keskiviikko 3. helmikuuta 2016

turhautumisen lopputulos

Voi katsokaa nyt. Tyttö on ollut ajan hermolla ja postaa vielä melkein reaaliajassa. Aaaws. (Mites toi sanonta, "ajan hermolla"? Miksi kukaan haluaisi olla kenenkään hermolla? Vai olenko minä vaan ainoa, jonka mielestä ajatus hermoista ja hermostoista on lähinnä hermostuttava ja tuo mieleen sisäelimet ja veren ja suolet ja yäääh?)

Instagramissa näkyili jokin aikaa sitten erilaisia sukanalkuja, jotka olivat räsymattoväreineen niin ihastuttavia, että oli ihan pakko alkaa selvittään asiaa. Muutama klikkaus vei minut Muita ihania -blogiin, jossa oli juuri startannut joulukalenterimainen neulomisprojekti. Neulottiin siis kirjoneulesukkia, ja jokainen päivä blogiin ilmestyi aina seuraava kuvio. Noh, koska sieltä blogista on peräisin myös eräät pilvenreunuskuviosukat, jotka olen neulonut viime syksynä (mutta jotka yhä makaavat olohuoneen pöydällä odottamassa viimeistelyä), aavistelin, että jotain söpöä sieltä on tulossa, ja hyppäsin mukaan.




Ja tulihan sieltä, varrellisen verran. Sitten alkoi mennä mönkään. Ensimmäinen plaah tuli kantapäässä, tosin jälkikäteen. Ohjeessa sanottiin, että voi tehdä ihan millaisen kantapään haluaa, mutta mallisukassa se oli tiimalasi. Oma ajatuksenkulkuni tämän jälkeen oli suurinpiirtein tällainen: en ole aikoihin tehnyt tiimalasikantapäätä - onkohan siihen joku syy - ei en kyllä usko tai ainakaan jaksa tarkistaa - eihän se nyt voi olla kantapäätä kummempi, Sitten valmista sukkaa sovittaessani muistin, että se helvetin tiimalasi ei istu mun kantapäähän, SIKSI en ole tehnyt sitä aikoihin.




Jalkaosassa on sitten tuo kuviointi, jossa on noita palkkeja. Sitä varten piti neuloa kirjoneuletta kolmella eri värillä, ja jo joistain kuvista näkee, että oli ihan ensimmäinen kerta, kun niin tein. Ei kuulkaa sujunut luonnostaan. Olisi varmaan pitänyt opetella niitä langanpitämistekniikoita, koska sain omalla friistailillani aikaiseksi lähinnä solmuja. Ja ihan niin kuin se kolme lankaa ei olisi riittänyt, niin minä vielä päättelin noita osioita samalla kun neuloin, eli kuljettelin useilla kierroksilla neljää lankaa, joista kolmea yritin "sitoa" säännöllisesti nurjalle ja yhtä yritin kieputella muiden alle. Jossain (alku)vaiheessa sitten vaan yksinkertaisesti luovutin ja lakkasin yrittämästä. Että tulee mitä tulee, en minä nyt yksiä sukkia ala stressaamaan. 

Jalkaterän kuviointi ja kirjoneule ei muutenkaan mielestäni ole niin ihanaa, mitä varressa oli. Mutta ihan kivaa kuitenkin, kyllä näitä käyttää kehtaa. Ja vaikka palkkien kohdalla kirjoneule onkin tiukahkoa, se ei kuitenkaa ole liian tiukkaa eikä siis haittaa käyttöä.




Ja vielä kolmas plaah. Sukan ohje oli jalalle, jonka kengännumero on 38. Koska minun jalkani on supernaisellisesti kokoa 42, lisäsin vielä yhden varresta kopioidun kuvion viimeiseksi (siis nuo valkoiset ristit vaaleansinisellä pohjalla). Sen jälkeen vaihdoin lankaa, ja tein teräkavennukset normaalisti ja lopulta silmukoin. Lopputulos: nämä ovat liian isot. WTF. Olisi pitänyt jaksaa purkaa, mutta kun siinä vaiheessa ei oikeastaan enää kiinnostanut.




Ai niin, möhlin myös lankojen kanssa. Ajatuksena oli tehdä sukat kokonaisuudessaan jämälangoista, mutta kun tuo varren harmaa pääsi loppumaan kesken kaiken. Ei se mitään, käyn ostamassa lisää, ajattelin, ja menin kauppaan ilman sävykoodia tai mallilanganpätkää. Siellä sitten nököttää rivissä kolmea eri harmaata, enkä minä yhtään ymmärrä, miten niitä on niin paljon, saati sitten muista, minkä väristä minä olen hakemassa. Lopulta arvon ja päädyn hiilenharmaaseen, joka oli sitten ihan niin justiinsa pieleen kuin vain saattoi olla. Mutta koska tosiaan olin jo hieman turhautunut valmiiksi, päätin, että toista kerää en hae, vaan hiilenharmaan on nyt vaan kelvattava.



Neulomisprosessi näiden sukkien kohdalla oli siis aikamoinen, mutta nyt kun tässä istuskelen sukat jalassa ja katselen näitä kuvia, niin nämähän näyttävät oikeastaan aika muikeilta. Vähän herttaisilta, sellaisilta symppiksiltä. Ehkä jopa vähän alkaa hymyilyttää aina kun näitä vilkaisee. Ja kuten varmaan tiedättekin, se, että ne tuottavat iloista mieltä, on parasta, mitä sukkapari voi ikinä tarjota.




  • malli: Muita ihania talvisukat (linkki vie ensimmäisen päivän ohjeeseen, loputkin löytyvät sivuilta)
  • lanka: Novita 7 Veljestä
  • puikot: 3 mm
  • ravelry: Talvisukat

  • fiilis: Aika monen asian olisi voinut tehdä toisin, mutta ehkäpä nämä ovatkin täydelliset näin. Ja iloinen, leveähymyinen hymiö tähän näin.


4 kommenttia:

  1. Hienot ovat ja tarina vielä parempi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :D Se todellakin oli kaiken vaivan arvoista.

      Poista
  2. melkoista takkuamista, mutta on ne silti hienot! Ja hei, jaksoit kuitenkin painaa loppuun asti, vaikka se tuskaa tekikin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, harvojen asioiden kanssa sitä jaksaa olla yhtä kärsivällinen. :D Kiitos!

      Poista

Kiitos kun kommentoit :)