no nyt se askartelee

Repäisin ja lävistytin korvani tässä keväällä. Nyt puhutaan siis ihan peruskorvalävistyksistä, aiemminhan olen ollut ihan täysin lävistämätön (mun aivot huutaa nyt lujalla volyymilla että liikaa informaatiota! Liikaa informaatiota!). Ihan hetken mielijohteesta en korviani vienyt piikitettäväksi, vaan asiaa oli pohdittu lujasti jo vuoden päivät (mä en hirveesti hötkyile, tatuointiakin olen pohtinut jo kuutisen vuotta). Ripiltä päässyt siskoni sitten vihjaisi, että hänelle kelpaisi lävistykset lahjaksi, joten kävelimme sitten eräänä räntäsateisena päivänä paikalliseen koruliikkeeseen kidutettavaksi. 

Tiina Turhamainen on sitten tässä kolme kuukauden sisää ehtinyt ostaa enemmän korvakoruja kuin käsillä ja varpailla voi laskea. Muutamat vähän arvokkaammat ja iso läjä halpiksia, niihin kun näyttää tulevan himo. Korvakorut asusteena ovat minulle aivan uusi ulottuvuus, ne ovat sellaiset tyylin viimeistelijät, ja kai siksi minun täytyy saada niitä ties minkälaisina ja kaikissa väreissä.

Mutta nuo pirulaiset ovat niin perhanan pieniä, että ne haluavat mennä hukkaan. Pinterestiä selatessa vastaan on tullut paljon ihania korvisten säilytystelineitä (mm. tämä, tämä ja tämä), niin pitihän minunkin tehdä oma.

Jos jotakuta kiinnostaa, miten tämä on tehty, niin minäpä kerron. 

1. Ideoi. Yksinkertaisimmillasi tarvitset vain valokuvakehykset, palan jotakin kangasta (pitsiä!) ja pikaliimaa.

2. Koska olet niin p*rkeleen crafty, omistat noista vain tuota kangasta. Itse asiassa sekin on jokin epämääräinen kasa jotain, mikä ehkä on ollut joskus verhot. Ehkä. 

3. Mene ostamaan kehykset ja pikaliimaa. Äläkä mene minne tahansa kauppaan, mene huonolla polkupyörällä kuuden kilometrin päähän siihen hemmetin isoon kauppaan. Seiso ja tuijottele pikaliimoja noin varttitunti, hae toiselta puolelta kauppaa myyjä (tämähän siis edellyttää noin 900 metrin kävelymatkaa) ja kysy siltä, mitä eroa on yhden euron ja kuuden euron pikaliimalla. Analysoi ja pohdi myyjän kanssa pikaliiman merkitystä tässä maailmassa noin puoli tuntia ja nappaa sitten se kahden euron tuubi siitä. Sen jälkeen hae ne kehykset, mutta muista miettiä puoli tuntia oikeaa kokoa (ota se väärä) ja väriä (ota se väärä).

4. Mene kassalle. Jonota 20 minuuttia ihan vain sen takia, että kassaneiti voi ilmoittaa sinulle, että tällä kassalla ei electron käy. Mene siihen viereiseen jonoon ja jonota jälleen 20 min. Maksa ostokset.

5. Polje kotiin sillä romupyörällä. Kannattaa mennä oikopolkua, joka oikeastaan osoittautuukin matkaa pidentäväksi.

6. Kotona pengo kassi läpi ja totea, että se s*tanan pikaliima jäi sinne sitten ilmeisesti sinne kassalle. Mieti kaksi sekuntia, käykö erikeepperi, ja päädy siihen, että kyllä se käy, koska se tuoksuu niin hyvälle.

7. Ota kehyksistä pahvitausta ja lasi pois, levitä liimaa taakse. Länttää suurin piirtein oikean kokoinen pitsikangaspala liiman päälle ja muista sotkea mahdollisimman paljon. Et ole oikea askartelija, mikäli sormenpäissä ei ole puolen desin verran liimaa.

8. Anna kuivua kiinni pöytään.

9. Revi irti pöydästä ja tadaa! valmis! Asettele korut kauniisti, totea että nää kaikki ei ikinä mahu tähän joten valitse vaan ne näteimmät. 

10. Huokaile ihastuneena.

Ooh. Ihana. Ooh, tykkään niin kovasti.

 Katotaas, kauanko tää pysyy kasassa.