perjantai 19. helmikuuta 2016

kuinka hampaita irrotetaan

Toissapäivänä kuulin epämääräisiä ääniä lastenhuoneesta. Isohko pamaus, kiljaisu ja suuriääninen "ei onnistunut"-huokaus. Istuin hiljaa keittiössä ja kuuntelin, josko huoneeseen tarvittaisiin aikuisen läsnäoloa, mutta kuulin vain vaimeaa, normaalia puhetta suljetun oven takaa. Siinä vaiheessa, kun äänet toistuivat kolmannen kerran, katsoin tarpeelliseksi mennä katsomaan, mitä ihmettä tapahtuu, ja saavuin paikalle juuri parahiksi nähdäkseni, kuinka prinsessani juoksee päin seinää. 
"Mitä ihmettä!"
"Nämä hampaat pitää saada irti. Ei lähtenyt vieläkään."
Tytöllä heiluu nähkääs kaksi hammasta, ja ne ilmeisesti alkavat olla niin hilkulla enää kiinni, että niihin sattuu välillä. Mutta onneksi meillä on yksi herrasmieskin perheessä, joka auliisti oli antanut pikkusiskolleen neuvoja hampaiden irrottamiseksi. Juoksu päin seinää oli yksi vinkki, muita olivat muun muassa legojen pureskeleminen, itsensä lyöminen sekä peiton pureminen samalla kun isoveli vetää siitä. Olivapa yrittäneet kammeta hampaita irti lusikallakin sekä juosseet päin toisiaan niin, että olivat törmänneet yhteen. Voin varmaan viimeistään nyt myöntää, että en ehkä ole kasvattanut niin fiksuja lapsia kuin joskus oletin tekeväni (olin ihan tosi hyvä äiti silloin lapsettomana). Vielä illemmalla tytär ilmestyi topatussa Spiderman-asussa etsimään lankaa, jotta hän voisi seitin avulla kiskoa hampaita irti isoveljen kanssa. Piilotin kaikki langat, kumma kyllä.



Tämä spiderman-asuinen prinsessa toivoi viime syksynä uusia villasukkia. Toivomukset sukkien tyylistä vaihtuivat joka ilta, niissä piti olla milloin My Little Pony-hahmoja, milloin Frozenin naisia, Petshoppeja, banaaneja, kissoja tai vastaavia. Yhtenä yliväsyneenä iltana esitettiin myös toive kakkakuvioisista sukista hillittömän kikatuskohtauksen saattelemana. Lopulta, kun otettiin huomioon neulojan taidot sekä kärsivällisyys, päädyttiin yhdessä tekemään polvipituiset sukat hillityllä kirjoneuleella. 



Kuvat on otettu vuoden pimeimpään aikaan, joten ei kannata klikata isommaksi. Tosin ainakin blogin vakituiset seuraajat tietävät sen sanomattakin, ei kannata klikata yhtään mitään isommaksi. Koskaan. Näitä sukkia oli kuitenkin todella mukava neuloa, ja ne ovat olleet älyttömän mieluisat, kun ottaa huomioon, että tyttö heiluu jatkuvasti ääripäästä toiseen mielipiteineen.



  • fiilis: Haluun itellekki tämmöset!



5 kommenttia:

  1. Kauniin prinsessamaiset sukat! Ja Lasten kekseliäisyydelle ei voi sanoo kun wau. Olet kasvattanut idearikkaita ja kekseliäitä lapsia =)

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus, sulla on niin sana hallussa ja näitä lukee aina suupielet nykien! Kauniit sukat myös (en klikannut). :-D

    VastaaPoista
  3. Tosi tosi kauniit sukat ja voi noita lapsia. :) Olen eka kertaa sun blogissa ja liityin lukijaksikin. Ois niin kiva jos haluaisit tulla vasta vierailulle Aurinkokujallekkin.

    VastaaPoista
  4. Fiksuus on toisarvoista, jos on riittävän kekseliäs! Sukat on ihanat. Mäkin haluun sellaset!

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit :)