perjantai 13. joulukuuta 2013

12 & 13

Jouduin eilen kaksi kertaa tilanteeseen, joissa häkellyin sanattomaksi. Ensimmäisellä kerralla minulta kysyttiin tammikuun suunnitelmista, toisella kerralla minua pohdittiin miettimään seuraavaa kahta vuotta. Ryystin kahvini väärään kurkkuun jälkimmäisellä kerralla. Kaksi vuotta! Sinäkin olet hullu! Olen elänyt suurimman osan syksystä yhden päivän kerrallaan, ja nyt loppuvuoden olen viipottanut eteenpäin kiintopisteenäni joulu. En ole suonut ajatustakaan sille, että elämä tosiaan jatkuu joulun jälkeen, ja joulun jälkeisen ajan hahmottaminen on mielettömän vaikeaa. Mitä siellä on, vai onko siellä edes mitään? Onko siellä joku uusi kohokohta, johon tarrata? Vai mennäänkö eteenpäin pelkällä go with the flow -asenteella? Joka tapauksessa (oletteko muuten huomanneet, että joka tapauksessa on suosikkisanaparini?), rupesin sitten miettimään ensi vuotta ja sitä kautta uudenvuodenlupauksia. Ne lupauksethan on siitä kivoja, että niitä ei tarvitse pitää, mutta jos vahingossa sattuu jonkun kohdan toteuttamaan, niin sitten voi pröystäillä. Joten lupaukseni vuodelle 2014, olkaa hyvät:

  1. Lopetan tupakoinnin. (No enkä lopeta. Jatkan vain sen hokemista, että pitäisi lopettaa.)
  2. Aloitan säännöllisen liikunnan (uudestaan - en ole juossut sitten lokakuun alun) ja juoksen kesällä sen hemmetin kympin, jota en ihan ihan tänä vuonna saavuttanut. 
  3. Syön niin terveellisesti, että muita oksettaa. (Vaihtoehtoisesti tässä voisi lukea, että ensi vuonna syön päivässä vain yhden keksin kokonaisen keksipaketin sijaan.)
  4. Löydän uudestaan sen ärsyttävän positiivisen puoleni.
  5. Teen kaikki työt valmiiksi keskeneräisten korista. (Ahhaahhaaa, in my dreams. Tai in your dreams.)
  6. Yritän hankkia töitä. Paino sanalla yritän.
  7. Opettelen jonkin uuden, hyödyllisen taidon. Organisointikyvyn tai siivoustaidon, esimerkiksi.
  8. Aloitan opinnäytetyön tekemisen. Tai keksin edes sen aiheen. Tai jotain sinne päin.
  9. Alan kirjoittamaan säännöllisesti päiväkirjaa. Kaksi kertaa vuodessahan on säännöllistä, eikö?
  10. Viimeinen, ja ehdottomasti haastavin kohta: opetan kuopuksen ajamaan pyörällä.
Noin. Hyvältä näyttää. Nyt kun vielä selviäisi ensi vuoteen saakka. Ja ennen kaikkea selviäisin ensi vuodesta ilman, että pitää käyttää onnettomia kriisinhallintataitojani. Koska sitten olen taas siinä keltaisessa, jota on hangella.

1 kommentti:

  1. Olipas hauska lukea blogisi. Nuo uuden vuoden lupaukset... Niitä tulee itsekin tehtyä. Harvoin pidettyä :D
    Kiitos illan piristysruiskeesta! Sinulle kaikkea hyvää! Ulla

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit :)