Neulevuosi 2010:
- 27 sukkaparia
- 14 päähinettä
- kolme huivintapaista
- kaksi vauvanpeittoa
- kahdet lapaset
- bolero, lyhythihainen villatakki, pitsitunika ja vauvan villatakki
Kaiken kaikkiaan olen ihan tyytyväinen. Sukkaparien määrään varsinkin - tänä vuonna valmistui monet lempisukat. Opettelin myös neulomaan kirjoneuletta, josta ihan vähän voisin jo alkaa tykkäämään. Vuoden viimeinen työ oli ensimmäinen pitsihuivini, johon rakastuin, ja joita varmasti teen lisää.
Jos nyt jonkinlaisia uudenvuodenlupauksia neuleiden suhteen pitäisi esittää, niin ihan ensimmäiseksi lupaan pienentää lankavarastoani. Toivon todella, että tämä lupaus pitää. Jos ei pidä, lahjoitan osan langoistani ensimmäiselle vastaantulijalle. Novita-attack, ha!
Toisekseen voisin yrittää hieman pitkäjänteisempiä projekteja. Niitä huiveja nyt ensi alkuun, mutta itselleni myös tunikoita ja villatakkeja. Lapsillekin voisi tehdä jotain, jota nyt oikeasti tulisi jopa käytettyä (siis pipojen ja sukkien lisäksi).
Nii joo ja sitte - joululahjojen neulomisen vois aloittaa jo kesällä. Ei tarvi sitte joulukuussa kitistä kun ei ehdi tehdä muuta kuin neuloa. (Tämän lupaus ei pidä, kirj. huom.)
edit: Lupaan myös opetella kommentoimaan! ;)
edit: Lupaan myös opetella kommentoimaan! ;)
Oletpas ollut ahkera viime vuonna! 27 paria sukkia, on siis useammin kuin joka toinen viikko uudet sukat...toivottavasti ne kaikki eivät ole eriparia!!! =)
VastaaPoistaPaljon neuleita olet tehnyt!
VastaaPoistaMinulla on vähän samanlaisia tavoitteita tälle vuodelle kuin sinullakin; vuoden lopussa lahjoitan osan langoistani ja kankaistani jollekin hyväntekeväisyyskirppikselle tai esim. jonkun koulun käyttöön. Siis jos tilanne on silloin vielä yhtä mahdoton kuin nyt ;-) Vuosi on aikaa ahkeroida!
PikkuUnelmia: Hui, kuulostaa hullula määrältä kun sen noin sanoo. :O Mutta toisaalta sitten, noistakin sukista ehkä kymmenen on vauvan tai lapsen sukkia, joissa ei hirveän suuri työmäärä ole. :)
VastaaPoista-maria-: Minäkin mietin, että joskos noita lankoja, joita luultavasti en ikinä tule käyttämään, voisi viedä kouluun tai päiväkotiin askartelutarvikkeiksi. Olisipa niistä sitten hyötyä ainakin muille. :)