Luulitte varmasti, etten saanut sukkia valmiiksi aikataulussa? Ha. Luulitte väärin. Sain sukat pääteltyä hyvissä ajoin, eli noin puoli tuntia ennen kuin niiden piti olla jaloissa. Mutta kuitenkin. Yhtä hyvissä ajoin sain kuvattua. Ei mennyt kuin kolme viikkoa.
Eivät ne paljoa lämmittäneet. Hautajaisissa lienee aina kylmä, oli keli tai pukeutuminen mitä hyvänsä.
Perussukat Nallesta. Puikot oli ne sukkapuikot, jotka ensimmäisenä käteen osuivat. Oisko kaksjapuolmilliset.
Yksi päivä ja yksi yö kerrallaan. Eteenpäin joka tapauksessa. Todettakoon, että alkukangertelun jälkeen neulominen on taas "se juttu", joka lohduttaa. Itse asiassa se on lohduttanut niin paljon, että minulla on - ja tätä ette kyllä ikinä usko - Still light päättelyä ja nappia vailla valmiina. Hahaa. Eikä takerruta nyt siihen, kauanko päättelyssä ja mahdollisessa kuvaamisessa menee (realistinen arvio lienee kolme vuotta), koska minulla on myös uusi villatakki aloitettuna. Onhan se reipas. Voi että.
Aika sanaton olen, otan siis sanattomasti osaa suruusi. Tiedän hautajaiset, niissä on aina kylmä. Itse myös tiedän,että käsityö auttaa surun hoidossa, kun kädet liikkuu on helpompi ajatella vaikeitakin asioita. Siksi toivon sinulle reippautta jaksaa tehdä käsitöitä edelleenkin. Tsemppiä!
VastaaPoista<3 Pikkuhiljaa!
VastaaPoista