pääsiäisvalitus

Pääsiäinen lähestyy. Taas. Minulla on hatara muistikuva siitä, että vastahan se oli. (Ja tässä muistikuvassa syön rahkapullaa, mikäli jotakuta kiinnostaa.) Mutta ei, me emme juhli pääsiäistä millään tavalla. En siis ole puhaltanut kananmunia tai piilotellut tipuja keksipurkkeihin, tänä vuonna jätän sen homman päiväkodin parempihermoisille ja lempeille naisille. Me emme koristelleet pajunoksia emmekä me todellakaan käyneet virpomassa. En kylvänyt edes rairuohoa enää sen jälkeen, kun työharjoittelussa kylvin sitä noin hehtaarin. 

Ainoa asia, mikä muistuttaa pääsiäisestä, on yksi säälittävän näköinen pääsiäisvitsa, jonka saimme eilen tänne eksyneiltä virpojilta. Poikajoukolta, jolle en kehdannut sanoa "ei", ja jolle sitten syyllisyydentuskissani syydin kaikki kolikkoni. En osannut varautua, sillä meillä ei ole koskaan ennen käynyt pieniä noitia. Paitsi silloin, kun asuimme toisella kylällä, ja naapurintyttö kävi oven takana. Hän tosin ilmoitti jo edellisenä päivänä tulevansa, joten osasin odottaa. Minä olin luullut, että virpominen alkaa olla jo kuolevaa perinnettä, vaan hyvinhän tuolla näkyy tienaavan. Sain nimittäin pudottaa monen päivän kouluruokailua vastaavan summan rasiaan, joka oli ääriään myöten täynnä. Herkkujakin oli kuulemma tullut niin paljon, että osa oli pitänyt jättää autoon odottamaan. Vai niin. Sen jälkeen kolmevuotiaani nyki suurimman osan tämän ylihinnoitellun vitsan koristeista irti, jonka jälkeen minä iskin sen maljakkoon valkosipuli-salsapurkkiin, josta en viitsinyt nykiä edes lappuja irti. Hyvää pääsiäistä (lisää tähän suosikkikirosanasi).

Mutta me olemmekin käyneet putkimassa korvia ja sairastelleet, ja me olemme väsyneitä ja kiukkuisia, joten tämä kaikki suotakoon meille. Emmekä me edes ole täällä pääsiäisenä. Lapset lähtevät isälleen kiirastorstaina ja viettävät siellä ruhtinaallisen pitkän loman, jonka takia "voi mää en jaksa" -perusvalitukseni on evätty perusteettomana. Yli viikon "loma", hei nyt on pakko jaksaa ainakin syksyyn asti. Minä itse suuntaan pääsiäiseksi Keski-Suomeen ystäväni luo. Suunniteltiinkin jo hieman pääsiäisen ohjelmaa, siihen kuului muun muassa syömistä ja sitten vähän lisää syömistä, mikä onkin ehkä ihan maailman paras tapa viettää lomaa.

Neulejumitus on vaivannut viime aikoina pahemmin kuin aikoihin. Toisina päivinä on neulottu ja purettu, toisina päivinä on vain tuijoteltu lankoja ja keskeneräisiä töitä ja huokailtu. Nyt, hitaasti, mutta varmasti, yksinkertaisilla töillä ja väriterapialla, jumi alkaa aukeamaan. Pienillä projekteilla mennään, nämä sukat ovat juurikin tälle pajunkissoja syövälle kolmevuotiaalle terroristinalulle. Lanka taitaa olla se ihan ensimmäinen itse koolaamani (siis onko tuo sana?) lanka (Nalle?). Puikot 2,5 mm.

(On on. Huono päivä. Huomenna on parempi.)