aina on sen verran aikaa

Muutamme.

Käytännössä meillä lojuu pahvilaatikoita joka nurkassa, mutta tavaraa on yhä pitkin poikin. Jostain kumman syystä laskeskelin, että jos varaan yhden kokonaisen viikon pakkaukseen, niin se riittää.

Ei muuten riitä.

En ottanut nimittäin huomioon kahta tekijää. Ensinnäkin, taapero ja vauva eivät ole kovin kummoisia pakkauskavereita. Taapero on enemmän innostuneempi laatikoiden purkamisesta kuin pakkaamisesta ja vauva tahtoisi vain naama painomusteessa syödä sanomalehtiä. Mutta kyllä se pakkaaminen silti joten kuten onnistuu.

Toinen (vakavampi) häiriötekijä olen minä itse. Minä olen nimittäin sellainen, että kun hoksaan haluavani tehdä jotain, minun on sitten myös saatava tehdä se heti. HETI. Samantien. Sunnuntaina minä sitten hoksasin, että haluan värjätä lankavarastoni vaaleita lankoja. HETI. No, koska asumme täällä hevonjeerassa (vielä huomiseen asti!), lankojen värjääminen HETI ei onnistunut. Nettikauppaan sen sijaan pääsi heti, ja tilasin täältä Kool-aid -pusseja.

Minä odottelin pusseja eiliseen asti. Minä kihisin jännityksestä. En saanut unta, koska haaveilin uusista langoistani. Ylimääräisen ajan pyörin netissä katselemassa kuvia koolatuista(!) langoista ja lukemalla ohjeita (yksi parhaista ohjeista löytyi muuten Ilulta). En oikeastaan edes muista, milloin oisin viimeksi innostunut näin paljon jostain.

Eilen mies vei tomerat pakkausapulaiseni anoppilaan, jotta saisin pakata rauhassa. Katselin ikkunasta kun auton takavaot katosivat näkyvistä. Sen jälkeen kattila äkkiä tulelle ja langat likoamaan. Naurattaa ajatella koko värjäysoperaatiota, kyttäsin paniikinomaisesti ikkunaa koko ajan peläten, että mies tulee saman tien takaisin ja yllättää minut keittelemästä lankoja. Kehittelin päässäni mahtavaa puolustautumispuhetta siltä varalta, että joudun teoistani tilille - ihan kuin tekisin jotain tosi rikollista! Sydän tykyttäen kaatelin jauheita kattilaan, värjäsin, sekoitin, nostelin lankoja, huuhtelin... olin saada sydänkohtauksen kun puhelin soi.

Punainen lanka on ensimmäinen kokeiluerä. Tarkoitus oli vain katsoa, kuinka väri kiinnittyy ja kuinka näkyvää jälkeä saa aikaiseksi. Pohjalanka oli luonnonvalkoista seiskaveikkaa, ja juomaseos oli nimeltään tropical punch.

Oranssi-keltainen taas on juuri sitä mitä halusin, ellei enemmänkin. Sitä lankaa, jonka takia vietin unettomia öitä, siitäkin huolimatta, että pohjalanka oli vaalean beigeä nallea. Keltainen pää on kastettu mango-pussin sisältöön ja oranssi luonnollisesti orangeen.

(Koska meillä ei kukaan ikinä tajua hoitaa nettiliittymän siirtoa ajoissa, saamme laajakaistan toimimaan uudessa asunnossamme vasta ensi viikon lopulla. Tai, jos yhtään Soneran miehiä tunnen, niin ei välttämättä vielä silloinkaan. Pakollista bloggaustaukoa pukkaa siis.)

 

(Bloggerilla jotain ongelmia kuvieni kanssa. Pahoitteluni. Klikkaamalla kuvaa näkyy parempana.)