Hirveen vaikea keksiä mitään kirjoitettavaa. On itsenäisyyspäivä, joo, mutta en ole tainnut koskaan tuntea oloani joulukuun kuudentena sen enempää isänmaalliseksi kuin muinakaan päivinä. Eikä minulla ole edes mitään itsenäisyyspäivän perinteitä, joista voisi touhottaa. Ehkä se on tämä lapsivapaakin, mikä tyhjentää päätä. Kun ei ole pakko ajatella mitään, en ajattele mitään.
Tänään heräsin jo kahdeksalta, vaikka eilen vannoin nousevani sängystä puolenpäivän tienoilla. Aamupäivällä kävin lenkillä siskoni kanssa, iltapäivällä käytiin kahdellakin eri hautausmaalla ja illalla tuijottelin itsenäisyyspäivän vastaanottoa vanhempieni luona. Siinä se. Ei syvällisiä ajatuksia, ei kummoista pohdintaa. Ainoa taito, mitä tarvitsin, oli jalkojen liikuttaminen.
Jotenkin vajaita, tai pyöreitä, nämä päivät.
Hyvää itsenäisyyspäivää, kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit :)