keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Unohdinkohan jotain eli idioottisukat

Tuossa kesän korvilla tajusin, etten ollut neulonut aikoihin. En siis todellakaan neulonut, virkannut tai edes selaillut ravelrya. Samoihin aikoihin onnistuin taas saamaan reiän aikaiseksi yhteen vanhaan sukkapariin. Pohdin siinä sitten, että pitäisikö alkaa parsimishommiin vai kokonaan uuden parin neulomiseen, mutta koska parsittavia sukkia oli (ja on yhä edelleen) noin 20 paria, ajattelin säästää mielenterveyteni viimeisetkin rippeet ja nappasin ensimmäiset langat, jotka löytyivät kohtuullisen helposti (se ei ole itsestäänselvyys tässä taloudessa) ja loin aloitussilmukat.

Ja koska olen reipas ja saatan aina loppuun kaiken aloittamani, niin siinä ne aloitussilmukat lojuivat keskeneräisten korissa viikkotolkulla.

Jossain välissä pääsin neulomisen makuun ja ihastelin puikoilta tipahtelevia raitoja. Niin, ja puikoilta tipahtelevia silmukoita, koska jostain syystä lapsilla oli noin joka toinen päivä akuutti sukkapuikkojen tarve, ja he kävivät nykimässä niitä sukistani. Olin ensimmäisen sukan jalkaterän puolessa välissä menossa, kun ensimmäisen kerran huomasin sukan näyttävän hiukan oudolta. Ehkä tää ny johtuu vaa siitä, etten oo neulonu pitkään aikaan. Koska siis kyllähän mä ny sukan osaan neuloa. Sehä o niinku pyörälläajoa. Vaikka silmät kiinni. Ja ilman käsiä. P*rkele. Neuloin sukan loppuun enkä uhrannu enempiä ajatuksia moiseen pikkuseikkaan. Samaan syssyyn aloitin toisenkin ja posottelin menemään.

Jälleen sukan jalkaterän puolessavälissä kiinnitin huomiota siihen, että sukka oli oudon leveä. Kiilakavennuksetkin jatkuivat ihmeen pitkälle. Tuijottelin hetken keskeneräistä sukkaa ja vertasin sitä jalassani olevaan, kauan kauan sitten neulottuun sukkaan. Sitten välähti, tai pimeni, ja tärähti. Tähän-kaikki-kirosanat-joita-osaat. Olin unohtanu kantapään kavennukset (tai kääntämisen, miten tää nyt kuuluu sanoa) kokonaan. Siis kokonaan. Kantalappu oli kyllä, mutta ei kavennuksia. Ei kavennuksia. EI KA-VEN-NUK-SI-A.





En purkanut, koska olin päätellyt raidat samalla kun neuloin, ja niiden purkaminen on kuusesta. Ehkä ne unisukkina välttää.




Että, öö, joo. Pyörälläajoa. On on. 

6 kommenttia:

  1. Täällä vielä uskolliset lukijat roikkuvat... ja mie ainakin sain tästä päivän naurut :D Komiat on sukat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen kyllä ihan erityisen iloinen ja otettu siitä, että roikkuvat. Itse asiassa olen jopa yllättynyt, kuinka yli puolen vuoden tauko ei ole aiheuttanut joukkopakoa. Ehkä blogger on rikki? :D Kiitos kuiten, onhan ne. Komiat. Jep.

      Poista
  2. Tää niin lohduttaa, että joku muukin.....MUTTA komiat sukat on. On.

    Marjo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tää niin lohduttaa, jos sinäkin. Kerrankos sitä, ens kerralla taas muistaa. Tosin mitähän sitten unohtuu, kantalappu?

      Poista
  3. Hahaa - joo, tiedän mitä kavennuksia tarkoitat :) Minäkin kun olen joskus ne jättänyt tekemättä, sitten ihmetellyt sukan kummaa muotoa ja syyn tajuttuani purkanut ja korjannut... Mutta virheistä oppii, eikös sitä niin sanota.
    Minustakin nämä sukat on tosi kauniit :)

    VastaaPoista
  4. No, niissä on nyt kokoa ja näköä :)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit :)