maanantai 14. lokakuuta 2013

suru

Viime aikoina elämä on ollut jokseenkin epätodellista. Fiktionomaista, jopa. Ihan niin kuin olisin vain näyttelijänä jonkun toisen käsikirjoittamassa kertomuksessa. 

Välissä mietin, että sen täytyykin olla niin. Että tämä kaikki, mikä tapahtuu, ei oikeastaan ole totta. Se selittäisi, miksi minä heräilen öisin epämääräisen lohduttomaan oloon, ja sen, miksi minä olen viime aikoina jatkuvasti unohtanut pankkikortin tunnusluvun, vaikka se on ollut sama jo kymmenen vuoden ajan. Se selittäisi sen, miksi me kuljemme hautausmaalla etsien sopivaa hautapaikkaa ikään kuin se olisi normaalia, ja sen, miksi kuuntelemani musiikki on niin mollivoittoista, että karaistuneinkin itkisi.

Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on tunne siitä, että kaikki valuu läpi sormien. Ennen luulin hallitsevani kaikkea, pystyin kontroilloimaan asioita tiukalla otteellani, rutiininomaisesti. Mutta ei siihen lopulta tarvittu kuin yksi aamu, joka todisti pienuuteni ja heikkouteni.
Ensimmäistä kertaa elämässäni käyn läpi tunteita, joita en osaa sanoittaa.
Ensimmäistä kertaa elämässäni olen polvillani. 

Ensimmäistä kertaa elämässäni ymmärrän todella, mitä "muistot on kalleinta kultaa" tarkoittaa.

Yritän neuloa. Yritän katsella elokuvia. Yritän kirjoittaa. Yritän rakentaa hamahelmillä, yritän ihan mitä vaan.  Yritän. Minä todella yritän. Mutta mikään ei onnistu, tai onnistuu, mutta ajatukset harhailevat jonnekkin tyhjyyteen. Mutta minä neulon silti, en siksi, että se rauhoittaisi, vaan siksi, että minä tarvitsen villasukat, jotka voi pukea nilkkureiden kanssa ilman että sukan varsi näkyy. Minä tarvitsen sellaiset. Tarvitsen. Hautajaisiin.




Mietin pitkään tämän postauksen julkaisua, mutta koska tapanani on ollut käydä vinkumassa täällä aina, kun elämä on potkinut, niin tämäkin päätyi lopulta blogiin. Olen tietoisesti estänyt blogin kommentoinnin nyt hetkeksi. En kaipaa osanottoja. En kaipaa lohduttavia sanoja. En kaipaa sydämiä ja voimahaleja. Kaipaan pikkuveljeäni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit :)