lauantai 14. joulukuuta 2013

14

Pohdin perisuomalaisten, masentavien joululaulujen oikeita tarkoitusperiä. Pohdintani ei päättynyt mihinkään, mutta kai niissä hautausmaa-tunnelmissa tai muilla tavoilla kuolemaan sidotuissa kappaleissa tiivistyy jotain oleellista suomalaisuudessa. En ole muuten koskaan ymmärtänyt, miksi Maa on niin kaunis on joululaulu. Siis eihän se ole. Sehän on hautajaislaulu. Sitä lauletaan, kun arkun päälle heitetään multaa. Oikeasti. Multaa. Arkulle. Okei, ehkä siinä nyt vähän sivutaan jouluyön tapahtumia, mutta silti. Maa on niin kaunis on yhtä kuin multaa arkun päälle. Multaa arkun päälle ei ole jouluista. Piste.

Joku muukin on pohtinut joululauluja, tosin ulkomaisia. Linkkaan teillekin. Viimeinen kohta menisi varmaan ihan täydestä suomalaisessakin joululaulussa.

kuva

4 kommenttia:

  1. Me taidetaan olla aivan täydellisen eri linjoilla tässä asiassa. :) Minusta on ihanaa, että on olemassa sellaisiakin juhlia, joiden aikana on ihan ok olla haikea. Esimerkiksi haudoilla käynti on minulle tosi tärkeä jouluperinne. Eli multa arkun päällä on aika lailla jouluista, kyllä.

    Ja mitä tulee joululaulujen sisältöön, minä rakastan niistä eniten juuri niitä kaikkein herkimpiä ja surullisia. Lemppareita joululauluissa on toki muitakin, mutta eniten kuitenkin juuri niitä. Surullisuus ja haikeus eivät minusta tunnu masentavalta. Vain osalta elämää.

    Minusta on myös nimenomaan hyvä, että niitäkin biisejä on, joissa sanotaan "please daddy, don't get drunk" tai "miksi itket pikku-Leena" (http://lyrics.wikia.com/Leevi_And_The_Leavings:Jouluksi_Mummolaan), koska sellainen nyt vain on joidenkin joulu. Juuri joulun aikana on minusta varsin ok tiedostaa, miten monenlaisissa olosuhteissa täällä eletään. Jouluhan yleensä kärjistää ongelmia perheissä. Ja toisaalta oman kokemukseni mukaan joulu myös tuo menetystä ja surua lähemmäksi, haikeutta hyvässäkin mielessä.

    Kaiken sen tipetapin ja perhejuhlahehkutuksen aikaan on aivan tervetullutta esittää biisejä, joissa koitetaan myös vähän herätellä ihmisiä. Miksi jonkun juhlan pitäisi olla pyhitetty vain niille, joilla asiat on enemmän tai vähemmän hyvin?

    Ei etteikö omaa jouluaan saisi viettää iloisissa merkeissä. Niinhän minäkin teen, vaikka lisäksi minulle joulu on myös pysähtymisen aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis tottakai jouluna (ja muidenkin juhlien aikana) saa olla haikea, ja minunkin suosikeissani on myös näitä surullisempia lauluja. Mutta tosiaan - jouluaamujen varpuset ja öiset hautausmaat yhdistettynä tähän vallitsevaan mielentilaani saavat surun tuntumaan niin ylikorostuneelta, mahtipontiselta, että se huvittaa. (En tiedä miksi se nimen omaan huvittaa. Toki jos olo on jo valmiiksi epämääräinen (tai paska), surun glorifiointi tulee kuin tilauksesta, jota en koskaan tehnyt.)

      Ja ihan samaa mieltä olen kanssasi siitä, että erilaisten olosuhteiden ja joulujen tiedostaminen on tärkeää. Joulu nyt ei todellakaan vain onnellisia nukkeperheitä varten, vaan ihan kaikkien juhla. Mutta en nyt tiedä, kuinka nämä joululaulut onnistuvat näiden asioiden valaistuksessa. Tarvisi ehkä jotain konkreettisempaa kuin pelkät tarinat, jotka tuntuvat lähinnä vaivaannuttavan monia.

      Poista
  2. Minulle Maa on niin kaunis-laulu on aina leirinuotiolaulu. Opin sen leireillä ja vasta aikuisena sitä alettiin laulaa jouluna.
    Kello löi jo viisi-biisi. Sille olen ihan allerginen...Mutta annetaan ihmisten laulaa kaikkia lauluja.
    En mitenkään erityisesti etsi uusia lauluja, mutta toivon löytäväni jotain duurivoittoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kello löi jo viisi -veisu traumatisoi minut jo ala-asteella. Sama homma sen Tonttujen jouluyö -laulun kanssa, sen missä sormilla pitää osoitella tipetipetiptap-kohdissa. Kerrassaan kamalia.

      Joululauluihinkin tosiaan pätee se sama, mikä muuhunkin musiikkimakuun: kukin tyylillään. Kaikesta ei voi tykätä, mutta aina voi tuhahdella partaansa.

      Poista

Kiitos kun kommentoit :)