lunta

Katselin eilen illalla tapojeni vastaisesti säätiedotusta, ja siellä luvattiin lunta. Tai ei oikeastaan "luvattu", vaan näytti siltä, että asuinpaikkakuntani oli juuri siinä aluella, jossa vesisade saattaa muuttua lumisateeksi. Mutta minähän en usko säätiedotuksiin (aina, kun olen kuunnellut herra tai rouva meteorologia, olen ollut kirjaimellisesti nesteessä, ja sitä paitsi kerran erehdyin lukemaan Seiskaa, jossa oli kuva Pekka Poudasta pussikaljalla), joten tuhahdin ja suljin telkkarin. Mutta kappas vain - aamupäivällä alas kieppuivat ensimmäiset höyhenenkeveät lumihiutaleet. Eivätkä ne tulleet yksin, vaan niitä seurasi hiutalearmeija, joka värjäsi maan valkeaksi. Tosin vain hetkeksi. Nyt ulkona sataa niin raskasta räntää, että se suhisee. Ihan hyvä niin. Vaikka ensilumi onkin kaunis asia, niin äiti-ihmisenä se aiheuttaa myös uskomattoman määrän stressiä. Ei mulla ole lapsille vielä toppavaatteita! Kuka tekee lumityöt? Mitäs nyt tehdään kun lapsia on kaksi ja rattikelkkoja on vain yksi? En mä ehtiny haravoida! Kuka neuloo mun lapsile villasukat ja kaulurit ja villahaalarit? Mikä homma työntää rattaita auraamattomalla tiellä! Aah tätä draamaa. Ja tämä kaikki tosiaan ensilumesta. Odotetaanpa joulukuuhun. 

Vaikka mun lapsilla ei vielä olekaan villasukkia, niin Suskusen vauvallapa on. Sillä on tumputkin. Ja mun kuopuksella on vaihdossa saatu maailman hienoin omppupipo, josta ei ole kuvaa, mutta te voitte kuvitella sellaisen täydellisen violetin värisen pipon, jossa on pirteän vihreällä värillä omenoita. Kuvitelkaa!

malli: Junasukat ja tumput hatusta

lanka: Garnstudio Drops Merino Extra Fine

puikot: Ne, jotka löysin sohvan alta. Ei tarkempia muistikuvia.

ravelryssa: Limpulle

-

Ja aina, kun se ensilumi tulee, mieleen tulee tämä kappale.