lauantai 1. joulukuuta 2012

1.12.


Miten vaikeaa voi olla huivin kuvaaminen?

Siis eihän tää mahu kuvaan kokonaan levitettynä. Ei. Ei mitenkään päin. Ei perse. (Ja tässä välissä esikoinen kiljuu, että ei saa sanoa p-sanoja!) No voi hemuli. Siis ei. Ruttaan ton toisen siiven. Vois olla silleen taiteellinen näkemys katos. Vois olla joo. Voi pas...tilli.

tsr1

Niinku ei oikeasti muuta hommaa olis kuin tapella huivin kanssa. Asetu! Jumalauta! Asetu! Tai ruttaan sut kokonaan. Heitän seinään, niin, sinne seinään päädyt sinäkin. Tämän kameran kanssa. Miksi mä edes yritän, voi miksi. Miksi mä bloggaan? Miksi mä yleensäkään neulon? Asetu!

tsr2

Mene ruttuun sitte. Mene kokonaan. Tän jälkeen en enää puhu sulle. Tyhmä huivi. Tyhmä blogi. Tyhmä ravelry. 

tsr3

lanka: Cascade Yarns 220 Heathers (200g)
puikot: voi jos muistais. Ehkä vitoset?
ravelryssa: Textured Shawl

fiilis: No on ihana. On on.

Minulla on ihana...hko villakangastakkia (tunnetaan pussittavan helmansa ansiosta myös nimellä "no taasko se on paksuna"-takkina). Siinä vaan on se perustavanlaatuinen vika, että kaula jää todella paljaaksi. Piti saada siis paaaksu huivi tuulelta suojaamaan. Lankaa löytyi varastosta ja ohjekin löytyi melkein heti. Neulominen oli  suhteellisen nopeaa ja valmista tuli muistaakseni suhteellisen nopeasti. Sitten tämä jäi pingotukseen noin kolmeksi viikoksi, koska käytössä oli eri takki, johon tämä huivi ei sopinut.

Kuten kuvista saattaa ehkä päätellä, en minä tätä suoraan pingotuksesta kuvattavaksi repäissyt, vaan tämä on ollut käytössä jo parisen viikkoa. Toimii. On lämmin, tosin nyt alkaa tuntumaan siltä, että tuon alle voisi vielä jonkun kaulurin taiteilla niitä hirveimpiä pakkaspäiviä varten. Ja tuo violettihan on lähempänä täydellisyyttä kuin minä itse. 

-

On joulukuun ensimmäinen päivä. Tämä päivä on ehkä joulukuun toiseksi paras päivä heti aaton jälkeen, ihan joulukalentereiden takia. Tai... no en minä oikeastaan tiedä, mitä parasta siinä on, kun lyöt 2- ja 4-vuotiaalle suklaakalenterit käteen ja kerrot, että vaikka siinä onkin 24 luukkua, niin tänään saat syödä vain yhden. Se ilo on ehkä hieman kyseenalaista siinä vaiheessa, kun kaksivuotias käyttää kaiken energiansa megalomaaniseen raivokohtaukseen. Mutta joka tapauksessa - kun saa avata joulukalenterin, oli se sitten kahden euron pahvisuklaakalenteri, tv-ohjelma tai vaikka netistä löytyvä blogikalenteri, tulee ihan konkreettinen tunne siitä, että joulu tulee, ja että se tulee pian. Ja se tunne, se on ihana.

Tänä vuonna minulla on aktiivisen seurannan alla kaksi joulukalenteria. Ylen joulukalenteri on perinne, ei joulua tule ilman telkkarikalenteria. Tänä vuonna siellä pyörii Tonttu Toljanteri, eikä mikä tahansa Toljanteri, vaan se alkuperäinen, kaikkien aikojen ensimmäinen ja paras Toljanteri-joulukalenteri. Suosittelen ihan kaikille, sitä sympaattista tonttua ei voi kuin rakastaa.

Ja se toinen joulukalenteri. Jos joku ei ole huomannut, niin Raiku on kasannut blogijoulukalenterin, johon sisältyy ainakin mysteerisukkaa ja arvontoja. Kuulostaa mahtavalta, eikö vain? No hyvä. Voitte kiittää minua, sillä olenhan tämän idean äitipuoli. Tosin vahingossa, mutta se ei enää tässä vaiheessa ole olennaista, kun koko kalenteri on minulle omistettu. Ah. Tuntuupa hienolta saada jotain aikaiseksi. Mutta menkäähän tutustumaan, ensimmäinen luukku on jo auki. Eikä siellä mainita minusta mitään, että ei tarvitse pelätä. 




1 kommentti:

Kiitos kun kommentoit :)