keskiviikko 18. joulukuuta 2013

17 & 18

Lapset ei hirveästi joululauluista perusta.


Esikoisesta on kasvanut jossain välissä kova Robin-fani. Frontside-Olliet ja Puuttuvat palaset raikuvat talossamme tauotta. Suosikkihetkeni päivästä on se, kun iltaisin, siinä seitsemän aikaan, makaan ihan raatona sohvalla ja poika tulee siihen viereeni, tai päälleni sohvalleni, hyppimään ja laulamaan.

"ÄITI! Elämä ajaa ohi kohta! ÄITI! Skippaa se kotisohva! Myöhemminkin ehtii lepää, turhaa nenää heehehee! ÄLÄ PAINA PÄÄTÄ TYYNYYN! NYT MENNÄÄN TÄYSII ÄITI! BUUMKAA! BUUMBUUMKAAAAAAA!"


Tämä laulu on yleensä höystetty tanssilla, joka on sangen erikoinen kombinaatio breakdancea ja ninjaliikkeitä. Robinin innoittamana esikoinen haluaisi muuten ihan kamalan kovasti oppia tekemään voltin takaperin, eli meillä on viime aikoina lennelty selälleen useammin kuin kerran.

Esikoisesta on tullut tämän villityksen myötä sitä ihmistyyppiä, joka vastaa kysymyksiin laululyriikoilla. Kokeilimme viimevuotista villapukua viime viikolla. Kun kysyin, miltä puku tuntuu, vastaus kuului: "Tää tuntuu helpolta, melkein kuin ois tunnettu aina." Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kuka tahansa voisi siteerata Robinia. Eilen olimme kävelemässä pikkujouluihin päiväkodille, kun esikoinen osoitti rintaansa ja sanoi, että hänellä vähän sattuu tänne.

"Ehkä sulla sattuu sinne, koska sun sy-sy-sydämmestä puut-tuu pa-la-nen", keksin mielestäni ihan ovelan ja verrattoman vastauksen.
Vastaukseksi sain tuiman katseen. "Kuule äiti, jos mun sydämestä puuttuisi palanen, niin mä olisin kuollut."

-

Kuopus taas hoilottelee yhä lastenlauluja, missä ei ole mitään vikaa. Parempi niin. Mutta hänellä on ihan käsittämätön taito saada kaikki laulut päättymättömiksi.

Esimerkiksi päättymätön aakkoslaulu menee näin: AA PEE SEE TEE EE ÄH KEE, HOO HII HII HOO ÄL ÄM ÄN ÄN ÄN ÄS TEE UU HOO HII HOO ÄL ÄM ÄN ÄN ÄN ÄN ÄKS YY HOO HII HII AA PEE SEE TEE EE ÄF KEE HOO HII HII HOO ÄL ÄM ÄN ÄN ÄN AA PEE SEE... Ymmärtänette idean. Laulu kestää yleensä reilut kolme tuntia kerrallaan. Ja sinä aikana, kun kuopus laulaa, kukaan ei saa puhua, mennä vessaan tai ylipäänsä tehdä mitään muuta kuin kuunnella.

Toinen päättymätön laulu on minunkin lapsuudestani tuttu Bingo, jota yritän aina laulaa tyttäreni kanssa. 
Kuopus aloittaa: "Iiiiso musta kissa istui ikkunalaudalla, iso musta kissa istui ikkunalaudalla, iso musta kissa istui ikkunalaudalla, iso musta kissa istui ikkunalaudalla..."
Minä: "Ja Bingo oli...."

Kuopus: "Äiti ei vielä! Iso musta kissa istui ikkunalaudalla, iso musta kissa istui ikkunalaudalla, iso musta kissa istui ikkunalaudalla, iso musta kissa istui ikkunalaudalla, iso musta kissa istui ikkunalaudalla, iso musta kissa istui ikkunalaudalla..."
Minä: "Eikö se kertosäe tulisi jo?"
Kuopus: "HILJAA! Iso musta kissa istui ikkunalaudalla, iso musta kissa istui ikkunalaudalla, iso musta kissa istui ikkunalaudalla, iso musta kissa istui ikkunalaudalla, iso musta kissa istui ikkunalaudalla..."
Ja viimein, noin tunnin päästä, tulee loppuhuipennus: "PEEEEEEE-ii-änkee-OOOOOO, PEEEEEEE-ii-änkee-OOOOOO, PEEEEEEE-ii-änkee-OOOOOO, PEEEEEEE-ii-änkee-OOOOOO, PEEEEEEE-ii-änkee-OOOOOO..." Ja tätä loppuhuipennusta kestää toinen tunti. Jossain vaiheessa sitten kuopus päräyttää sen viimeisenkin lauseen laulusta ilmoille ("ja Bingo oli sen nimi!"), ihan vain tajutakseen, että äiti ei sitten kuitenkaan laulanut hänen kanssaan, joten koko homma pitää aloittaa alusta.


Ja kyllä niistä joululauluistakin voi saada päättymättömiä. Tämä teksti onkin hyvä lopettaa erääseenkin kuopuksen versioon.

Porsaita äidin oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki.

Siiiiiiinäää ja miiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää, siiiiinääää ja miiiiiinääää.


8 kommenttia:

  1. mä en kestä, saat mut aina niin hyvälle tuulelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mää en kestä, nää tällaiset kommentit saa mut aina niin hyvälle tuulelle. :) Kiitos!

      Poista
  2. Tänään onkin ollut hiukan alavireinen päivä, mutta tämä kyllä piristi, taas. Tykkään niin sun tyylistä kirjottaa. Oikein hyvää joulun odotusta, siiinäää ja miiinäää.

    VastaaPoista
  3. ...ja varsinkin siiiiiiiiiinääääääääää...
    Kiitos päivän piristyksestä :)

    VastaaPoista
  4. Olkaat hyvät, ja kiitos itsellenne. :)

    VastaaPoista
  5. Sun kuopus kuulostaa tosi kovasti minun pikkuveljeltä aikanaan. Kirvoittivat kokemuksen syvät rintanaurut nämä kuvaukset. Muistan erityisesti yhden reissun Lappiin, jolloin veli 5 vee istui vieressä heiluen ja lauloi jotain omasta mielestään shamanistista laialaiaa-hoilotusta tuntikaupalla. Liikkuvasta autosta on vaikea karata, joten kysyin, josko voisi pitää pienen tauon, jolloin veli karjahti tuskaisan väärinymmärrettynä, miten ikinä ei saa laulaa, ja jatkoi saumattomasti joikaustaan. Voimia. Ja oikein hyvää joulua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulin juuri astetta onnellisemmaksi siitä, etten omista ajokorttia.

      Poista

Kiitos kun kommentoit :)