1.12.

Miten vaikeaa voi olla huivin kuvaaminen?

Siis eihän tää mahu kuvaan kokonaan levitettynä. Ei. Ei mitenkään päin. Ei perse. (Ja tässä välissä esikoinen kiljuu, että ei saa sanoa p-sanoja!) No voi hemuli. Siis ei. Ruttaan ton toisen siiven. Vois olla silleen taiteellinen näkemys katos. Vois olla joo. Voi pas...tilli.

Niinku ei oikeasti muuta hommaa olis kuin tapella huivin kanssa. Asetu! Jumalauta! Asetu! Tai ruttaan sut kokonaan. Heitän seinään, niin, sinne seinään päädyt sinäkin. Tämän kameran kanssa. Miksi mä edes yritän, voi miksi. Miksi mä bloggaan? Miksi mä yleensäkään neulon? Asetu!

Mene ruttuun sitte. Mene kokonaan. Tän jälkeen en enää puhu sulle. Tyhmä huivi. Tyhmä blogi. Tyhmä ravelry. 

malli: Textured Shawl Recipe by Orlane

lanka: Cascade Yarns 220 Heathers (200g)

puikot: voi jos muistais. Ehkä vitoset?

ravelryssa: Textured Shawl

fiilis: No on ihana. On on.

Minulla on ihana...hko villakangastakkia (tunnetaan pussittavan helmansa ansiosta myös nimellä "no taasko se on paksuna"-takkina). Siinä vaan on se perustavanlaatuinen vika, että kaula jää todella paljaaksi. Piti saada siis paaaksu huivi tuulelta suojaamaan. Lankaa löytyi varastosta ja ohjekin löytyi melkein heti. Neulominen oli  suhteellisen nopeaa ja valmista tuli muistaakseni suhteellisen nopeasti. Sitten tämä jäi pingotukseen noin kolmeksi viikoksi, koska käytössä oli eri takki, johon tämä huivi ei sopinut.

Kuten kuvista saattaa ehkä päätellä, en minä tätä suoraan pingotuksesta kuvattavaksi repäissyt, vaan tämä on ollut käytössä jo parisen viikkoa. Toimii. On lämmin, tosin nyt alkaa tuntumaan siltä, että tuon alle voisi vielä jonkun kaulurin taiteilla niitä hirveimpiä pakkaspäiviä varten. Ja tuo violettihan on lähempänä täydellisyyttä kuin minä itse. 

-

On joulukuun ensimmäinen päivä. Tämä päivä on ehkä joulukuun toiseksi paras päivä heti aaton jälkeen, ihan joulukalentereiden takia. Tai... no en minä oikeastaan tiedä, mitä parasta siinä on, kun lyöt 2- ja 4-vuotiaalle suklaakalenterit käteen ja kerrot, että vaikka siinä onkin 24 luukkua, niin tänään saat syödä vain yhden. Se ilo on ehkä hieman kyseenalaista siinä vaiheessa, kun kaksivuotias käyttää kaiken energiansa megalomaaniseen raivokohtaukseen. Mutta joka tapauksessa - kun saa avata joulukalenterin, oli se sitten kahden euron pahvisuklaakalenteri, tv-ohjelma tai vaikka netistä löytyvä blogikalenteri, tulee ihan konkreettinen tunne siitä, että joulu tulee, ja että se tulee pian. Ja se tunne, se on ihana.

Tänä vuonna minulla on aktiivisen seurannan alla kaksi joulukalenteria. Ylen joulukalenteri on perinne, ei joulua tule ilman telkkarikalenteria. Tänä vuonna siellä pyörii Tonttu Toljanteri, eikä mikä tahansa Toljanteri, vaan se alkuperäinen, kaikkien aikojen ensimmäinen ja paras Toljanteri-joulukalenteri. Suosittelen ihan kaikille, sitä sympaattista tonttua ei voi kuin rakastaa.

Ja se toinen joulukalenteri. Jos joku ei ole huomannut, niin Raiku on kasannut blogijoulukalenterin, johon sisältyy ainakin mysteerisukkaa ja arvontoja. Kuulostaa mahtavalta, eikö vain? No hyvä. Voitte kiittää minua, sillä olenhan tämän idean äitipuoli. Tosin vahingossa, mutta se ei enää tässä vaiheessa ole olennaista, kun koko kalenteri on minulle omistettu. Ah. Tuntuupa hienolta saada jotain aikaiseksi. Mutta menkäähän tutustumaan, ensimmäinen luukku on jo auki. Eikä siellä mainita minusta mitään, että ei tarvitse pelätä. 

selkäkipuja

Kaikki alkoi siitä, kun kehräsin viime viikonloppuna. Minähän tosiaankin silloin tällöin pyörittelen värttinää, vaikka blogissa sitä ei paljoa näy. Se johtuu siitä, että en puolen vuoden yrittämisen jälkeenkään ole löytänyt sellaista asentoa, jossa selkään ei sattuisi. Harmillista, koska se kehrääminen on varsin terapeuttista ja mukavaa hommaa, mutta tosiaan selän takia kestää kehrätä ehkä puolisen tuntia kerrallaan. 

Paitsi viime viikonloppuna minä kehräsin kahtena iltana parisen tuntia kipeän selän kanssa. Älkää kysykö miksi, teki vain mieli. Lisäksi samaan aikaan minulla oli menossa edellisessä postauksessa esitelty virkkausprojekti. Virkkaaminenkin on ihan kivaa, mutta en mä osaa tehdä sitäkään "rentoutuneesti", toisin sanoen siis kyynärpäät eivät oikein tiedä, että mitä ne tekevät ja niska jännittyy, ja kuten minulla aina, kipu säteilee suoraan alaselkään.

Sunnuntaina oli sitten ohjelmistossa tämän vuoden ensimmäinen BB talk show (kyllä, katson, ja kehtaan myöntään sen). Piti saada jotain aivotonta neulomista sen ajaksi, ja minä tutkin Ravelryn jonoani. Silmiin pisti Stripe study shawl, jonka suosiota minä en oikeastaan koskaan ollut ymmärtänyt. Sehän on vain ainaoikeaa ja raitaa, täh?

No eipä ollutkaan. Tai oli, mutta paljon enemmän. Ohjeen alussa oli maininta siitä, että tämä huivi on mielenkiintoinen neuloa ja käyttää, ja allekirjoitan täysin. Tai itse asiassa väitän, että en vähään aikaan ole neulonut mitään näin mielenkiintoista. Pitkästä aikaa minä innostuin aivan täysillä. BB loppui, minä jatkoin neulomista, ryömin sänkyyn joskus kahden aikaan. Seuraavana päivänä neuloin huivia aina tilaisuuden tullen, milloin missäkin. Ja tiistaina sama homma. Ja keskiviikkona.

Harmi vaan, että "milloin missäkin" neulominen tarkoittaa superepäergonimisia asentoja jo ennenstään kipeälle selälle. Koko homma kulminoitui siihen, että keskiviikkoiltana en kyennyt tekemään muuta kuin makaamaan lattialla, jalat ylös nostettuna, ja miettimään, miten tyhmä ihminen voi olla (ja että onpas paljon pölyä tuolla tv-tason alla). 

Mutta pakkotauosta ja sitä seuranneesta hölläilystä huolimatta minä sain huivin pingotukseen jo torstai-iltana. Tyhmästä päästä kärsii selkä, mutta sainpahan sentään jotain ihanaa korvaukseksi. Tämä huivi nousi heti selkeäksi suosikiksi. Tekisi mieli tehdä toinen, ja kolmaskin. Mutta en taida. Seuraavaksi huiviprojektiksi meinaan ottaa Color affectionin, tosin en uskalla ostaa sitä ohjetta ihan vielä. Parempi neuloa muutamat sukat ennen kuin heittäydy taas raitahuivien vietäväksi.

malli: Stripe Study Shawl by Veera Välimäki

lanka: BC Garn Semilla Extra Fino, ruskea (113) n. 40g ja keltavihreä (107) 50g

puikot: 3 mm

ravelryssa: Kiivi

fiilis: ou jee ou jee ou jee jee jee !

(Pahoittelut surkeista kuvista. Sisällä ei vaan onnistu, ei sitten millään.)

Vaihto

Yksi vaihto-operaatio taas takana, jälleen Suskusen  kanssa. Alunperin tämä lähti liikkeelle Facebookissa, kun siellä pyöri vuoden alussa se käsityöhaaste ("kommentoi niin teen sinulle jotain" tai sinne päin ainakin). 

Koska Susku on a) ihana ja b) paksuna (hei pari viikkoa enää! :D), päätin neuloa jotain sekä hänelle itselleen ja tulevalle vauvalle. Vauvan sukupuolta ei ole paljastettu, joten piti valita sellaisia värejä, jotka käyvät kummallekin. Tai no ainakin kirkas pinkki ja hempeä vaaleanpunainen olivat poissa laskuista. Minä - tottakai - tartuin sitten keltaiseen (tai tuon sävyn nimi taisi olla "kulta") ja kontrastiksi otin ruskeaa. 

Malli on omasta päästä, neulottu ylhäältä alas ja koko on, tai ainakin yrittää olla, noin 70 cm. Lanka on uusi tuttavuus, Dropsin Merino Extra Fine. En tykännyt. Siis kerrankin _en_ tykännyt. Halkeili ihan hirveästi ja muutenkin jotenkin... yääh. En keksi edes sopivaa adjektiivia tähän. Mutta pehmeää kyllä, ja toivottavasti lämmintä.

 

malli: omasta päästä

lanka: Garnstudio Drops Merino Extra Fine (n. 150g)

puikot: 3,5 mm

ravelryssa: Da Capo

fiilis: Lanka tökki, mutta kiva pieni projekti.

Suskulle itselleen minä neuloin sukat. Taitavat muuten olla kolmannet sukat, jotka olen Suskulle lähettänyt, mutta villasukkia ei kai voi koskaan olla liikaa.

Malliksi valitsin Kalajoen, koska se sopi hyvin langan väriin. Minulla on itsellänikin kyseisellä mallilla tehdyt sukat, mutta niitä on pidetty niin ahkerasti ja niin tunteella, että pitäisi melkein tehdä uudet. Pidän mallista kovasti, neulominen on suht helpohkoa mutta tuo "joki" pitää mielenkiinnon yllä. 

malli: Kalajoki by Tiina Seppälä

lanka: Cascade Heritage (n. 70 g)

puikot: 2 mm (cubics)

ravelryssa: K: Kalajoki

fiilis: Tykkään!

(Eli nämä ovat myös aakkoshaasteen K-projekti!)

Minä sain muuten Suskulta käsinvärjättyä lankaa. Nallea ja Seiskaveikkaa iiiihanissa väreissä!

kaikki kuvat (c) Suskunen

arvotaan!

Koska tämä blogi täytti yhden vuoden jo alkusyksystä,

koska sadan postauksen rajapyykki on jo ylitetty,

koska teitä lukijoita on mahtava määrä,

koska te lukijat olette ihan parhaita jättämään kommentteja

ja koska minä olen ihan hemmetin hyvällä tuulella,

on hyvä aika järjestää arvonta.

Aikaa osallistua on joulupyhien loppuun asti, eli osallistumisaika loppuu maanantaina 26.12. klo 23.59.

Voit osallistua arvontaan jättämällä kommentin tämän postauksen kommenttiboksiin. Kerro kommentissasi mitä olet itse toivonut lahjaksi tänä vuonna.

(Yksi arpa per kommentoija.)

 Palkinnot olkoot yllätyksiä (itse asiassa ne ovat minun päässänikin vielä suunnitteluasteella), mutta sen verran paljastan, että lankaa ja herkkuja olisi luvassa kahdelle onnettaren suosikille. Ja jos tarve vaatii, minä voin muuttaa langan joksikin hyödykkeeksi.

Onnea kaikille tasapuolisesti!

the neuletakki

On se kuulkaas upea. Ei tietenkään kuvissa, koska sitten kuitenki otin ne itse. Kuvat on muuten muokattu läppärillä, joten mä en oikeastaan ole ihan itsekään varma, kuinka huonoja ne loppujen lopuksi on. Onneksi takin väri on musta, joten sitä ei voi pilata säätämällä liikoja.

 "Hei, mä voin ottaa näillä jättikourilla vaikka kiinni tästä etureunasta!"

Lanka on Lumoavasta Langasta ostettu Dropsin Baby Alpaca. Lanka yllätti positiivisesti - ihanaa ja nopeaa neuloa! Vaikka tämä takki onkin neulottu 2,5 mm:n puikoilla, ei missään vaiheessa iskenyt epätoivoa siitä, että takki ei valmistu ikinä (toisaalta tässä mallissa tuo mallineulekin oli itsessään nopeahkoa neuloa). Ja lanka on niin pehmeä, ei edes yritä kutittaa. Ihan täydellinen tähän malliin. Ihan täydellinen minulle. Niih. Ihanaa.

 "Miten h*lvetin lailla mä saan ton kauluksen kuvattua?! Ja onks noi mun kädet ihan oikeesti noin isot? Ja noin luiset? "

Mallista sen verran, että katsokaapas ravelryssa muiden projektimuistiinpanoja. Minä en katsonut, ja sen ansiosta ompelin käsin noin miljoona metriä.

 "Kuvataan takaapäinkin, oho, toivottavasti kukaan ei huomaa kuinka rypyssä mun hame on. Ja oho, miks tää takki näyttää näin vinolta, vaikka ei se ees oo!"

Takki esiintyi muuten ensimmäistä kertaa julkisesti hautajaisissa. Niin, hautajaisissa. Että hei kuules elämä, haista paska. Alkaa jo riittää.

 "Ja nyt mä taas vähän venytän näitä, voi että, oho, käsi jäi tonne alle, no ei se mitään, voin vaikka muokata itseni kädettömäksi. Oho, en osaa. No, ei se mitään."

malli: New York Cardigan by Erin Harper

lanka: Garnstudio Drops Baby Alpaca

puikot: 2,5 mm

ravelryssa: Suru puserossa

alpakkaperhonen

 Mitä saadaan, kun yhdistetään alati palelevat kädet, rakkaus alpakkaan, perhoskuviopakkomielle ja himo kirjoneulontaan?

No, lapaset.

Yllä olevassa kuvassa lapaset näyttävät aika onnettomilta. Ne ovatkin parhaimmillaan käytössä, kuten (ainakin omat) kirjoneuleprojektit yleensä. En edes saanut kovin pahoja virheitä aikaan tämän kanssa, mitä nyt toisessa peukalossa on kaksi silmukkaa enemmän, mutta sitähän ei huomaa kukaan muu kuin minä itse.

 Mallia on muokattu kuvioiden osalta aika paljonkin. Alunperin tuollainen iso perhonen on tarkoitettu vain toisen käden "sisäosaan", ja ulkosyrjässä pitäisi olla hieman erilaista perhospitoista kirjoneuletta. Mutta minä rakastuin malliin nimen omaan tuon ison perhosen takia, joten tein sen molempiin lapasiin, toiseen peilikuvaksi. Toisella puolella on vinoruudukkoa.

 Arvaattekin varmaan, että minä rakastan näitä.

 malli: Flutter Butterfly Mittens (ravelry) by Mimi Hill

lanka: Garnstudio Drops Alpaca

puikot: 2,5 mm

ravelryssa: alpaca butterfly

pääasia

Pääasia on se

että alan vihdoin ja viimein olla oma itseni.

Minä innostun asioista.

Minä neulon, ja minä nautin, kun näen, kuinka palmikko muotoutuu. Tai kuinka kirjoneuleesta alkaa hiljalleen muodostua selkeä kuva.

Minä leivon. Eilen tein omenapiirakkaa, ja minä nautin jokaisesta omenaviipaleesta, jonka sain asetella kauniisti piirakan päälle. Minä avasin uuninluukkua ennen valmistumista ihan vain sen takia, että saisin huumaantua ihanasta kanelin tuoksusta.

Minä tilasin lankaa, ja kun ne kotiutuivat, minä hypistelin ja silittelin niitä (joka nyt ei tietenkään välttämättä ole ihan normaalia).

Pääasia on myös myssy. Olen toistaiseksi palellut aamuisin, kun ilmeisesti jokaikinen aiemmin neulomani pipo päätti hajota viime keväänä. "Äiti sinun pitäisi tehdä pipo sinulle ettei palelisi niin kovasti", kehotti esikoinenkin. Ja jos kolmevuotias on sitä mieltä, niin ei voi kyllä pistää vastaan. Sitä paitsi hän jatkoi kehotustaan uhkailemalla, että pukki ei tuo lahjoja, jos ei pidä pipoa. Sitä riskiä ei passaa ottaa.

Mallia etsin kauan. Mikään ei oikein iskenyt, tai jos iski, ei ollut oikeanlaista lankaa. Sitten löysin, vahingossa, ihan ilmaisen ohjeen. Tein M-koon mukaan, joskin näin jälkiviisaana on hyvä sanoa, että S-kokokin olisi ollut ihan hyvä. Mutta kyllä tämä päässä pysyy, ainakin jos ei tuule kovin kauheasti.

Ja tuulen takia minulla onkin tarjota vain yksi säälittävä kuva, mutta uskokaa pois, tämä on parempi kuin yksikän niistä kolmestakymmenestä "myssy päässä myrskysäällä" -kuvasta, joita otin päivällä ulkona.

 

malli:  Cascade Beret by Kimberly Porter (ravelry)

lanka: Lotte (Kauhavan Kangasaitta)

puikot: 3 mm

ravelryssa: Lotte Beret

lauantain projekti

 Ja niin vierähti viikonloppu.

Tämä olikin ensimmäinen lapsivapaa viikonloppuni koskaan. Pisin aika, minkä olen ollut erossa lapsista, on tätä ennen ollut yksi yö. Nyt öitä on takana kaksi, ja minulla on kauhea ikävä. Mutta kohta, ihan kohta, he tulevat.

Talo on ollut kamalan hiljainen ja kylmä ilman lapsia. 

Mutta kyllä - minun täytyy myöntää, että tämä viikonloppu on myös ollut varsin mukava.

Olen syönyt ja nukkunut rauhassa. Itse asiassa olen nukkunut niin paljon, että olen luultavasti kuitannut aikaisemman elämäni univelat kokonaisuudessaan. Tästä on hyvä lähteä eteenpäin.

Vaikka aikaa olisi ollut, käsityörintamalla ei hirveästi ole edetty. Jotain pientä kuitenkin värkkäsin eilen lauantai-illan ratoksi.

malli: Minni-tossut by Johanna Yli-Muilu

lanka: Novita Isoveli ja reunuksessa Novita Nalle kaksinkertaisena

koukku: 4,5 mm

ravelryssa: saturday project

hyvä päivä

Eilen oli ensimmäinen hyvä päivä. 

Ymmärsin, että elämä ei lopu tähän.

Uskalsin vihdoin ajatella tulevaisuutta.

Eikä se ollut enää niin lohduton kuin vielä viime viikolla luulin.

En enää ajattele, että minun on pakko aloittaa alusta, vaan että minä saan aloittaa kaiken alusta.

Ja kaiken lisäksi uskon, että se voi olla ihan kivaa.

Päätin myös, että tästä lähtien ajattelen enemmän itseäni. Toki tärkeysjärjestyslistallani lapset tulevat yhä ensimmäisinä, mutta sen jälkeen tulen minä. Koska minä ansaitsen sen.

Siispä aloitin jälleen neulomaan unisukkia itselleni, vaikka oikeastaan lapset tarvitsisivat saapassukkia. Mutta kun minä haluan neuloa nyt unisukkia. Unisukkia ihanasta langasta, ja semmoisella ohjeella, jonka kanssa ei ehdi hirveästi miettimään mitään ylimääräisiä murheita.

Niin. Sitä minä haluan.

(Lankana Cascaden Heritage Silk ja ohje Cookie A.:lta.)

Kiitos kaikille kommentoineille, olette tärkeitä! <3

ihana vaihto

 Jokunen aika sitten Suskunen ehdotti vaihtoa. Minä neulon hänelle villasukat ja hän ompelee minulle jotain. Taisipa hän mainita muun muassa sellaisetkin taikasanat kuin seitsemän veljestä ja jämälangat, joten ei minun hirveän kauan tarvinut miettiä. Pitkien neuvottelujen jälkeen päädyttiin siihen lopputulokseen, että Susku saa ryttysukat ja minä projektipussin.

Suskunen osaa kyllä itsekin neuloa, mutta hän ei pidä villasukkien tekemisestä, koska niitä pitää tehdä kaksi. Siispä minä näppäränä tyttönä omaksuin jostain syystä tämän asenteen ja rupesin vääntämään kahta sukkaa yhtä aikaa. Ja voi että oli hidasta! Toinen "ongelma" oli siinä, että minulla ei oikeastaan ollut mitään mallia, minkä mukaan tehdä, ja se jostain syystä ahdisti ihan hirveästi. Mietin koko ajan että entä jos nää ei ookkaan hyvät. Kantapään jälkeen nakkasin pyöröpuikot jorpakkoon (no okei, en heittänyt, mutta olisin halunnut) ja neuloin sukat loppuun yksi kerrallaan sukkapuikoilla. Meni ehkä neljä tuntia. Ja kyllä, pääsi muutama kirosana kun tajusin, että nuo olisi sukkapuikoilla valmistunut tyyliin neljässä päivässä. Nyt näissä meni kaksi viikkoa. Eikä nämä ole edes Sukkasato-sukkia, kun joku ei malttanut odottaa syyskuun alkuun asti.

Varsin näissä sukissa on joustinta, jotta ne voi nätisti vetää ryttyyn.

Jalkateräosa on ihan perussukkaa. Näissä on muuten pohjekavennuksetkin, joita Suskunen ei (LUOJAN KIITOS) kuvannut. Oli aika epäsiistin näköset. Ja langat on jämälankoja, paitsi että tuon sinisen varastin kaveriltani. Tuntui, että Suskuselle ei voi tehdä sukkia ilman jonkin sortin sinistä. :D

malli: oma

lanka: Novita 7veljestä

puikot: 3 mm 

ravelryssa: raitaset

Mitäs minä sitten loppupeleissä sain?

Kauneimmat projektipussin...

...ja yllärinä vielä ehkä maailman siisteimmän kangaskassin. (Rakastan kangaskasseja, ja minulla on niitä noin miljoona, mutta tämä on varmasti kaikista ihanin.)

Kiitos Suskunen ♥

(Ne, jotka eivät ole vielä tutustuneet Suskusen Mureke -blogiin, niin kipin kapin sinne! Vaihdosta löytyy asiaa täältä ja täältä.)

Kaikki kuvat (c) Suskunen

Sukkasadon aloitus

 Ensimmäiset sukat neulottu ja jo lahjoitettu uusille omistajilleen.

Ensimmäisenä lasten sukat (koko 23) vihreästä ja valkoisesta seiskaveikasta kummitytölle (jonka lempiväri on vihriäinen)...

...ja toinen pari kummitytön pikkusiskolle. Nämä on kokoa vauva ja toivon, että ovat sopivat. Lankana on tosi kauan lipaston pohjalla marinoitunutta Wool neliraitaa.

Lohtulankojen lisäksi minun viikkoani on muuten piristänyt mm. postimies, joka toi minulle eilen arpajaisvoittoni - Neuleaddiktio -blogin Helin värjäämää ihanan väristä lankaa. Tämä lanka on nyt sitä parjaamaani Tico-ticoa, mutta tämä ei kyllä ole läheskään niin karheaa kuin ne minun keräni (mitkä on siis ostettu silloin heti, kun Tico-Tico kauppoihin ilmestyi). Sukat tästä tulee, kunhan mieleinen malli tulee vastaan.

sunshine award

Sain tunnustuksen susamarialta (jonka blogissa on muuten ihania neuleita, katsokaas vaikka nämä perhostunikat), kiitos!

 

Tunnustuksen saaneen kuuluu kiittää tunnustuksen antanutta, vastata kymmeneen kysymykseen, jakaa tunnustusta eteenpäin kymmeneen ihanaan blogiin sekä tiedottaa ko. blogeja asiasta.

Tässä tulevat kysymykset ja vastaukset niihin: 

1. Suosikkiväri: Violetti. (Ja pinkki ja vihreä ja keltainen jajaja)
2. Suosikkieläin: kissa
3. Suosikkinumero: 32
4. Suosikki alkoholiton juoma: normi perus tee

5. Facebook vai Twitter? Facebook
6. Intohimosi: No neulominen. Ja leipominen.

7. Saada vai antaa lahja? ehdottomasti antaa lahja. :)
8. Suosikkikuvio: ööh, ympyrä, kai.
9. Suosikkiviikonpäivä: lauantai tai sunnuntai, riippuu tilanteesta.
10. Suosikkikukka: tulppaani

Tämähän pitäis jakaa nyt eteenpäin, mutta kun sunnuntaiaamukoomassani en osaa ajatella järjevästi enkä varsinkaan pystyisi päättämään vain/jopa kymmentä suosikkiblogiani, niin taidan skipata. Ens kerralla sitte, ööh.

eläinpuistossa

 Aamulla me pakkasimme lapset autoon ja lähdimme kohti Ranuaa. Sympaattisesta eläinpuistosta on muodostunut meille jo jonkinlainen kesäperinne, sillä olemme käyneet siellä joka kesä esikoisen syntymän jälkeen. Tänään kuopuskin pääsi mukaan ensimmäisen kerran.

 Noin sadan kilometrin ajon jälkeen käytiin seuraava keskustelu:

minä: Laitoitko sen varavaatepussin muuten takakonttiin?

mies: Joo.

minä: Joo no hyvä ku siel on vaipat ja kaikki et tarvii varmaa vaihtaa heti perillä.

muutama kilometri eteenpäin

mies: Niin minkälainen se vaatepussi olikaan?

minä: Semmonen sininen kangaskassi.

mies: Ai. Ei se sitten ole mukana.

minä: #sensuroitu#

Mutta toisaalta, eihän se ole reissu eikä mikään, jos mikään ei unohdu. Tai jos autossa ei ole vähintään +40 astetta lämmintä. Tai jos takapenkkiläiset ei tappele. Tai jos kuopus ei kakkaa autossa keskellä ei-mitään. Tai jos ei muka hermoja yhtään kiristäis.

Silti näistä reissuista nauttii.

Kaikkein parasta on nähdä iloisia lapsia. 

Lapsia, joiden mielestä keltaiset pikkuankat ovat maailman upein juttu. 

Lapsia, jotka tärisevät jännityksestä nähdessään maskottijääkarhun.

Kato äiti, kato, kato tuota! Isi mikä tuo on? Äiti vaaaau, näetkö?

Nyt minun täytyy ottaa neula ja lankaa. Kaksi kyh-projektia on ilman nappeja, ja tänään on viimeinen heinäkuuta.

sweet!

Mureke-Suskunen antoi tunnustusta.

Tunnustuksen saajan kuuluu kertoa lempiväri, -ruoka ja -paikka,

jossa haluaisi käydä.

Lempivärini:

No sehän on violetti. Tai pinkki. Tai vaaleenpunainen. Tai no kyllähän keltainenkin on ihana. Ja vihree. Turkoosi. Valkoinen. Niin ja harmaa. Niin. No jos on pakko valita vain yksi, niin violetti.

Lempiruokaani:

Makaroonilaatikko! Ja lohikeitto! (Olen kotiruoan ystävä henkeen ja vereen.)

Paikka, jossa haluaisin käydä:

Minä haluaisin kaupunkilomalle jonnekin. Wien olisi taatusti ihana.

Tunnustus tulee jakaa kolmelle eteenpäin. 

Minä haluaisin taas jakaa tämän melkein kaikille. Mutta jos pysytään käsityöblogeissa, niin ainakin nämä seuraavat blogit ansaitsevat määritelmän "sweet":

Aprikoosia villaa

Poimintoja kätteni töistä

Villaviidakko

Kiitti Susku!

---

day 22 - a song that you listen to when you´re sad

kyhäilyä osa 3

Takana on ihana viikonloppu. Oli juhannusaatto, sateeton, ja juhannuspäivä, aurinkoinen, ja sunnuntaina tuli jopa hiki. Hyvää seuraa, hyvää ruokaa ja ihan paras tunnelma. Juhannusaatoksi sattui myös vuosipäivämme, joka on myös kihlajaispäivämme. Tähän kaikkeen lisätään vielä muutaman päivän ikäinen siskontyttö. Tästä on vaikea pistää paremmaksi.

Nauroimme ja juhlimme siihen malliin, että kamera unohtui. Mutta ei se mitään, saatte tarvittavan informaation kirjallisena. Eli loput KYH-aloitukset. Minulla oli 25 aloitusta jo 17. päivä, mutta sain "tilaustöitä", joten piti hieman säätää ja purkaa ja vaidella aloitusten paikkoja. Mutta lopulta lista näyttää tältä:

KYH#18: kamerasuojus siskolle. Sisko näki minun kamerasuojukseni ja pyysi itselleen samanlaista. 

KYH#19: Jämälankasukat seiskaveikasta miehelle.

KYH#20: Tyynynpäällinen. Sisko (lisääntynyt siskoni, eri sisko kuin se, joka pyysi suojusta) pyysi tyynynpäällisiä lastenhuoneeseensa.

KYH#21: Vauvan tossut violetista Opalista.

KYH#22: Jämälankasukat seiskaveikasta itselleni.

KYH#23: virkattu matto trikookuteesta.

KYH#24: Tyynynpäällinen (samanlainen kuin KYH#209

KYH#25: Tiskirätti Puro Batikista.

(Minun pitäisi varmaan kehittää joku tunniste siskoille. Minulla on siis kolme siskoa, joita kaikkia kutsun tylsästi siskoiksi. Eli siis jos joku on miettinyt, teenkö tosiaan niin paljon hommia yhdelle siskolle, niin en.)

Siinäpä ne aloitukset. Taitaa tulla neulomisen täytteinen heinäkuu.

Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!

---

day 06 - a song that reminds you of somewhere

lahjontaa

Vanhenin viime viikolla. En niin paljon, että jaksaisin ikäkriiseillä, varsinkin kun olen jotenkin kuvitellut koko alkuvuoden, että täytän 25. Toukokuun lopulla pohdin asiaa hieman tarkemmin ja hoksasin, että kyllä nämä nyt silti vasta 24. syntymäpäiväni ovat. Ilmeisesti vuosissa on helppoa seota, kun eihän sen jälkeen, kun täyttää 20, ole enää mitään odottamista. (Toisaalta minä olin jo lukion ykkösvuonna aivan sekaisin, kirjastokorttia hakiessani iski totaalinen blackout iän suhteen - ei mitään muistikuvia.)

Onkohan tämä nyt sitten aikuistumisen merkki vai mitenkä, kun minusta alkaa tuntumaan, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä mukavampaa elämä on?

Tosin mun kolmekymppisiin on vielä kuusi vuotta. Ehkä mieli muuttuu siihen mennessä. :D

Joka tapauksessa, lahjoin itseäni, koska olen elänyt erittäin mukavat 24 vuotta.

 Silmukkamerkkejä Ingenjoorilta

 Projektipussi Koukuttajan Etsy-shopista.

Tänään taas ei neulotuta. Ulkona sataa taas, mutta me muutimme lasten kanssa harmaan sadepäivän pullantuoksuiseksi (ja luultavasti myös mahakipuiseksi, ainakin esikoinen veti aika annoksen taikinaa napaansa sillä välin, kun puhuin puhelimessa). Tämä on ollut harvinaisen hyvä maanantai tähän asti. Toivotaan, että pysyy samanlaisena koko päivän.

Onnellista alkanutta viikkoa teille kaikille!

---

day 05 - a song that reminds you of someone 

 

 

piristystä

Posti toi tullessaan piristystä eiliseen päivään. Satuin nimittäin kerrankin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja siitä palkintona liinu heitti minua kortilla. Kortin mukana tuli yli-ihana pieni maatuska, joka pääsi koristamaan sinistä kauppakassiani. Kiitos Liinu!

 

---

(Skippaan kakkospäivän biisihaasteesta, koska "least favorite song" on aika hankala valita.)

day 03 - a song that makes you happy