piristystä päivään

Minua muistettiin.

Tunnustukseen liittyvät seuraavat säännöt:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Kaunis kiitos kottby!

Minä kirjoittelen post it-lappuja seuraaviin osoitteisiin:

1. Lankoja ja puikkoja

2. Nekola

3. Aaveissa vainko?

4. Neulovat nakit

5. Kirsikka-aika (jostain syystä mä en vieläkään pysty jättämään kommenttia tänne ilman wordpress-tunnuksia. Ehkä en vaan osaa?)

-

Sukkasadon ensimmäisellä viikolla en saanut mitään aikaiseksi, ja tällä toisellakin päättelyyn asti päätyivät vain nämä:

 Lankoina seiskaveikat jämiä (valkea ja sateenkaari, vai mikä sen värioksennuksen virallinen nimi nyt sitten olikaan), puikkoina kolmemilliset. Ovat noin kokoa 24, lähtevät kummitytölle.

 Tällä kaktuksella on hirveen levee hymy siksi, koska se tietää, että se tulee olemaan ainut kasvintapainen, jota en onnistu tappamaan.

Ja aamulla minä selasin pinterestiä, ja siellä vastaan tuli niin supersöpö neulatyyny että olisi tehnyt mieli oksentaa sitä sateenkaarta. Pikainen projekti tällä ohjeella, mulla ainakin meni jämälankojen paikallistamiseen kauemmin aikaa kuin itse virkkuuoperaatioon. Että oisko tässä seiskaveikkaa ja jotain puuvillaa, ja koukkuna oli kolmonen.

elämää suuremmat ajatukset

Sain tässä jokin aika sitten Oranssilta tunnustuksen messevien saatesanojen kera, iso ja kaunis kiitos siitä. Haasteessa kuuluu kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään, mutta siitä nyt ei ole hirveän kauaa, kun viimeksi kerroin totuuksia, joten sovelletaan vähän. (Nyt kun linkitin, hoksasin, että itse asiassa on siitä puoli vuotta. Ajantaju on ilmeisesti hieman hämärtynyt. Kuitenkin.) Niin, ja en jaa eteenpäin tätä, mutta lupaan jakaa seuraavan tunnustuksen, joka on jo jonossa.

Virkkaus ei luonnistu minulta yhtä automaattisesti kuin neulominen. En pysty virkatessani keskittymään esimerkiksi mihinkään tv-sarjaan kunnolla, kirjoista puhumattakaan, vaan yleensä minä virkkaan ihan ilman mitään ulkopuolisia häiriötekijöitä. Niitä häiriötekijöitä kun löytyy ihan tarpeeksi oman pääni sisältä. Tämän todistaakseni kerron teille kahdeksan erittäin randomia ajatusta, jotka putkahtivat päähäni kuvassa esiintyvien korien syntyprosessien aikana. Että tervemenoa vaan minun päähäni.

 

1. Pitäisi vaihtaa lamput olohuoneeseen, lastenhuoneeseen ja eteiseen. Miksi joka paikasta palaa valo yhtä aikaa? Ja miksi lamppujen vaihtaminen on rakettitiedettä? Tai ei, itse asiassa se lamppujen vaihtaminen ei periaatteessa ole homma eikä mikään (mitä nyt aina saa vähän jännittää, että tökkääkö jompikumpi lapsista katkaisimen ON-asentoon juuri silloin, kun sähköiskun vaara on suurin, tai keikahtaako jakkara koska minähän valitsen aina sen huterimman), mutta se lamppujen ostaminen! Miksei ole olemassa vain yhdenlaisia lamppuja, voi miksei? Miksi meitä kiusataan kaiken maailman E14-, E27- ja E666-numerosarjoilla? Ja mitä mä teen kaikille noille lampuilla, joita mulla on yksi kaapillinen, mutta jotka ei sovi yhteenkään tämän huushollin valaisimista? I

2. Voi että tekis mieli jotain hyvää. Ostinkohan mä kaupasta mitään herkkuja? En kyllä millään muista. En kyllä jaksa mennä katsomaankaan. 

3. Mä tarvitsisin lisää villasukkia. En tajua miten se on mahdollista. Mä oon neulonu varmaan sata paria muutaman viime vuoden aikana. Silti kaikki on joko odottamassa parsintaa, ihan nukkaantuneita tai pesussa. Tai hukassa. Miten voi hukata villasukat? Toisaalta tuonne mun vaatekomeroon voi hukata vaikka 52 tuuman kuvaputkellisen telkkarin. En kyllä jaksa siivota sitä. Se näyttäis kahden päivän päästä kuitenkin taas ihan samalta.

4. Pitäisi muuten siivota noin yleensäkin. Tai no ääh. Jos sitä jouluksi. Tai pääsiäiseksi.

5. Muumeissa Tiuhdilla ja Viuhdilla oli mörön kuningasrubiini. Miten h*lvetissä ne kaksi juomalasin mittaista natiaista sai pöllittyä sen möröltä? Ja miksi mörkö luopui rubiinista saadessaan Muumimammalta näkinkengän tilalle? Hei oikeesti, näkinkengän? Ja oliko se mörkö muuten alun perin varastanut sen rubiinin taikurilta, ja jos oli, niin miten se on mahdollista? Vai ajatteliko taikuri sen rubiinin vain kuuluvan automaattisesti hänelle, koska hän oli etsinyt sitä ihan liian monta vuotta? 

6. (Noin viiden aikaan iltapäivällä) Jokohan mä voisin vaihtaa yökkäriin vai tuleekohan joku vielä käymään?

7.  Mietittiin päivällä yhden kaverin kanssa, että kummat on komeampia, palomiehet vai ambulanssikuskit - toisin sanoen siis kannattaako satuttaa itseään vai tuikata jotain tuleen, mikäli iskee pakonomainen tarve nähdä hunkseja. Mä keksin niin ilmiselvän ratkaisun. Jos sytyttää itsensä tuleen, molempien ammattiryhmien edustajia tulee paikalle. Olikohan mulla niitä tulitikkuja vielä…

8. Ulkona on 15 astetta lämmintä, vaikka on syyskuu. Ihan tyhmää. Nyt on syksy. Syk-sy. Pitäisi olla kylmä! Mä haluan käyttää takkia! Ja huivia! Ja pipoa ja lapasia! Ja välihousuja! Tai en oikeasti halua välihousuja. Haluan toppahousut! 

Bonus:

Oho, lanka loppu. Toisesta korista tuli pienempi. Voi takapuoli. Ei sillä muuten niin väliksi, mutta kun nää on lapsille. En kyllä jaksaisi purkaa. Mutta haluanko oikeasti ottaa sen riskin, että meille tulee tämän päivän 16. maailmansota sen takia, että korit eivät ole samankokoisia? Toisaalta jos ne ei tappele näistä, ne tappelee sitten jostain muusta. Hmm.

En tiedä teistä, mutta minusta kuulostaa hyvin vahvasti siltä, että nyt olisi ihan hemmetin hyvä aika palata kouluun ennen kuin pää pehmenee lopullisesti. Ja niin minä itse asiassa aionkin palata. En tosin ihan vielä, vaan vasta ensi kuussa, ja aloitankin sillain kivan pehmeästi. Se voi varmaan olla aika shokki, kun pitää oikeasti näyttää ihmiseltä joka päivä. Tai kun pitää kommunikoida järkevästi, eikä uhkailemalla tai lässyttämällä. Mutta olen mä ihan täpinöissäni, oikeasti. Ihanaa, kun pääsee säännöllisesti näkemään ihmisiä, jotka ovat yli viisivuotiaita ja jotka eivät ole alasti. Sitä paitsi ei-niin-hirveen-kaukana koulusta on lankakauppa. Ni.

(Korit on Lilian- (vai Lillian? Hukkasin jo vyötteen, tietty!) trikookuteesta, omalla mallilla, koukku 8 mm.)

minäminäminä

Haasteita on tullut taas kaksin kappalein, niistä iso kiitos Essikselle ja Annalle. Periaatteessa haaste on sama molemmissa, mutta Annan mukana tuli ihan "virallinen" plagaattikin.

Haasteen mukana tulee 11 haastenantajan keksimää kysymystä, joihin tulee vastata, ja sen jälkeen on itse keksittävä 11 kysymystä ja jakaa haaste eteenpäin. Koska minut on haastettu kahdelta eri taholta, niin nyt puhutaan minusta ja paljon.

Essiksen kysymykset:

1.Mikä on parhaiten onnistunut käsityösi? Kyllä se on Suru puserossa. Paitsi että se on ihana, niin se tärkeä myös muulla tavoin. Ja selittäisin tuon ”muun tavan” jos vain osaisin, mutta todettakoon nyt lyhyesti, että sehän on neulottu syksyllä.
2.Jos saisit nyt yhden lankakerän mitä siitä tekisit? Riippuu tietenkin langasta ja langan määrästä, mutta mitä luultavammin sukat.
3.Mikä on lempieläimesi? Miksi? Periaatteessa minä pidän kaikista eläimistä, kunhan ne nyt vain pysyvät pienen etäisyyden päässä.
4.Jos saisit valita kännykän ja 10 lankakerän välillä, kumman valitsisit? Ja taas riippuu langasta ja puhelimesta. Mutta jos puhelin on älypuhelin, niin en kieltäytyisi, vaikka en mä sellaista edes tarvitse.
5. Kuinka monta kiloa olet elämäsi aikana suurinpiirtein käyttänyt lankaa? Ei mitään tietoa.
6.Virkkuukoukku vai puikot? Puikot
7.Kuka on paras käsityöntekijä, jonka tunnet? Tunnen erittäin vähän käsityöntekijöitä, enkä edes osaa laittaa paremmuusjärjestykseen. Kaikki ovat taitavia omalla tavallaan.
8. Oletko ikinä tehnyt mitään, mitä syvästi kadut? En. Tai olen. En. Olen kompastunut omaan typeryyteeni useammin kuin kerran, ja kyllä minä jotain kadun. Katumisen syvyyttä en osaa määritellä.
9. Luetko mielummin kirjoja vai lehtiä? Mieluummin kirjoja. Toisaalta on kepeitä hetkiä, joihin sopii paremmin MeNaiset.
10.Ulkoilma vai sisäilma? :D Ulkoilma, ehdottomasti.
11. Mihin maahan matkustaisit, jos saisit valita ihan minkä vaan maan? Italiaan. Kyllä minä vielä joskus sinne pääsen!

Ja Annan kysymykset:

1. Kuinka innostuit bloggaamaan? Oli tarve kirjoittaa ja no kun kaikki muutkin.
2. Mikä on sinun OMA juttusi? Kääks, en minä osaa määritellä. Kaikki, mitkä tekevät minut onnelliseksi, ovat minun juttujani. :D
3. Onko jotain kädentaitojen lajia, jota haluaisit kokeilla? Voi, niitä on paljon. Tällä hetkellä päällimmäisenä on mielessä matonkudonta, ja rukkiakin oli kiva päästä testailemaan.
4. Onko jotain kädentaitojen lajia, jonka kierrät mahdollisimman kaukaa? Eipä taida olla.
5. Jäikö sinulle traumoja ala-asteen käsityötunneilta? Ei. Tosin en minä nyt varsinaisesti rakastanut vääntää kranssiksi niitä ojasta haettuja risuja.
6. Mikä on suosikkiblogisi? Yksikö vain? No. Sanon jälleen, että Outo lintu linnassa. Terveisiä Raikulle!
7. Entäpä lempireseptisi? Viinimarjapiirakka? Pähkinäleipä? Mangojuustokakku ihan-mikä-vaan-juustokakku? Rahkapullat? Päärynäsorbetti? Peruspannari? Kaura-mustikkamuffinssit? Valitkaa te, en minä pysty.
8. Mikä on hurjinta, mitä olet elämässäsi tehnyt? Ai että mä vihaan tän tyylisiä kysymyksiä (sori). Katsokaas kun minä en ole tehnyt mitään hurjaa, ja mulle iskee aina jumalaton ahdistus siitä, etten ole hypännyt laskuvarjohyppyä, liftannut kännissä Norjaan tai muuttanut yksinäni ulkomaille (tiedän, aika ääriesimerkkejä). Vaikka elämän mielekkyys ei kuljekaan käsi kädessä hurjuuden (hurjuus?) kanssa, niin silti tulee aina sellainen tunne, että pitäisi hypätä avantoon tai jotain. Se, mitä kukakin sitten pitää hurjana, on tietenkin asia erikseen.
9. Minne haluaisit matkustaa? No sinne Italiaan. Ainakin.

10. Minkä taidon haluaisit osata? Olisi ihan kivaa osata ajaa autolla.
11. Mitä aiot tehdä seuraavaksi? Lähden lasten kanssa ulos... heti kunhan saan nostettua takapuoleni tästä koneelta.

Siitä nyt ei taaskaan taida olla hirveän kauaa kun jaoin tunnustuksia blogeille (kai), joten skippaan taas haasteen jakamisen eteenpäin. En vain yksinkertaisesti osaa päättää, kelle minä näitä haasteita jakaisin. Mutta lupaan, että seuraavalla kerralla (olettaen että sellainen tulee) minä jaan taas tunnustusta ja papukaijamerkkejä.

Ensi kerralla jotain valmistakin.

Tai no en lupaa mitään.