elämää suuremmat ajatukset

Sain tässä jokin aika sitten Oranssilta tunnustuksen messevien saatesanojen kera, iso ja kaunis kiitos siitä. Haasteessa kuuluu kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään, mutta siitä nyt ei ole hirveän kauaa, kun viimeksi kerroin totuuksia, joten sovelletaan vähän. (Nyt kun linkitin, hoksasin, että itse asiassa on siitä puoli vuotta. Ajantaju on ilmeisesti hieman hämärtynyt. Kuitenkin.) Niin, ja en jaa eteenpäin tätä, mutta lupaan jakaa seuraavan tunnustuksen, joka on jo jonossa.

Virkkaus ei luonnistu minulta yhtä automaattisesti kuin neulominen. En pysty virkatessani keskittymään esimerkiksi mihinkään tv-sarjaan kunnolla, kirjoista puhumattakaan, vaan yleensä minä virkkaan ihan ilman mitään ulkopuolisia häiriötekijöitä. Niitä häiriötekijöitä kun löytyy ihan tarpeeksi oman pääni sisältä. Tämän todistaakseni kerron teille kahdeksan erittäin randomia ajatusta, jotka putkahtivat päähäni kuvassa esiintyvien korien syntyprosessien aikana. Että tervemenoa vaan minun päähäni.

 

1. Pitäisi vaihtaa lamput olohuoneeseen, lastenhuoneeseen ja eteiseen. Miksi joka paikasta palaa valo yhtä aikaa? Ja miksi lamppujen vaihtaminen on rakettitiedettä? Tai ei, itse asiassa se lamppujen vaihtaminen ei periaatteessa ole homma eikä mikään (mitä nyt aina saa vähän jännittää, että tökkääkö jompikumpi lapsista katkaisimen ON-asentoon juuri silloin, kun sähköiskun vaara on suurin, tai keikahtaako jakkara koska minähän valitsen aina sen huterimman), mutta se lamppujen ostaminen! Miksei ole olemassa vain yhdenlaisia lamppuja, voi miksei? Miksi meitä kiusataan kaiken maailman E14-, E27- ja E666-numerosarjoilla? Ja mitä mä teen kaikille noille lampuilla, joita mulla on yksi kaapillinen, mutta jotka ei sovi yhteenkään tämän huushollin valaisimista? I

2. Voi että tekis mieli jotain hyvää. Ostinkohan mä kaupasta mitään herkkuja? En kyllä millään muista. En kyllä jaksa mennä katsomaankaan. 

3. Mä tarvitsisin lisää villasukkia. En tajua miten se on mahdollista. Mä oon neulonu varmaan sata paria muutaman viime vuoden aikana. Silti kaikki on joko odottamassa parsintaa, ihan nukkaantuneita tai pesussa. Tai hukassa. Miten voi hukata villasukat? Toisaalta tuonne mun vaatekomeroon voi hukata vaikka 52 tuuman kuvaputkellisen telkkarin. En kyllä jaksa siivota sitä. Se näyttäis kahden päivän päästä kuitenkin taas ihan samalta.

4. Pitäisi muuten siivota noin yleensäkin. Tai no ääh. Jos sitä jouluksi. Tai pääsiäiseksi.

5. Muumeissa Tiuhdilla ja Viuhdilla oli mörön kuningasrubiini. Miten h*lvetissä ne kaksi juomalasin mittaista natiaista sai pöllittyä sen möröltä? Ja miksi mörkö luopui rubiinista saadessaan Muumimammalta näkinkengän tilalle? Hei oikeesti, näkinkengän? Ja oliko se mörkö muuten alun perin varastanut sen rubiinin taikurilta, ja jos oli, niin miten se on mahdollista? Vai ajatteliko taikuri sen rubiinin vain kuuluvan automaattisesti hänelle, koska hän oli etsinyt sitä ihan liian monta vuotta? 

6. (Noin viiden aikaan iltapäivällä) Jokohan mä voisin vaihtaa yökkäriin vai tuleekohan joku vielä käymään?

7.  Mietittiin päivällä yhden kaverin kanssa, että kummat on komeampia, palomiehet vai ambulanssikuskit - toisin sanoen siis kannattaako satuttaa itseään vai tuikata jotain tuleen, mikäli iskee pakonomainen tarve nähdä hunkseja. Mä keksin niin ilmiselvän ratkaisun. Jos sytyttää itsensä tuleen, molempien ammattiryhmien edustajia tulee paikalle. Olikohan mulla niitä tulitikkuja vielä…

8. Ulkona on 15 astetta lämmintä, vaikka on syyskuu. Ihan tyhmää. Nyt on syksy. Syk-sy. Pitäisi olla kylmä! Mä haluan käyttää takkia! Ja huivia! Ja pipoa ja lapasia! Ja välihousuja! Tai en oikeasti halua välihousuja. Haluan toppahousut! 

Bonus:

Oho, lanka loppu. Toisesta korista tuli pienempi. Voi takapuoli. Ei sillä muuten niin väliksi, mutta kun nää on lapsille. En kyllä jaksaisi purkaa. Mutta haluanko oikeasti ottaa sen riskin, että meille tulee tämän päivän 16. maailmansota sen takia, että korit eivät ole samankokoisia? Toisaalta jos ne ei tappele näistä, ne tappelee sitten jostain muusta. Hmm.

En tiedä teistä, mutta minusta kuulostaa hyvin vahvasti siltä, että nyt olisi ihan hemmetin hyvä aika palata kouluun ennen kuin pää pehmenee lopullisesti. Ja niin minä itse asiassa aionkin palata. En tosin ihan vielä, vaan vasta ensi kuussa, ja aloitankin sillain kivan pehmeästi. Se voi varmaan olla aika shokki, kun pitää oikeasti näyttää ihmiseltä joka päivä. Tai kun pitää kommunikoida järkevästi, eikä uhkailemalla tai lässyttämällä. Mutta olen mä ihan täpinöissäni, oikeasti. Ihanaa, kun pääsee säännöllisesti näkemään ihmisiä, jotka ovat yli viisivuotiaita ja jotka eivät ole alasti. Sitä paitsi ei-niin-hirveen-kaukana koulusta on lankakauppa. Ni.

(Korit on Lilian- (vai Lillian? Hukkasin jo vyötteen, tietty!) trikookuteesta, omalla mallilla, koukku 8 mm.)