lapset ja langat

...eli lista asioista, jotka minun tulee ottaa huomioon neuloessani.

- Ajankäyttö

 Lapset päiväunilla- ja lapset leikkivät kiltisti ja sovussa keskenään - hetket kuuluvat kategoriaan hyvä aika neuloa. Noita hetkiä on tosin päivän aikana korkeintaan muutama, sillä esikoinen ei nuku enää päiväunia ja lasten lempileikkejä tuntuvat olevan "töks-töks" (eli toisten tökkiminen) sekä "hiuksi-pois" (eli hiuksista repiminen). Joka tapauksessa, olen oppinut käyttämään kaiken ylimääräisen hiljaisen ajan hyödykseni ja neulon nykyään mm. aamupuuron keittelemisen lomassa. Nyrkkisääntö on se, että jos haluat istua sohvalle rauhassa neulomaan, ei varmasti onnistu. Jos neulot seisaallaan vähän piilossa, voi onnistuakin.

- Lapsille neulominen

 Lapsille neulominen on ihan parasta. Villatakin valmistumisessa ei menee montaa viikkoa, toisin kuin jos neuloisin itselleni (ja katkerana sivuhuomautuksena voisin mainita, että 80-senttisen neuletakin purkaminen ei tunnu läheskään niin kamalalta kuin koon 36 purkaminen atomeiksi...). Villasukkapari valmistuu parhaimmillaan illassa. Lapsille neuloessa voi käyttää mitä väriä tahansa, koska lapsi ei intä taapero ei intä vastaan. Lapselle Vauvalle voi myös neuloa hatun, jossa on törkeän kokoinen tupsu, eikä se sano, että se ei suostu pitämään sitä.

Tässä kohdassa on vain se valitettava tosiseikka, että vauvat kasvaa. Esikoinen käyttää jo koon 104cm vaatteita, ja kuopuskin kasvaa vauhdilla. Aloin jo pohtimaan, että itsekkös tässä pitää alkaa vielä sikiämään lisää, jotta saisi neuloa minivaatteita, mutta onneksi sisko ottikin homman hoitaakseen.

- Lankojen säilytys

 Jos jollekin on jäänyt epäselväksi, olen hieman hajamielinen. En myöskään ole kovin järjestelmällinen, ainakaan siivouksen suhteen. Niinpä meillä on lankaa aina vähän vaikka missä - keittiön pöydällä, mikron päällä, tietokonepöydällä, makuuhuoneessa... mutta sen lisäksi, että minä itse levittelen lankoja ympäriinsä, lapset tekevät myös osansa. Olohuoneen pöydän päällä on keskeneräisten kori, ja samaisen pöydän alla on iso kori, jossa on lankoja. Ja tottakai ne kiinnostavat lapsia. Kuopuksella alkaa oikein silmät kiilumaan, kun hän näkee lankakeriä. Varmaan siksi, että hän tietää jossain syvällä sisimmässään, että niihin ei saisi koskea. Mutta kun ne ovat niin kivoja! Niitä on kiva maistella, tunnustella ja katsella, ja kaikista kivointa on heitellä niitä niin, että kerät alkavat purkautua. Ja esikoinen haluaa kovasti liittää langat leikkeihinsä - olen aika monesti löytänyt lankakerän, johon on sidottu kiinni legoukko, ja vielä useammin lankaa on näkynyt rekkojen lastina sekä hinausköytenä.

Siivoaminen ei kyllä ikinä ole tylsää. Ai hei, mullon tällastaki lankaa, en muistanutkaan.

- Oheistarvikkeiden säilytys

 Mittanauha. Katoamistilastojen ykkönen. Esikoinen leikkii sillä kuopuksen kanssa neuvolaa, eli mittaa yrittää mitata kuopuksen päänympärystä. Toisaalta mittanauha on sellainen esine, joka on joka tapauksessa hukassa, oli siihen lapset koskeneet tai ei, että sinällään ei ole niin väliksi.

Silmukkamerkit. Jos erehdyt jättämään niitä esille, ne katoavat saman tien. Ovat niin kauniita kuulemma. Sopivat nätisti koristamaan leikkiautejen peräkoukkuja.

Tulostetut ohjepaperit. Katoavat mystisesti, ja sitten yhtäkkiä ne vain ilmestyvät jostain väritettyinä versioina. "Kato äiti, piilsin tähän sinun tälkiään juttuun puuhapeten ja isin pösön. Ja pökäleen."

Pingotusalusta. Minulla on sellainen patjantapainen pieni alusta. Lasten mielestä se ei ole pingotusalusta, vaan jonkinlainen törmäyksen pehmentämiseen tarkoitettu suoja.

Ja viimeisenä tärkein kohta: älä ikinä, ikinä, ikinä jätä saksia, lankavyyhtiä ja lasta samaan huoneeseen ilman valvontaa.

Siinä on mun merisock kerimisen jälkeen.

Mutta. Näistä vahingoista voin silti syyttää vain itseäni. Itsepä olen niin huoleton ja hajamielinen, että jätän kaiken lasten ulottuville. Kyllähän ne lapsia kiinnostaa - onhan ne sentään mun lapsia!

Kuinka kiinnostuneita langasta ovat muiden lapsellisten neulojien jälkeläiset?