kevät

Kevät on täällä!

Tiedän, koska bongasin tänään suurin piirtein kaikki kevään tunnusmerkit.

Eli:

- näin nurmikkoa (hyvin märkää sellaista, mutta kyllä, lumen keskellä oli hyvin selvästi nurmikkoa)

- ulkona pystyi käyttämään Facebook mobilea ilman, että sormet olisivat kohmettuneet seuraavaksi kahdeksaksi tunniksi

- laitoin lapsille tänään kevättamineet ulos - ensimmäistä kertaa tälle vuodelle

- postin hakeminen on etupihan loskap*skasohjorapakon takia mahdotonta ilman kumivenettä

- jokivartta pitkin leikkipuistoon menevä kävelytie oli aivan sula (siellä ei ollut edes rapakkoja esikoisen harmiksi)

- takapihan "terassilaudoitus" on jo lumivapaa, joka tarkoittaa siis sitä, että niin halutessani voisin aloittaa terassikauden

- olen suunnitellut vappumenyytä mielessäni koko päivän (mikä pääsiäinen?)

- minun tekee mieli virkata koko ajan

Viimeistä kohtaa voisin hieman valaista. Monessa blogissa on viime kuukausien ajan kerrottu, kuinka keväällä tekee aina mieli tarttua koukkuun puikkojen sijasta. Olen hymähdellyt moisille väitteille itsekseni, sillä minuunhan ei toki tuollaiset luonnon kierrot vaikuta. Aioin lymyillä puikkojen takana kesään asti, ja sitten ehkä voisin kertoa, kuinka kesällä on kivaa virkata.

Vaan kuinkas kävikään.

Minähän aloitin kuopuksen synttärimekolla, jatkoin palapeitolla ja nyt tein pipon. Tiedän - ei kuulosta mitenkään hurjalta määrältä, mutta kun tavallisesti en tunne virkkuukoukkua omakseni sillä tavalla kuin puikkoja. Olen ehdottomasti aina ollut sitä mieltä, että varmasti mielummin neulon entä virkkaan. Mutta siis minä virkkasin pipon! Kaikkien niiden neulottujen pipojen jälkeen. Minulla on ravelryn jonossa miljoona ihanaa pipoa, mutta minä mielummin virkkaan peruspipon.

Eli kai se täytyy antaa periksi.

Kevät koukuttaa.

ohje: arkipäivän paras pipo (101 ideaa -lehti 1/2011)

lanka: Novita 7veljestä

koukku: 3,5mm

ravelryprojekti: blue spring