi ärsyttävää, kun puoli vuotta Facebookissa ollut sisko on parempi fb-kyylä kuin minä, joka sentään liityin jäseneksi jo vuonna 2006. Kuitenkin. Katseltiin sitä boleroa sitten ja tultiin siihen lopputulokseen, että ehkä takki olisi parempi, kun talvikin on tulossa.

Käytiin sitten Kärkkäiseltä hakemassa lankaa. Sisko halusi välttämättä Novitan Viiviä, ja minä myönnyin lopulta, kun kaikki kivat langat oli oikeasti jo ihan loppu tai jäljellä oli vain ihan typeriä värejä.

Etsin virkattavan mallin, koska akryylin neulominen on hirveintä, mitä tiedän. Ja niin - vaikka mulla on neulesanasto hallussa, niin englanniksi virkkaaminen on hieman ongelmallista yhä. Tämäkin takki on nyt jotain sinne päin, mitä ohjeessa oli. En jaksanut niin perehtyä. Paitsi tietenkin tuon kuvion muodostumisen kannalta bobble stich piti opetella. Ja ihan kivojahan nuo timanttikuviot on, tosin vois hieman jälkiviisastella, että koukku olisi voinut toki olla isompi. Onneksi tuo lanka nyt on suht pehmeähköä, ettei tuo nyt ihan tönkkö ole. 

Tuo nauha, mikä kuvissa näkyy, on vain esimerkkinä. Sisko saa valita itse mieleisensä nauhan ja ommella sen kiinni tuohon, tuolla tavalla takki ei lienee kovinkaan lapsiturvallinen. (Ja siis tämä takkihan on tosiaan menossa siskontyttärelle, ei siskolle itselleen.)

Ja tämä on aakkoshaasteen P-projekti.

malli: Pearls and Diamonds by Julia Vaconsin

lanka: Novita Viivi (076), noin 230g

koukku: 5 mm

ravelryssa: P: Pearls and Diamonds

fiilis: Ihan ok. Semmonen välttävä. Tulipahan tehtyä.

synttäreitä

 

Tämä blogi täytti vastikään kaksi vuotta. Tarkalleen ottaen siis ensimmäinen päivä tätä kuuta. Ja minä missasin sen jälleen. Vaikka päivämäärä, joka ”pitäisi” muistaa, on siis ihan uskomattoman helppo, 010810 (hei mun blogilla on oma hetu!), niin silti. Toisaalta en mä muista kovin  hyvin muitakaan numeroita. Ainoa puhelinnumero, jonka osaan ulkoa (hätänumeron lisäksi) on lapsuudenkotini lankapuhelinnumero. Ihan kätevää, toisaalta numero ei ole ollut käytössä, ööh, kymmeneen vuoteen? Mä en myöskään muista mun lasten henkilötunnusten loppuosia, vaikka olen saanut huutoa asian tiimoilta useampaan otteeseen. Ja kerran mä intin ties kuinka kauan neuvolatädin kanssa siitä, että mun lapsi on syntynyt ihan varmasti 21. päivä. No, ei muuten ole. Eikä se oma ikäkään aina ole niin helppoa muistaa – hakiessani kirjastokorttia Oulun kaupunginkirjastoon joitain vuosia sitten piti ihan pysähtyä miettimään, että olenko yli 15-vuotias. (Oikeasti olin tuolloin 17. Muistaakseni.) 

Joka tapauksessa. Kaksivuotias kiittää ja kumartaa ja toivottelee taas uusia lukijoita tervetulleiksi. Te teette minut iloiseksi.

Joku muukin on täyttänyt vuosia tässä viime aikoina, nimittäin siskoni. (Ja nyt oli niin upea siirtymä kappaleitten välillä, että aasi ja muutkin siltaa ylittävät elukat tippuvat rotkoon.) Sisko täytti mainiot 24 vuotta (aina vuoden jäljessä, ai että), joten sen kunniaksihan piti neuloa sukat.

 Nämä ovat toiset neulomani Marilindat (olen poistanut niiden blogipostauksen, anteeksi vain. Mutta ne valmistuivat vajaa vuosi sitten. Ravelry-tunnusten omistajat näkevät ne kuitenkin täältä).

Ja nämä ovat muuten aakkoshaasteen M-projekti.

malli: Marilinda by Cookie A. (kirjasta Knit. Sock. Love.)

lanka: Garnstudio Drops Fabel (102), n. 70g

puikot: 2 mm cubics

ravelryssa: M: Marilinda

fiilis: ihanat on !

syksyä odotellessa

 Jämistelin itselleni sukat. Ja hei, nämä on nyt ne eriparivillasukat! Raidat on tehty aina sillä värillä, mikä on käteen ensimmäisenä osunut, en siis identtisiin sukkiin tähdännyt alunperinkään. Siis jos joku ihmettelee.

Jos ajatellaan vaikka syyskuuta, tai lokakuuta, niin silloinhan sataa ja on harmaata 25 päivänä kuukaudesta. Niin, ja paleleekin, koko ajan, eikä ulos voi mennä ilman sukkia. Siispä piti tehdä sukat, sellaiset, jotka piristää. Ja osa on varmaan arvannutkin, nykyään piristyn ihan ihmeellisesti keltaisesta ja oranssista, joten valikoin näihin sukkiin ne lämpöisen sävyiset jämät.

Ai mitäkö tykkään lopputuloksesta?

Tykkään niin paljon, että salaa toivon, että olisi jo syksy. Tai että olisi edes niin kylmä, että nämä saisi vetää jalkaan.

Seiskaveikan jämiä (osa langoista niitä itsevärjättyjä), kolmosen puikot ja perussukkamalli. Aita kaatui kokonaan, eli nämä ovat myös aakkoshaasteen J-projekti. J niin kuin jämäsukat, tietty!

mustaa!

Varma (takuulla!) kesän merkki on se, että minun sängynvierustani alkaa näyttää tältä:

 Minulla on siis ihan hemmetin painava syy blogihiljaisuuteeni, olen ratkonut murhia. Ettäs tiedätte. Ja kun tekee salapoliisin työtä, niin ei voi neuloa mitään monimutkaisella kaaviolla varustettua pitsihuivia (paitsi nurjia kierroksia). Siksi tämä seuraava huivi onkin ollut keskeneräinen jo monta, monta viikkoa

Huivi on musta. Koska se on salaperäistä. Tirsk. 

Huivi on myös pingotettu rennosti (lue: päin p*rsettä), koska siinä vaiheessa kun salapoliisi kidnapataan kidutettavaksi, ei huivin ulkonäöllä hirveästi ole väliä.

malli: Ishbel by Ysolda Teague

lanka: Drops Baby Alpaca Silk, musta 8903 (n. 2,1 kerää)

puikot: 3,5 mm

ravelryssa: I: Ishbel

fiilis: Ihan, tuota, kiva. Tykkään langasta valtavasti yhä edelleen. Huivista tuli ihan semmoinen kuin oletinkin, se ei siis yllättänyt mitenkään. Mustaa huivia tarvitsee sitä paitsi aina, eikä mulla sellaista ennestään ole. Niin, ja tämä on aakkoshaasteen I-projekti.

-

Minä jatkan Millenium-trilogian parissa. Ja toivotan vielä hauskaa vappua teille kaikille, koska olen kuitenkin niin kiireinen etsiessäni johtolankoja, etten saa aikaiseksi mitään postaamisen arvoista ennen tiistaita. 

H niin kuin...

 Neuleinnostukseni kadonnut. Sen tilalle on tullut ailahtelevaisuus, jonka ansiosta olen joka toinen hetki ihan maailmanlopun tunnelmissa ja joka toinen hetki jossain euforisessa tilassa.

Että siis pliis. Jos joku löytää yksinäisen neulemojon jostain, tuokaa se tänne. 

Aina silloin tällöin, kun minun ei ole täytynyt pohtia että mitä mieltä olen mistäkin asiasta, olen onnistunut neulomaan jotain. Jotain ihan pientä. Jorviin kerätään vauvanpipoja (klik), ja koska minä olen näemmä niin herkkä, että alan pillittämään (siis ihan oikeasti) kun ajattelen pieniä vastasyntyneitä kinkunpaistomyssyissä, niin minunkin oli pakko osallistua. 

Pipoja on seitsemän kappaletta ja näihin meni kaikki Novitan Miami-langat, joita varastosta vielä löytyi. Ja sattumalta, mutta erittäin sopivasti, tämä on myös aakkoshaasteen H-projekti.

Hirrrveen on likanen ikkuna. Tuu ite pesemään.

malli: Hospita hat by Annika Barranti

lanka: Novita Miami

puikot: 4,5 mm

ravelryssa: H: Hospita Hat

fiilis: Ihania väliprojekteja, jos vaan suostuu heti uskomaan, että vastasyntyneen pää on oikeasti noin pieni. Näissä ei kauaa mennyt, ja olisin tehnyt lisääkin, mikäli Miamia olisi riittänyt.

G niin kuin...

 Se the idea tuli kaksi viikkoa ennen juhlia. Se maailman paras idea. Hei mä neulon itelleni yläosan sinne rippijuhliin, joo, ja mä voin laittaa sitte sen ihanan olkaimettoman perhosmekon! 

Se oli hieno idea vielä seuraavanakin päivänä, joten pikaisen ravelry-selailun jälkeen kävin tuumasta toimeen. Lankaa oli jo valmiiksi, tosin se oli kyllä tarkoitettu johonkin ihan muuhun.

Mikähän toi on toi lanka, joka tuolta sojottaa?

Sitten neulottiin. Enemmän ja vähemmän kiireellä, enemmän ja vähemmän mielenkiinnolla. Päivää ennen juhlia neule oli vain nappeja vailla. Sunnuntaiaamuna (eli juhlapäivänä) ompelin nekin.

Takaa se näyttää tältä. Eli ryppyiseltä. 

Ja sitten minä sovitin sitä perhosmekkoa. Ja neuletta. Ja ne mätsäsivät oikein kauniisti yhteen. Sitten laitoin ranteeseen juhlia varten ostetun rannekorun. 

Sitä seurasi muutama minuutti erittäin ankaraa tuijotusta peiliä kohti. Ei se koru vaan enää passanutkaan yksiin vaatteiden kanssa.

Lopputulos: vaatteet vaihtui, koru jäi. Edustin kuitenkin edes jossain itseneulotussa, eli tässä.

Mites tää mun käsi taas, apua, kohta se ottaa kuvan, mihin mä tän käden nyt laitan, hei oota, no mä laitan sen tähän mahan päälle ja NO NYT SE OTTI SEN KUVAN ja nyt kaikki luulee että oon paksuna ku silittelen mahaa!

On se kuulkaa ihan hemmetin ihanaa olla minä.

 

Kuinkakohan kauan menee ennen kuin mä älyän että noi kädet pitäs piilottaa, ne näyttää kuvissa niin hillittömän kokosilta, toinen on sentään taskussa joka ei kylläkään näytä yhtään sen paremmalta mutta hei - kylläpäs mä näytän kapealta tänään!

malli: Goodale  by Cecily Glowik MacDonald

lanka: Garnstudio Drops Baby Alpaca Silk (noin 170g)

puikot: 3 mm

ravelryssa: G: Goodale

fiilis: No loistava. Tästä tuli ihana. Mä tykkään tuosta langasta niin paljon ja malli on mahtava. Kyllä tälle käyttöä löytyy, ja tätä varmasti tulen myös käyttämään, ja paljon!

Tämä on muuten myös aakkoshaasteen G-projekti.

diskirättejä

 Viides päivä kuumeessa. Ja nuhassa. Ja yskässä. Ja kurkkukivussa. Hei f*ck you kevät. (Ja mikä on toi lumisade tuolla ulkona?)

Aakkoshaasteesta uupui D-kirjain. Piti saada lisää tiskirättejä, mutta mieluisia d-alkuisia ohjeita ei löytynyt. Neuloin sitten Tiskikukkia ja kutsun niitä ihan vain dishclotheiksi. Eli D-kirjain on sillä hoidettu. Onneksi mulla on joustava sääntökirja.

Ja tietty tää mun flunssa antaa vielä extrahyväksynnän näille mun tiskikukille. Tai siis diskikukille. Tai antaisi, jos ääntä lähtisi. En mä sentään d:n päällä ajattele. 

Ihan dakapuolesda koko flunssa. 

malli: Tiskukukka by Tintti Hohti

lanka: puuvillaa ja bambua. En minä muista.

puikot: no en mä muista. Ne jotka osuivat ekana käteen.

ravelryssa: D: Dishclohts

e niin kuin...

 Aiemmin en pitänyt keltaisesta. Se oli ärsyttävän tekopirteä väri, joka ahdistavalla tavalla symboloi reippautta ja raikkautta. Keltaiseen pukeutujat lähinnä ärsyttivät, koska hei, kuka nyt keltaisesta voi tykätä. Mutta hiljalleen, melkein huomaamattomasti, keltainen hiipi mieleeni ja alkoi näyttäytymään eräänlaisena voimavärinä. Nykyään keltaisesta tulee mieleeni elämänilo sekä positiivisuus, ja itse asiassa keltaista on ruvennut putkahtelemaan vaatekomeroonikin ihan kiitettävästi; ensialkuun sehän mätsää kivasti vastavärinsä violetin kanssa -ajatuksena, ja lopulta OOOOH KELTAISTA IHANAA PAKKO SAADA! -manialla.

Nyt vihdoin ja viimein sain myös neulottua jotain keltaista. Ja se keltaisen neulominen on ihan parasta väriterapiaa - seuraavaksi haluaisin neuloa Huldan takin keltaisena. Se olisi jotain niin täydellistä että melkein itkettää (siis itkettää sekä ajatus keltaisesta takista että hirveästä määrästä sileää neuletta). Tälle keväälle tuskin enää ehtii, mutta syksyksi (aina saa haaveilla, kirj. huom.).

Mutta tämä ei kuitenkaan ole takki, vaan huivi (kuten fiksuimmat ehkä jo huomasivat). Se on aakkoshaasteen E-projekti, Echo Flower Shawl, ja nimeän sen juuri nyt uudeksi suosikikseni, vaikkakin se on neulottu vähän miten sattuu. Tulostin ohjeen, mutta hukkasin suurimman osan sivuista saman tien, ja siihen ainoalle jäljelle olevalle sivulle esikoinen piirsi lankakerien kuvia. Koska läppärin avaaminen on toisinaan ihan mahdottoman iso homma, neuloin sitten vähän niin ja näin, enkä tajunnut esimerkiksi sitä, että kaikki kolme border chartia kuuluu neuloa saman kierroksen aikana. Huivin keskiosa ei näin ollen ole ihan sellainen kuin kuuluisi, mutta eipä se mitään, kuka sen muka huomaisi?

Joskus aiemminkin olen varmaan maininnut, että vihaan nyppyjen tekemistä, eikä mielipiteeni ole sen suhteen muuttunut. Mutta nyt ensimmäistä kertaa olen sitä mieltä, että nypyt olivat kaiken vaivan arvoisia. En myöskään vieläkään osaa pingottaa kunnolla, enkä oikeastaan edes jaksa - tämäkin huivi on pingotettu periaatteella no täs on nyt puoli tuntia ennen Hyviä ja huonoja uutisia, ihan hyvin ehtii, joten jos näyttää onnettomalta, se on sitä.

Mutta ei se mitään. Tämän kauniimmaksi ei keväthuivi muutu.

malli: Echo Flowers Shawl by Jenny Johnson Johnen

lanka: Pirkanmaan kotityö Ohut Pirkkalanka (109), tasan 1 vyyhti

puikot: 3,5 mm

ravelryssa: E: Echo Flower Shawl

fiilis: no mitäpä luulette? Sana, jota haen, alkaa i-kirjaimella ja loppuu a-kirjaimeen. Siinä välissä on h, a ja n.

BBF

 No niin. Jos tässä juurikin eilettäin kehuskelin auringonpaisteella, niin kostoksi tänään onkin sitten saatu lunta tupaan melkein ihan kirjaimellisestikin, ulkona on nimittäin tupruttanut koko päivän ja kolaamisen perusteella lunta on satanut noin 12 metriä. Kyllä siinä saa aurinko taas paistaa ihan kunnolla, mikäli nämä lumet joskus meinaavat sulaa. Toisaalta minusta tuntuu, että mä hoen tuota samaa joka talvi; nää lumet ei sula ikinä. Mutta sitten ei mene kuin hujaus, ja mä kuvailen sukkasia jo pihalla. (Miksi h*lvetissä mä jahkaan aina säästä?)

Vaikka en ole saanut aikaiseksi viime aikoina juurikaan mitään, olen silti yhä mukana aakkoshaasteessa. Sain vihdoin ja viimein valmiiksi B-projektin. Kyseessä on luultavasti Knit. Sock. Love. -opuksen helpoin sukkamalli, mutta mä sain silti kulutettua näiden kanssa aikaa reilut pari kuukautta, vaikka malli on kaunis, selkeä ja helposti muistettava.

Lankana on sitä mun lempparia, eli Merisockia. Ja (taas!) voidaan miettiä, kannattaako näin kirjavaan lankaan vääntää mitään palmikoita, mutta kyllä mä olen sitä mieltä, että olisin voinut valita huonomminkin. Värihän tässä langassa on niin ihana, että pieleen ei voi mennä missään tapauksessa.

malli: BBF socks (rav) by Cookie A.

lanka: Punta Yarns Merisock Space Dyed (SPD376) n. 80g

puikot: 2 mm bambut

ravelryssa: B: BBF

fiilis: tykkään tykkään tykkään! Näitä lisää!

c niin kuin huolimattomuus

 Minäpä kerron teille, mitä on huolimattomuus.

Se on sitä, että katkaiset kolme puikkoa yhden sukkaparin aikana ihan vain nojaamalla niitä vasten tai istumalla/astumalla niiden päälle.

Viime keväänä mainitsinkin, kuinka löysä käsialani ei tahtoni olla yhteistyökykyinen Heritage-langan kanssa ilman pikkiriikkisiä puikkoja. Ratkaisin ongelman ostamalla Lumoavasta langasta Knitpron neliskanttiset Cubicsit (2mm), ja rakastuin niihin välittömästi. Niillä oli aivan käsittämättömän hyvä neuloa! Jälki oli huomattavasti tiiviimpää kuin normaaleilla puikoilla, ja itse asiassa koko neulontatuntuma oli jotenkin "jämäkämpi", siis sillain hyvässä mielessä. Mutta minä tosiaan napsauttelin puolet kuuden satsista poikki. Vika ei missään nimessä ollut puikoissa, vaan niiden käyttäjässä, joka ei yhtään katso, mitä tekee, minne menee ja mihin neuleensa laskee.

Mutta eipä auta itkeä. Eikä edes kannata enää, kun tilasin jo uudet.

Huolimattomuutta on myös se, että käsinpesun sijaan nakkaakin sukat koneeseen pyörimään 60 asteeseen. Tosin lopputulos ei ollut niin paha kuin luulisi, onhan nuo nyt ihan kunnossa (jos ei lasketa kantapäähän ilmestynyttä reikää, mutta osaanhan mä parsia).

Joku voisi sanoa huolimattomuudeksi myös sitä, kun kuvaa sukat valoisaan aikaan, mutta illalla poistaa kaikki kuvat ennen kuin siirtää ne koneelle.

Mutta jos unohdetaan se huolimattomuus, niin mulla on kuulkaas aikasta ihkut unisukat. Jotka näyttää kuvissa taas vähän vähemmän ihkuilta (salama ei ole ihku, ei sitten yhtään). Malli on Ullasta, ja ihastuin näihin heti kun näin ensimmäisen kerran. Tehty koon XS mukaan, koska tiheys heitti ja reippaasti. 

Nämä sukat ovat myös aakkoshaasteen C-sukat (ja joo, tiedän, että B tulee ennen A:ta, kukaan ei vaan ole neulonut mun B-projektia valmiiksi).

malli: Charlotta toinen by Raiku Räsänen

lanka: Cascade Heritage

puikot: 2 mm Knitpro Cubics

ravelryssa: C: Charlotta toinen

fiilis: Ihanat hyvän yön sukat! Täydelliset!

-

Lähiaikoina käyn blogia läpi, ja piilottelen niitä henkilökohtaisempia tekstejä. Ajatuksenani on "tulla ulos kaapista" tämän kanssa, ja kaikkien tuttujen ei ehkä tarvitse tietää ihan kaikkea.