Kaikki elokuvia joskus katselleet tietävät sen kohtauksen, jossa tapahtuu jotain odottamatonta ja dramaattista - siis niin dramaattista, että aika hidastuu ja puhe venyy omituiseksi mössöksi. Esimerkiksi jos elokuvan pahis aikoo ampua elokuvan hyviksen tyttöystävän, tämän hyviksen tulee hypätä (hidastettuna) luodin eteen ja samalla huutaa (hidastettuna) "EEEEEEEIIIIIIIII". No, kuvitelkaa tämä sama tilanne meille. Meillä tosin ei kukaan ole ampunut ketään, mutta jotain vähintäänkin yhtä traagista tapahtui maanantaina, kun esikoinen veti kerroslaskurini vessanpöntöstä alas.
Minä kuorin perunoita ihan rauhassa keittiössä. Esikoinen seisoi vessan oven edessä ja pyöritteli jotain vihreää käsissään. Meni liian kauan ennen kuin tajusin, mikä se oli. Aivoissa naksahti samaan aikaan, kun poika veti pöntön.
Syöksyin vessaan ja ehdin juuri nähdä, kuinka kerroslaskuri lähti viimeiselle reissulleen viemäriputkistoon (tai minne ne putket nyt menevätkin, en tiedä). Lysähdin pöntön eteen ja olisi oikeasti tehnyt mieli itkeä.
En tajua, kuinka tuo pieni mötikkä on onnistunut koukuttamaan minut täysin. Ennen kaikki sujui vallan mainiosti ilman, mutta sitten kun erehdyin löytämään kaupasta kerroslaskurin ja - vielä pahempaa - ostamaan sen, neulomisesta tuli paljon vaikeampaa. En muka osaa enää ilman laskuria. Tiedän, että osaan, mutta kun en halua osata. Haluan neuloa kerroslaskurin kanssa! En halua käyttää aivojani, haluan laskurin!
En ole saanut vielä uutta tilalle, koska kaupastahan kaikki tuikitärkeä on loppu aina silloin, kun jotain tarvitsee. Olen pohtinut, mitä nyt teen, tai no, oikeastaan olen lähinnä kuolannut Knit. Sock. Love. -kirjan sukkia ja suunnitellut, että mitä tekisin esimerkiksi kesäksi. Ystävänpäivävillasukkia ei ole vielä edes aloitettu, vaikka niihin nyt ei mitään laskureita edes tarvisi. Mutta kun minun laskurini on poissa! Vietän suruaikaa parhaan ystäväni poismenon johdosta. Henkinen tukeni, harrastukseni tukipilari, aina valmis auttamaan, poissa!
Tiedän että liioittelen. Ainahan voi tilata uuden. Tai uusia. Itse asiassa se olisikin hyvä tekosyy tilata lisää lankaa, mistä sitten voisi vaikka neuloa niitä Cookie A.:n sukkia.
Tosin ihan niin kuin sitä lankaa ei ennestään jo löytyisi.
Aijh, melkein kylmä hiki nousi pintaan tätä lukiessa. :/ Mulle kerroslaskurit on ihan tuore riippuvuus, mutta enää en osais olla ilman. Kerrosten lisäksi lasken niillä syötyjä suklaapaloja, luettuja artikkelin sivuja ja kaikkea mahdollista. Ja ihan parhautta on, kun ei tarvitse neuloessa etsiä työpöydän kätköistä jotain paperilapun palasta mille on kerroksia merkannut.
VastaaPoistaMun mielestä tilanteen aiheuttama mielipaha kuulostaa kyllä ihan pätevältä syyltä ostaa uusi kerroslaskuri ja samalla pari terapiakerää. :)