sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Koukussa

Yritän lopettaa tupakointia. Ihan totta. Tai en yritä lopettaa, yritän vähentään siten, että lopulta lopettaisin. Tai jotain. Minulla oli tarkka suunnitelma, mutta se alkoi jossain vaiheessa muistuttaan tupakkaa, ja luultavasti mielikuvapoltin sen. Ei ole helppoa, ei, mutta kyllähän se oli arvattavissa. Olen viime viikkoina yrittänyt tukeutua niin mindfulnessiin, vertaistukeen, miljoonaan erilaiseen savuttomuussovellukseen sekä tietenkin omaan tahdonvoimaani, mutta olen huomannut, että on aikoja, jolloin selkärankani on yhtä luja kuin nallekarkilla. Mutta pitää pysyä positiivisena ja ajatella, että kyllähän minä pystyn tähänkin. Olen joka tapauksessa vähentänyt huomattavasti (ja nyt kun sanon huomattavasti, niin ihan oikeasti tarkoitan sitä) polttamista, joten homma etenee ainakin jollain tasolla. 

Olen huomannut itsessäni outoja, uusia piirteitä tämän tapamuutoksen myötä. Ensinnäkin haistelen sormiani vähän väliä, ja toivon, että ne haisisivat tupakalle. Mutta ne petturit eivät haise, koska ilmeisesti epäsäännöllisen tupakoinnin haju ei tartu. Toinen asia liittyykin hajuaistiin, joka yrittää inttää, että sekä tupakka että kahvi haisevat pahalle. WHAT. Tupakan ymmärrän, mutta miksi kahvikin menee pilalle? Kolmas asia on se, että en pysty olemaan, mikäli suussani ei ole mitään. Tämä tarkoittaa siis sitä, että söisin keittiöstä kaapinovetkin, jos vain pystyisin, ja syön jatkuvasti joko nikotiini- tai normipurkkaa tai kurkkupastilleja. Kukaan ei ainakaan voi sanoa, että haisisin tunkkaiselle. 

Kädet tarvitsevat myös jatkuvaa tekemistä. Yleensä hipelöin mehupillejä tai jotain muuta yhtä säälittävää, mutta neulominen auttaa myös. Tosin nämä sukat on neulottu jo aikaa ennen varsinaista lopettamispäätöstä, koska olen jälleen kerran erittäin myöhässä bloggailuni kanssa. 




Näissä sukissa ei ole mitään erikoisempaa, peruspolvarit. Näitä neuloessa katselin Ylen Koukussa -sarjaa (areena-linkki), joka oli ihan ihan sopivan jännä minunlaiselleni laitan silmät kiinni pelottavissa kohdissa -tyypille. Taisin itse asiassa katsoa koko kauden muutamassa päivässä, että ei näissä sukissakaan kauaa mennyt. Jos ei lasketa sitä kahta viikkoa, jolloin aioin aloittaa sukat joka päivä. Siskollehan nämä menivät.


Lankana seiskaveikka ja puikkokoko kolme milliä, mikäli speksit kiinnostaa. Värit vaaleanpunainen, viininpunainen ja musta.

4 kommenttia:

  1. Mulla ei toiminu tupakoinnin vähentäminen vaan oli pakko lopettaa kokonaan heti. Se mikä on myös auttanu mua on se että en ajatellut että "tämä on viimeinen tupakkani IKINÄ, en polta enää koskaan" vaan mä sallin itseni polttaa silloin tällöin. Tarkoittaa käytännössä sitä että pummin tupakkaa jos hengailen tupakoivien ystävien kanssa (joka ei tapahdu kovin usein) ja joinain viikonloppuina jos tekee mieli juoda muutama olut niin ostan askin tupakkaa.
    Näin oon menny jo vuoden. Toki poltan sähkötupakkaa, mutta pärjäisin ilmankin. Ja toissavuonna olin 2kk kokonaan polttamatta ja lähes puolivuotta poltin silloin tällöin, mutta sitten aloin polttaa taas töissä.
    Tsemppiä kovasti!
    Niin ja sellanen homma vielä että kyllä se kahvi alkaa taas haisemaan ja maistumaan hyvälle! Mä surin samaa asiaa lopettaessa, mutta se menee ohi parissa viikossa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitti kommentista, mahtavaa, että sä olet onnistunut noin hyvin! Mulla on hyvinkin samansuuntaisia ajatuksia siitä, että nämä eivät ole niin sanotusti viimeiset tupakkani, mutta olen miettinyt sitä, että se on ehkä osaltaan yksi niistä asioista, joka tekee tästä jotenkin vaikeaa. "Voin polttaa nyt kun poltan jonain päivänä kuitenkin..." Joo-o, pettämätön logiikantajuni iskee jälleen! Pitäisi ehkä tosiaan lopettaa kokonaan, mutta siihen en ehkä ihan just nyt tällä sekunnilla pysty. Mutta aikanaan. :)

      Niin ja kiitos kahvikommentista, pelastit loppuelämäni. :D

      Poista
  2. Voi! Onnea vaan paljon urakalle. En ole tupakoinut säännöllisesti kuin yhden kesän 17-vuotiaana Lontoossa, jolloin olin suuressa maailmassa kaverini kanssa ja niin maailmannaista! Mutta, tiedän, että on varmaan tosi vaikeaa. Onhan sitä meikäläiselläkin näitä koukutus-juttuja kuten vaikkapa se syöminen, joka myös koukuttaa niin pirusti. Vaikka tietäisi, että herkut pitäis jättää. Onneksi joulukarkit ja pähkinäpussit ja purkit on lopussa. Tsemppiä sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Auli, ja tsemppiä sinnekin päin! :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit :)