kiitossukat

 Tässä eräänä epävakaisena kesäpäivänä minä tuijottelin kauan aikaa ikkunasta ulos ja mietin, pysyttäisiinkö kuivana, jos kävelisimme vanhempieni luo. Ei kuitenkaan ollut satanut moneen tuntiin, joten päätettiin yrittää (tai minä päätin, laiskurilapsieni protestoidessa vieressä). Oli sovittu, että esikoinen menee mummun ja papan luo yöksi, joten minä kasasin kassiin valmiiksi vinon pinon vaihtovaatteita ja iskin päällimmäiseksi omat tärkeät tavarani. Kassin lykkäsin rattaiden tavarakoriin.

Oltiin edetty ehkä puoli kilometriä, kun taivas repesi. Pelastauduimme alikulkutunneliin odottelemaan pahimman vaiheen ohimenoa, ja minä räpläsin ajankuluksi kännykkääni samalla kun lapset testailivat tunnelin äänentoistoa. Kun sade hieman lieveni, nakkasin kännykkäni takaisin kassiin ja pakotin kermapyllykakarani tihkuun (siis kuka muka sanoi, että lapset tykkää olla ulkona sateella?) ja lähdimme takaisin kotia päin. 

Kotona minä aloin kaivaa kassista puhelintani soittaakseni äidilleni, mutta... 

Kaadoin kassin, leväytin vaatteet keskelle eteistä. Juoksin sisältä ulkoa ja ulkoa sisälle, edestakaisin, tarkistin rattaiden korin varmaan kolmetoista kertaa, tutkin pihatietä, nakkelin kenkiä syrjään eteisestä ja opetin lapsille muutaman uuden kirosanan.

Lopulta oli pakko istua alas ja myöntää, että puhelin on poissa, luultavasti jossain pyörätien varressa, tai ehkä ojassa, tai ehkä joku on sen jo ottanut. Minä idiotti olin tiputtanut puhelimeni, sen uuden ihanan älykkään puhelimeni, johon olin jo erittäin kiintynyt ja jota ilman en varmasti osaisi enää elää. Kauhistutti myös puhelimen arvo, näillä tuloilla ei ihan heti uutta saisi tilalle. Olin ehkä kahden sekunnin päästä itkusta, kun ovikello soi.

Ja siellä oven takana, siellä seisoi nainen pienen poikansa kanssa, kädessään minun puhelimeni.

Huo-jen-nus.

 

Koska minusta pelkät kiitokset eivät riittäneet (vaikka kiitinkin noin kolmesataa kertaa), päätin neuloa kiitokseksi kaikesta vaivasta vielä sukat. Seiskaveikasta, kolmosen puikoilla, perussukkamallilla. Tuli ihanat, rakastuin noihin väreihin. Toivottavasti vastaanottajakin pitää.