neliöitä

Minusta tulee kesällä täti. Ensimmäistä kertaa. Olen erittäin onnellinen asiasta. Ja onnellinen olin silloinkin, kun tuleva äiti pyysi minua tekemään heidän taaperokeinutuoliinsa pehmusteen. Sain värikartan ja tarkat mitat. Sain vapaat kädet tehdä mitä haluan. Olin niin innoissani.

Vähänpä tiesin taas.

Prosessi alkoi kivasti - oikeat värit löytyivät suhteellisen helposti jo tutuksi tulleesta Novita Miamin värikartasta. Pää oli täynnä ideoita sekä neulonnan että virkkauksen mallista.

Sitten alkoi laiskotuttaa.

Tämän peiton kanssa on menty aina sieltä, missä aita on matalin.

Oli tarkoitus tehdä monivärisiä isoäidin neliöitä, mutta tajutessani, kuinka paljon pääteltävää tulisi, hylkäsin idean.

Kiinnityksen piti olla napeilla, mutta oli huomattavasti helpompaa ketjuvirkata vain muutama naru.

Yhdistämisen piti tapahtua käsin ommellen kanssa, mutta aika pian muistin, että en tule toimeen neulan kanssa.

Tuntuu kyllä tyhmältä marista päättelyistä sun muista, kun peitto on ihan minikokoinen. SILTI.

Ihan kai hieno siitä silti tuli. Ainakin siskolle kelpasi. Minua itseäni jäi häiritsemään neliöiden epätasaisuus - laskin nimittäin aina tarkasti silmukkamäärät ja kaikki palat ovat takuulla samankokoisia, mutta silti, pingotuksenkin jälkeen, osa neliöistä on isompia.

Ja sitten yhdistäminen tosiaan. Tein sen lopulta piilosilmukoilla, vaikka tiesin, että lopputulos ei ole yhtään niin hyvä kuin käsinneulomisessa. Mutta kyllä ne saumatkin lopulta asettuivat.

Ja nuo värit - en vaan voi olla tykkäämättä.

Yllä olevassa kuvassa on siis demonstraatio kiinnityksestä (sisko siis halusi, että peitto myös pysyy paikallaan). Koska meillä ei ole taaperokeinutuolia, solmin sen keittiön tuoliin kiinni, mutta kyllähän sen idean älyää tuostakin. Ei tuo kiinnitys nyt ehkä niin nätti ole kuin päässäni pyörinyt nappikiinnitys, mutta ajoi asiansa. Kävimme nimittäin viemässä peiton tänään ja asettelimme sen paikoilleen. Kuopus toimi koekaniinina, ja kyllä se paikoillaan pysyi, siis tuolta yläosasta. Siitä alaspäin peitto oli ties minkälaisella mutkalla ja solmulla ja tuli milloin mistäkin aukosta ulos.

Tosin kuopus ei ole sellaista tyyppiä, joka istuisi keinutuolissa. On paljon mukavampaa seistä, hyppiä, pyöriä ja hyöriä.

Lisäsin kuitenkin varuiksi muutaman narun lisää, jotta peitto pysyy varmasti paikoillaan.

Loppukevennyksenä vielä: esikoinen ei lienee aivan ole vielä käsittänyt, että siskoni saa vauvan. Olen peittoa virkatessani selittänyt pojalle samalla, että tämä peitto menee tädin vauvalle, siis sille, joka on vielä mahassa, mutta syntyy kesällä. Tänään, kun sain peiton valmiiksi ja kutsuin pojan sitä katsomaan, herra totesi: "Nyt täti voi laittaa peiton mahaan, tulee tätille iso maha! Kesällä peitto tulee takaisin!"

malli: oma

lanka: Novita Miami

koukku: 3,5mm

ravelryprojekti: baby squares