perjantai 24. helmikuuta 2012

e niin kuin...

 Aiemmin en pitänyt keltaisesta. Se oli ärsyttävän tekopirteä väri, joka ahdistavalla tavalla symboloi reippautta ja raikkautta. Keltaiseen pukeutujat lähinnä ärsyttivät, koska hei, kuka nyt keltaisesta voi tykätä. Mutta hiljalleen, melkein huomaamattomasti, keltainen hiipi mieleeni ja alkoi näyttäytymään eräänlaisena voimavärinä. Nykyään keltaisesta tulee mieleeni elämänilo sekä positiivisuus, ja itse asiassa keltaista on ruvennut putkahtelemaan vaatekomeroonikin ihan kiitettävästi; ensialkuun sehän mätsää kivasti vastavärinsä violetin kanssa -ajatuksena, ja lopulta OOOOH KELTAISTA IHANAA PAKKO SAADA! -manialla.




Nyt vihdoin ja viimein sain myös neulottua jotain keltaista. Ja se keltaisen neulominen on ihan parasta väriterapiaa - seuraavaksi haluaisin neuloa Huldan takin keltaisena. Se olisi jotain niin täydellistä että melkein itkettää (siis itkettää sekä ajatus keltaisesta takista että hirveästä määrästä sileää neuletta). Tälle keväälle tuskin enää ehtii, mutta syksyksi (aina saa haaveilla, kirj. huom.).




Mutta tämä ei kuitenkaan ole takki, vaan huivi (kuten fiksuimmat ehkä jo huomasivat). Se on aakkoshaasteen E-projekti, Echo Flower Shawl, ja nimeän sen juuri nyt uudeksi suosikikseni, vaikkakin se on neulottu vähän miten sattuu. Tulostin ohjeen, mutta hukkasin suurimman osan sivuista saman tien, ja siihen ainoalle jäljelle olevalle sivulle esikoinen piirsi lankakerien kuvia. Koska läppärin avaaminen on toisinaan ihan mahdottoman iso homma, neuloin sitten vähän niin ja näin, enkä tajunnut esimerkiksi sitä, että kaikki kolme border chartia kuuluu neuloa saman kierroksen aikana. Huivin keskiosa ei näin ollen ole ihan sellainen kuin kuuluisi, mutta eipä se mitään, kuka sen muka huomaisi?




Joskus aiemminkin olen varmaan maininnut, että vihaan nyppyjen tekemistä, eikä mielipiteeni ole sen suhteen muuttunut. Mutta nyt ensimmäistä kertaa olen sitä mieltä, että nypyt olivat kaiken vaivan arvoisia. En myöskään vieläkään osaa pingottaa kunnolla, enkä oikeastaan edes jaksa - tämäkin huivi on pingotettu periaatteella no täs on nyt puoli tuntia ennen Hyviä ja huonoja uutisia, ihan hyvin ehtii, joten jos näyttää onnettomalta, se on sitä.

Mutta ei se mitään. Tämän kauniimmaksi ei keväthuivi muutu.



malli: Echo Flowers Shawl by Jenny Johnson Johnen
lanka: Pirkanmaan kotityö Ohut Pirkkalanka (109), tasan 1 vyyhti
puikot: 3,5 mm

fiilis: no mitäpä luulette? Sana, jota haen, alkaa i-kirjaimella ja loppuu a-kirjaimeen. Siinä välissä on h, a ja n.

14 kommenttia:

  1. Todellakin, keltainen hiipii vaivihkaa mieleen ja valtaa sen, miullekin on käynyt juuri niin. Haavailen monistakin keltaisista neuletakeista :D Huldan takki on ihana, mie en vaan edelleenkään jotenkin käsitä, miten sellaisia takkeja käytetään, missä on eessä ne isot liehukkeet...ehkä minä opin. :) Joka tapauksessa olet neulonut ihanan keväthuivin...ja se on vieläpä keltainen :)

    VastaaPoista
  2. Hillanen, niitä lipareita täytyy nimenomaan opetella käyttämään. :D Minäkin olin syksyllä vielä jyrkästi niitä vastaan, mutta kun osti yhden liparetakin, niin tajusi, miksi ihmiset niitä käyttää. Ne on ihania!

    VastaaPoista
  3. Keltainen on yksi maailman parhaista väreistä. Sitä kuvaa parhaiten sana, empowerment - voimaantuminen. Maailman inhottavin käsite, mutta keltainen on just sitä. Ja tuo sun keltainen kaikukukka vasta voimaannuttaakin - tervetuloa kevät!

    VastaaPoista
  4. Ihana huivi! Paremman näköinen minusta kun mitä ohjeen alkuperäinen!

    VastaaPoista
  5. Keltainen <3 <3 <3 Todellakin ihana huivi!

    VastaaPoista
  6. Tähän aikaan vuodesta keltainen on ihan ykkösväri :D Upea huivi, ihanan keväinen...

    VastaaPoista
  7. Kaunis keltainen huivi, lupaa kevättä... Ja kuva on kyllä pelottavan osuva...

    VastaaPoista
  8. On se IHANA! Ja ihanan keväinen sävy tuo hailakan keltainen :)
    Itsellekin on käynyt vastaavalla tavalla, joku väri ensin inhottaa ja jossain vaiheessa siitä oppii tykkäämään hullun lailla.. Mutta mitä sitte. Mieli muuttuu.

    VastaaPoista
  9. Kaunis kaikukukka! Tuollaisesta pehmeän keltaisesta onkin hyvä liukua sitten pitämään tummasta keltaisestakin. ;-D

    VastaaPoista
  10. Minun tajuntaani ei nyt kyllä oikein mitenkään mahdu se, että joku osaa tehdä näin kauniin ja herkän huivin. Ei mulla muuta :)

    VastaaPoista
  11. aivan ihana huivi!
    Keltainen on just sellainen joko-tai väri. Mä oon aina tykänny keltaisesta, edellisessä elämässä mulla oli jopa keltainen kulmasohva! Nyt ei ookaan kaapissa mitään keltaista, vanhat vaatteet on jääny ensin pieniksi, ja sit taas liian isoiksi.. Mutta sukkalandaa ostin keltaista, se on tosin vielä neulomatta!
    Ehdottomasti vaan jatkat voimavärin hamstraamista!

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit :)