perjantai 17. elokuuta 2012

junassa


 
Hei vaan. Olen kotiutunut ja hiljalleen jo palautunut kesälomareissultani. Onneksi, sillä tarvitsen kaikki voimani esikoisen nelivuotissynttäreitä varten – ”tänä vuonna en stressaa yhtään lasten synttäreistä” –mantrani vaihtui yllättäen mantelimassasta muovailtuihin angry birds-hahmoihin. Sanoin ystävällenikin, että en oikeastaan enää tiedä, olenko ihan maailman paras äiti vai onko ihan sairasta muovailla possuja keskellä yötä. Mutta mitäpä sitä ei nelivuotiaan onnen eteen tekisi. Taidan ottaa kuvan kakusta ja käyttää sitä hyväkseni sitten, kun lapsi kasvaa isommaksi. Murrosiässä pystyn eväämään lapsen uhmat muistuttamalla, kuinka paljon vaivaa näin herran nelivuotissynttärikakun eteen.  Ja sitten, kun olen jo vanha, pakotan lapseni käymään katsomassa minua päivittäin vetoamalla siihen, että minä sentään valvoin puoli yötä muotoilemalla vihaista lintua hänen vuokseen.

No okei, ei vaiskaan. Oikeasti vetoan kakkuun ja synnytykseen.



 
Ja näin nätisti eksyin sivuraiteille heti ensimmäisessä kappaleessa. Oikeasti minun piti kertoa teille siitä, kuinka olin junassa, ensimmäistä kertaa 20 vuoteen. Minä olen luullut, että suomalaiset ovat aina hiljaista kansaa, jotka eivät harrasta minkään sortin small talkia kuin pakon edessä, mutta ehhehheehei. Menkääpäs junien tupakointihuoneeseen (tai älkää menkö, jos ette polta)! Mikä mahtava paikka päivitellä kaikkea mahdollista! Minä opin näissä tuhkakupeilta haisevissa huoneissa paljon. Näin, että suloisimmillakin mummoilla voi olla taskumatti povarissa (”Ottaako tyttö maistiaisen? Ai et ota? Mikset ota? Ota nyt!”) ja että Pohjanmaalla on noin miljoona Halpa-Hallia (Tuurin kyläkauppa my ass). Opin myös muutaman sanan venäjää (suomalaiselta) sekä miljoona blondivitsiä (ahhahhahhah onko mulla vaalee tukka onko). Hyvin selväksi kävi myös sekin, että jos oikein innostuu juomaan ravintovaunussa (tai siitä taskumatista), päätyy aina lopulta tupakkahuoneen lattialle makaamaan ja huutelemaan epätoivoisena, josko joku viitsisi tulla sytyttämään savukkeesi (ja vaikka ajatus minusta makaamassa lattialla  onkin huvittava, niin täsmennetään nyt sen verran, että minä olin ihan limulinjalla). Kuulin kysymyksen ”minne tyttö on matkalla” noin 76 kertaa ja opin, että ”kotiin” ei ole oikea vastaus siihen.



 
Toisaalta osataan sitä tupakointihuoneen ulkopuolellakin. Kun hyppäsin junaan Hämeenlinnasta, ehdin juuri parahiksi kuuntelemaan ”hyttikaverieni” keskustelua keskiaikaisista kidutusmuodoista ja minulle suositeltiin oikein lämpimästi vierailua kidutusmuseoon. Kiitin kohteliaasti vinkistä ja poistuin takavasemmalle (eli sinne tuhkakupilta haisevaan tupakointihuoneeseen).




Kotimatkalla kävi tuuri – vierustoverillani oli harteillaan Revontuli ja puikoilla Hederat. Ja kuten moni on aiemminkin todennut, ei sillä ole väliä, onko ikäeroa 3 vai 30 vuotta, sillä puikot kolahtelevat samaan tahtiin.

Minun puikoillani oli Kernel-huivi.



malli: Kernel by Bonnie Sennot
lanka: BC Garn Semilla Extra Fino (50 g)
puikot: 3 mm
ravelryssa: Kernel

fiilis: Langan väri on ihan parhautta (eikä langassa muutenkaan ole moittimista), malli oli sopivan vaikea ja sopivan helppo. Tykkään! Ainoa asia, mitä jäin miettimään, oli huivin pituus, jäiköhän se ehkä aavistuksen verran liian lyhyeksi?


ps. arvotaan viikonloppuna!

5 kommenttia:

  1. Kaunis huivi, väri on kyllä aivan ihana. Ennenhän sitä on sanottu, että linja-autossa ompi tunnelmaa, mutta nykyään se taitaa olla junassa...

    VastaaPoista
  2. Blogisi on ihana! Rakastan tätä sun tapaa kirjoittaa! :)

    VastaaPoista
  3. Iki-ihana huivi ja mahtavat junatarinoinnit. Ihan muistui mieleen juttu yli kymmenen vuoden takaa, kun ihmiset junassa istui vielä hiljaa. Siis, kaikki paitsi yksi nainen, joka suolsi elämäntarinaansa kelle tahansa kuka jaksoi tai ei jaksanut kuunnella. Ensimmäinen vieruskaveri kun jäi junan kyydistä, tarina jatkui seuraavalle ilman mitään paussia tai alustusta. :D

    VastaaPoista
  4. Eka kertaa visiitillä, enkä taatusti ensimmäistä ja viimeistä kertaa samalla. Kirjoitat elävästi ja hauskasti, joten onhan näitä juttujasi pakko tulla lukemaan uudestaan.
    Tosi kauniin huivinkin olet tehnyt. Itse olen myös haaveissani tehnyt jotain tuon tapaista, mutta vielä en ole aikaiseksi saanut. Joskus vielä minäkin:)

    VastaaPoista
  5. Junassa on tunnelmaa! Kaunis huivi, kohtahan sen saa jo kietaista kaulaan... Kernel onkin ollut jonossa jo pari vuotta :D

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit :)