keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

hei se neuloo sittenkin!


I´m back. Olisipa hienoa kirjoittaa tähän että tulen takaisin suurempana ja taitavampana kuin koskaan, mutta kuten kuvat todistavat, olen yhä sekopää. Ehkä jopa enemmän kuin aikaisemmin.

Olen pitänyt useamman kuukauden mittaista neulomistaukoa. Ei vaan ole huvittanut neuloa, joten ole siinä sitten. Sitten taas toisaalta kun olisi huvittanut, niin on aina ollut niin sanotusti pari (miljoonaa) muuttujaa, miksei onnistunut. Esimerkiksi jos olen juuri lakannut kynteni, niin ei voi neuloa. Tai jos on nälkä, pitää syödä eikä neuloa. Jos tekee mieli roikkua koneella, ei silloin voi neuloa, koska silloin kun pitää käydä käsittämättömiä keskusteluja Facebookissa. Ja nyt tässä mä tajusin ihan oikeasti, miksen ole neulonut - en ole katsonut telkkaria. Eli neulomistaukoni on ihan suoraan onnettoman tv-tarjonnan syytä. Huh. Ehdin jo luulla vaikka mitä.

Te varmasti mietitte siellä henkeänne pidätellen jonkinlaista infoa siitä, että mitä minä sitten olen tehnyt. Koska en halua olla vastuussa kenenkään tukehtumiskuolemasta, kerron, että olen lakannut kynsiä ja juossut. Että jos joku luuli, että mulla joku elämä on, niin iso fail! Kynsienlakkaus kuulostaa ehkä varmaan aika koomiselta, mutta minä olen 25 vuotta elämästäni pureskellut kynsiäni. Vuodenvaihteessa kaikki muut tekivät hillittömiä elämäntapamuutoslupauksia tyyliin "laihdun 85 kiloa" ja "syön joka päivä viisi kiloa kasviksia", ja koska minäkin halusin olla elämäntapamuuttuja, niin minä lopetin kynsien pureskelun. Kyllä. Se oli paras idea, jonka sillä hetkellä keksin. Sanoinhan, että en ole aina sieltä fiksuimmasta päästä. Joka tapauksessa - mitä iloa on pitkistä kynsistä, jos niitä ei lakkaa? Niinpä minä aloin lakkaamaan, ja sitten seuraavaksi löysinkin itseni kynsilakkojen ihmeellisestä maailmasta. Ja se maailma, se on kuulkaa tajuttoman hieno glitteroksennuksineen ja vesimarmorointeineen. Olen siellä yhä, enkä ole tulossa pois ihan lähiaikoina.

Sitten muutaman surkean sattumuksen kautta tulin siihen tulokseen, että kuntoni on paska ja kuolen pian. No, en kuollut, mutta kunto oli paska yhä. Asialle piti tehdä jotain, joten aloitin juoksukoulun, jota noudatin ehkä viikon. Sen jälkeen aloin sooloilemaan, mutta edistyin silti (mitäs nyt hajotin polveni, mutta tikulla silmään ja niin edelleen). Muutama vitonen on jo takana, ylemmäs tähdätään. Mutta siis juoksustakihan voi innostua, ihan kuten kynsienkin laittamisesta tai neulonnasta. Niinpä minulla kai vierähti aikaa siinä juoksuhuumassakin reippaanlaisesti.

Nyt nämä kaikenmaailman innostumiset ovat tasoittuneet ja tasapainossa "vanhan elämän" kanssa. Olen taas huomannut selaavani ravelrya enenevissä määrin ja olen ihan tosissani alkanut miettimään seuraavan huivini värimaailmaa. Lanka soljuu kivasti sormien välissä ja kaaviot tuottavat kummallisen suurta iloa. Toivotan itseni tervetulleeksi takaisin. Oli ikävä. Sen kunniaksi jotain, mitä harvoin näkee, eli mun naama. Ihan vaan siksi, koska webbikamera. Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaiset. 



(Ja siis näinhän tää neulominen tapahtuu. Kaksi puikkoa plus kirja on yhtä kuin sekopää ja sukanalku. Hiusteni salaisuus on kesäloma kahden raivopääkakaran kanssa.) 

10 kommenttia:

  1. No tulithan sää sielä, tervetuloa takas! Onko toi sukkaohje tuosta kirjasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Tosin ne on monkeyt, että niiden ohje löytynee myös jostain vanhasta knittystä. :)

      Poista
  2. Tiedän mitä tarkoitat ! Minä sain aikanaan kynsienpureskelun loppumaan rakennekynsillä. Tosin muutaman huoltokuukauden ja seteliläjän jälkeen ajattelin, että kalliiksi tulee.... Sitten minullakin kynsilakkavarasto kaapissa kasvoi ja hulluttelin eri väreillä ja ihastelin kauniita kynsiäni. Pikkujuttu jollekin, mutta iso juttu minulle.
    Nyt olen huomannut taas jyrsiväni, johtuu monesta stressaavasta asiasta. Pitäisikö taas hommata rakennekynnet vai ostaisiko jonkun kivan uuden kesälakan ? t. Eija ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen ignoorannut kaikki rakennekynsi-ideani ihan rahan takia, mikä sinällään tuntuu vähän hölmöltä, kun miettii sitä summaa, minkä olen ehtinyt lähtiä jo kynsilakkoihin ja -koristeisiin. Mutta ihan nätit ja näyttäväthän näistä omistakin saa, tosin tällä hetkellä elän töppöjen kanssa. Ei kestäneet kynnet provinssia. :D Osta vaan uusi kesälakka! Tai osta kaksi!

      Poista
  3. Hmm... Sullahan on ihan samanlaiset hurahtamisen aiheet tälle vuodelle kun mulla. Tosin mä otin kynsienlaiton astetta vakavammin, ja hommasin itselle geelikynsien teko vermeet. Niihin vasta saakin glitteriä kuule! Juoksukoulun alotin myös, ja olen kyllä myös soveltanut. Menin jopa niin pitkälle, että sovin keskiviikkoaamuksi työkaverin kanssa juoksutreffit ennen töitä (=lue puoli seitsemäksi työpaikalle ja siitä lenkille). Hullu mikä hullu. Mulla tosin hajosi kantapää, ei polvi. Tarkemmin sanottuna akillesjänteen kiinnikkeet otti juhannusaattona lenkillä (kyllä! juhannusaattona!) itteensä, ja sen jälkeen ei olekaan juostu sitten metrin metriä. Käveltykin on klenkkaamalla lyhimmän suoran kautta. Elän toiveekkaana että vkloppuna voisi pienen rundin käydä heittämässä (juu, ei tuu onnistumaan).

    Tuli melkein jo romaani, mutta piti vaan sanomani, että I feel you! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooooh. Sydän sulaa tähän glitterinhuuruiseen ajatukseen.

      Voi ei! Mahtaa harmittaa, tai minua ainakin suoraan sanoen vitutti suunnattomasti oma sairaslomani. Hirveen kiva olla älyttömän innoissaan jostain asiasta ja sitten joutuukin välttelemään sitä. Koitahan parannella kantapää kunnolla!

      Poista
  4. Kiva kun tulit takaisin! Itsekin kovasti yritän, mutta oisin melkein itse voinut kirjoittaa tämän postauksen. Paitsi etten juokse, enkä laita kynsiä, mutta tuon telkkarin katsomisen vähentämisen huomaa heti neulomisessakin. Hassua. Oikein kivaa kesänjatkoa ja onnea kynsistä, itse en ole vielä tuolla levelillä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Odottelen sinun paluutasi melkein yhtä innokkaasti kuin omaani, ei mitään paineita...

      Poista
  5. Tervetuloa takaisin! :-)
    Minäkin aloitin talvella juoksukoulun, noudatin sitä kaksi viikkoa orjallisesti, vaikka mielestäni oli vähän löysä. (Mä kun olen omasta mielestäni melkein Usain Bolt..) Lopputuloksena oli liukastuminen maaliskuun lopulla, pehmytkudosvamma polveen ja vasta nyt saa taas aloittaa juoksun. Eikä se nyt tietenkään enää mua kiinnosta!

    VastaaPoista
  6. Tervetuloa takaisin :) Hilpeää neulekesää!

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit :)