the neuletakki

On se kuulkaas upea. Ei tietenkään kuvissa, koska sitten kuitenki otin ne itse. Kuvat on muuten muokattu läppärillä, joten mä en oikeastaan ole ihan itsekään varma, kuinka huonoja ne loppujen lopuksi on. Onneksi takin väri on musta, joten sitä ei voi pilata säätämällä liikoja.

 "Hei, mä voin ottaa näillä jättikourilla vaikka kiinni tästä etureunasta!"

Lanka on Lumoavasta Langasta ostettu Dropsin Baby Alpaca. Lanka yllätti positiivisesti - ihanaa ja nopeaa neuloa! Vaikka tämä takki onkin neulottu 2,5 mm:n puikoilla, ei missään vaiheessa iskenyt epätoivoa siitä, että takki ei valmistu ikinä (toisaalta tässä mallissa tuo mallineulekin oli itsessään nopeahkoa neuloa). Ja lanka on niin pehmeä, ei edes yritä kutittaa. Ihan täydellinen tähän malliin. Ihan täydellinen minulle. Niih. Ihanaa.

 "Miten h*lvetin lailla mä saan ton kauluksen kuvattua?! Ja onks noi mun kädet ihan oikeesti noin isot? Ja noin luiset? "

Mallista sen verran, että katsokaapas ravelryssa muiden projektimuistiinpanoja. Minä en katsonut, ja sen ansiosta ompelin käsin noin miljoona metriä.

 "Kuvataan takaapäinkin, oho, toivottavasti kukaan ei huomaa kuinka rypyssä mun hame on. Ja oho, miks tää takki näyttää näin vinolta, vaikka ei se ees oo!"

Takki esiintyi muuten ensimmäistä kertaa julkisesti hautajaisissa. Niin, hautajaisissa. Että hei kuules elämä, haista paska. Alkaa jo riittää.

 "Ja nyt mä taas vähän venytän näitä, voi että, oho, käsi jäi tonne alle, no ei se mitään, voin vaikka muokata itseni kädettömäksi. Oho, en osaa. No, ei se mitään."

malli: New York Cardigan by Erin Harper

lanka: Garnstudio Drops Baby Alpaca

puikot: 2,5 mm

ravelryssa: Suru puserossa