kakskytviis

 Neljännesvuosisata elämää takana. Viimeisin vuosi oli raskas mutta ah-niin-opettavainen, joten kai tässä voi hiljalleen alkaa kutsua itseään aikuiseksi. Tai ainakin minusta tuntui hyvin aikuiselta, kun yöllä kotiin ryömiessäni ajattelin ainoastaan sitä, että minun on pakko muistaa hakea pyykit sisälle, koska ihan kohta sataa vettä. Aikuiselta tuntui myös herätä siihen, kun tuttava soittaa ja kutsuu Tuppereille (w-t-f?). Erityisen vanhalta tuntui siinä vaiheessa, kun piti laastaroida jalkoja (kuka idiootti laittaa liian pienet kengät!?) ja vaatteet haisivat hyttyssavulle ja makkaralle (mielestäni en edes syönyt makkaraa?).

Mutta no joo. Kaksvitosena krapulaki on lempeämpi. Tai sitten en ole vielä(kään) selvinnyt. Mutta ihanaa on joka tapauksessa, rakkaat lukijat, elämä on ihanampaa kuin koskaan.

-

Koska tämä on käsityöblogi (vai onko?), niin pakollinen neulekuva:

Epämääräiseen kasaan neulotaan jo hihoja.

 Olin muuten eilen kaupungissa KIPpailemassa ennen pakollisia vanhenemisrituaaleja. Siitä enemmän juttua ja kuvia löytyy ainakin Lumoavan langan ja Raikun blogeissa (bongatkaa mun juurikasvu!). Kivaa oli, ja ilma oli mahtava! Dahliaa en viitsinyt suuren koon vuoksi raahata mukanani, joten minä neuloin sukkia.