Aamulla me pakkasimme lapset autoon ja lähdimme kohti Ranuaa. Sympaattisesta eläinpuistosta on muodostunut meille jo jonkinlainen kesäperinne, sillä olemme käyneet siellä joka kesä esikoisen syntymän jälkeen. Tänään kuopuskin pääsi mukaan ensimmäisen kerran.
Noin sadan kilometrin ajon jälkeen käytiin seuraava keskustelu:
minä: Laitoitko sen varavaatepussin muuten takakonttiin?
mies: Joo.
minä: Joo no hyvä ku siel on vaipat ja kaikki et tarvii varmaa vaihtaa heti perillä.
muutama kilometri eteenpäin
mies: Niin minkälainen se vaatepussi olikaan?
minä: Semmonen sininen kangaskassi.
mies: Ai. Ei se sitten ole mukana.
minä: #sensuroitu#
Mutta toisaalta, eihän se ole reissu eikä mikään, jos mikään ei unohdu. Tai jos autossa ei ole vähintään +40 astetta lämmintä. Tai jos takapenkkiläiset ei tappele. Tai jos kuopus ei kakkaa autossa keskellä ei-mitään. Tai jos ei muka hermoja yhtään kiristäis.
Silti näistä reissuista nauttii.
Kaikkein parasta on nähdä iloisia lapsia.
Lapsia, joiden mielestä keltaiset pikkuankat ovat maailman upein juttu.
Lapsia, jotka tärisevät jännityksestä nähdessään maskottijääkarhun.
Kato äiti, kato, kato tuota! Isi mikä tuo on? Äiti vaaaau, näetkö?
Nyt minun täytyy ottaa neula ja lankaa. Kaksi kyh-projektia on ilman nappeja, ja tänään on viimeinen heinäkuuta.
Ooh, teidän reissulla karhut on olleetkin virkeitä ja lammessa vettä - meidän käydessä siellä oli pesu käynnissä ja lammikko tyhjä.
VastaaPoistaMuuten tosi tyypillistä ainakin meillä, että jotain unohtuu kotiin...
Meidänkin perheellä on ollu tapana käydä joka kesä ranualla. Tänä kesänä tais olla minulla 18.kerta siellä :D Monet ihmettelee miten jaksamme siellä käydä, mutta siitä vaan on tullut jokakesäinen perinne lapissa käydessä.
VastaaPoistaHyvää syksynalkua!
T. Salainen neuleystävä :>
Vau, 18. kertaa! :)
VastaaPoista