Kaksi kuukautta sitten:
"Joko se pipo on valmis?"
"Ääh, en mä nyt jaksa heti perrään tehä mittää siitä langasta. Kysy parin viikon päästä."
Kuusi viikkoa sitten:
"Mites se pipo...?"
"No en mä oo joutanu, on pitäny tehä sukkia."
Kuukausi sitten:
"Jokos se pipo ois?"
"Ohhoh. Oon unohtanu koko pipon!"
Kaksi viikkoa sitten:
"Ootko vieläkää alottanu sitä pipoa?"
"No en mä oikeestaan oo jaksanu perehtyä."
Viikko sitten:
"Mä tarvisin sen pipon jo ku alkaa tuleen kylmä."
"Joo joo. Teen tällä viikolla."
Eilen:
"JOKO SE PIPO ON?"
"No, öö, tuota, oikeastaan ei."
"ET SIIS AIO EES TEHDÄ SITÄ! ÄÄLIÖ!" (sanotaan karjuen, kirj. huom.)
"Hetihetihetinyt alotan!"
Ja siinä pipossa meni sitten aikaa yhden BB-talk shown verran. Että kannatti hermostuttaa sisko sen takia.
malli: oma
lanka: Novita Crystal
puikot: 7mm ja 10mm
ps. Täällä on aivan talvi!
pps. Bloggerilla taas jotain ongelmaa kuvien asettelussa, pahoittelen.
Hihhih! On mullekin meinannut käydä jotakuinkin noin joidenkin neuleiden kanssa.. ja oikeestaan kaikkein hoidettavien asioiden kanssa. Mistä tahansa asiasta voi tulla niin iso, että sitä ei ikinä ikinä ikinä jaksa aloittaa tai edes ajatella, ja kun siihen lopulta ryhtyy, sen hoitaminen kestää noin sekunnin.
VastaaPoistaMutta hieno pipo!
No sama täällä, asioiden paisuttelu on arkipäivää enkä saa edes pieniä asioita tehtyä. Saamattomuuden vakioperustelu on aina se sama tokaisu, "MUTTA KUN SE ON NIIN HIRVEÄ HOMMA", vaikka siis tosiasiassa esimerkiksi muuttoilmoituksen hoitaa yhdellä puhelinsoitolla.
VastaaPoista